Chrysler New Yorker

Chrysler New Yorker
Valmistaja ja valmistusmaa	Chrysler, Yhdysvallat
Valmistusaika	1936–1996
Luokka	Suuri auto
Kori	4-ovinen sedan
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	V6, V8
Iskutilavuus	3518–? cm3
Teho	350hv SAE (1970), 335hv SAE (1971)
Voimanvälitys	Takaveto, etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	195 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka	n. 84800 € (1970), n. 87200 € (1971), n. 94300 € (1973), 71.500 € (1996)
Edeltäjä
Seuraaja	Chrysler 300M
Saman luokan autoja	Buick Electra, Oldsmobile 98

Chrysler New Yorker oli full-size-luokan suuri edustusauto, jota valmistettiin vuosina 1939–1996. Mallia ehdittiin valmistaa kaikkiaan 11 eri sukupolvea ennen mallinimen poistumista vuonna 1996. New Yorker ja sen edullisemmat, vaatimattomammin varustellut sisarmallit Saratoga, Windsor, Newport sekä 300 jakoivat saman tekniikan. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen aina 1980-luvun alkuun saakka, ja yleensä varustettu tehtaan suurimmalla moottorilla. Malli poistui Chryslerin tuotannosta 1980-luvun alussa, mutta mallinimi otettiin lyhyeksi ajaksi käyttöön vielä 1990-luvun alussa uuden, etuvetoiselle LH-alustalle tehdyssä luksusversiossa. New Yorkerin korvasi Chrysler 300M vuonna 1998.

New Yorker oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin suosittu suomalaisen suurteollisuuden edustusautona. Maahantuojana toimi Auto-Berner 1950-luvun alusta vuoteen 1977, ja Aro-Yhtymä Oy vuodesta 1977 aina vuoteen 1996.

1. sukupolvi (1939–1942) ja (1946–1949)

Malli esiteltiin alun perin vuonna 1938 Chrysler-yhtymän huippumallin Imperialin edullisempana versiona nimellä New Yorker Special Luxury Package eli "New Yorker erikoisluksusmalli". Tämän version myyntimenestyksen ansiosta mallista tehtiin oma tuotemerkkinsä vuodeksi 1939. Ensimmäinen New Yorker tehtiin Imperialin alustalle, kuten myös samana vuonna ensiesitelty Saratoga.

3. sukupolvi (1957–1961)

Mallivuodeksi 1957 Chrysler esitteli uudet, muotoilija Virgil Exner sr. (1909-1973) suunnittelemat korimallit. Uutta ilmettä markkinoitiin USA:ssa termillä 'Forward Look'. Vuoden 1957 New Yorkerissa oli 392 kuutiotuuman (6.4 L) "Firepower" Hemi-moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin 325 hv (SAE brutto). Akseliväli oli 126 tuumaa (3200mm). Vuonna 1957 New Yorkereita myytiin yhteensä 10 948 kappaletta, joista 1049 oli avomalleja.

4. sukupolvi (1962–1964)

Muotoilija Virgil Exner sr. suunnitteli mallivuodeksi 1962 uuden korimallin. "Siipiautojen" aika oli näin ohitse myös Chryslerillä. Ostajat kritisoivat New Yorkerin uutta korimallia aluksi ja myynti oli hidasta verrattuna edullisempaan sisarmalliin Newportiin. Chrysler tehosti myyntiään vuonna 1963 tarjoamalla tuohon aikaan ennen kuulumattoman 5 vuoden / 50 000 mailin takuun. New Yorkerista tuli Chryslerin suosituin malli ja myynti kohosi 15 440 autoon.

5. sukupolvi (1965–1968)

Fordilta Chryslerille Virgil Exnerin tilalle houkuteltu, vuoden 1961 Lincon Continentalin muotoilija Elwood Engel suunnitteli uuden korimallin mallivuodeksi 1965. Vuoden 1965 mallista tuli myyntimenestys mutta seuraavina vuosina myynti putosi, ollen vuonna 1967 noin 20% edellisvuotta vähemmän. Vuonna 1965 valmistettiin 46 806 New Yorkeria, sekä 3 065 Town & Country-farmarimallia, jota tuolloin markkinoitiin nimellä New Yorker Town & Country.

Vuoden 1965 Chryslereissä oli tuulilasin etureunaan saakka ulottuva itsekantava kori, sekä tähän liittyvä erillinen apurunko edessä, 124 tuuman (3150mm) akseliväli, vääntösauvajousitus edessä ja puolielliptiset lehtijouset takana. Moottori oli aina V8 ja vaihteisto 3-vaihteinen automaatti. New Yorkerin perusmoottori oli 413 kuutiotuumainen (6770 cm3), tyyppimerkinnältään 413 RB. New Yorkeria sai neljää korimallia: 4-ovinen Sedan, josta oli kaksi versiota, tavanomainen ja ns. six-window sedan - jota markkinoitiin nimellä Town Sedan - sekä 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop.

Vuonna 1965 New Yorkerin 4-ovisen Town Sedan-mallin listahinta oli Suomessa 31 900 markkaa.

6. sukupolvi (1969–1973) ja (1974–1978)

Vuodeksi 1969 esiteltiin uusi korimalli, jota markkinoitiin englanninkielisellä termillä fuselage-body[1]. Termi viittaa lentokoneen runkoon (fuselage). Tämä korimalli oli vähäisin muutoksin käytössä vuosina 1969-1972. Newport, 300 ja New Yorker oli kaikki rakennettu saman korimallin ja perustekniikan ympärille. Autoa sai kolmena eri korimallina: 4 ovinen Sedan, 4-ovinen Hardtop ja 2-ovinen Hardtop. Teknisesti auto perustui edelliseen mallisukupolveen. Vuonna 1969 valmistettiin 46 947 New Yorkeria: 12 253 Sedan-mallia, 7 537 2-ovista ja 27 157 4-ovista Hardtop-mallia.

Vuoden 1968 Pontiac GTO:n muotoilusta innoituksensa saanut, koko keulaa kiertävä kromattu ns. silmukkamaski oli vuosien 1969-1972 malleissa tunnusomainen piirre. Auton kyljet, katto ja sivulasit olivat muhkean kaarevat, ja perän ylitys sekä tavaratila olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Kori oli itsekantava, kuten jo edellisessä mallisukupolvessa 1965-1968. New Yorkerissa moottori oli aina 440 kuutiotuuman (7,2 litran) V8, jota oli saatavissa kahdella eri viritysasteella 350hv (SAE brutto) ja 375hv (SAE brutto), mikä vastasi noin 220 ja 280 DIN hevosvoimaa. Edullisemmissa sisarmalleissa Newportissa ja kolmesatasessa (300) perusmoottori oli 383 tai 400 kuutiotuuman (6.5 tai 6.8 litran) V8. New Yorkerin vaihteisto oli aina automaattinen, 3-portainen Torqueflite A727; edullisemman Newportin perusvaihteisto oli 3-portainen manuaali, joita tosin käytännössä myytiin hyvin vähän.

Vuonna 1970 New Yorkerin listahinta oli Suomessa noin 65 tuhatta markkaa.

USA:ssa vuonna 1973 voimaan astuneiden uusien turvallisuusmääräysten takia vuoden 1973 mallin keula poikkesi aiemmista. Silmukkamaskista oli luovuttu ja tilalla oli järeä kromattu puskuri, muuten korimalli oli pienin muutoksin sama kuin edellisinä vuosina. Moottorien teho oli uusien saastemääräysten takia laskenut ja oli New Yorkerissa 335hv (SAE brutto).

Vuodeksi 1974 koria muutettiin konservatiivisempaan suuntaan, ja auto oli myös fyysisesti suurempi ja painavampi kuin koskaan.

Vuodeksi 1976 korimallia muutettiin vielä kerran. Imperial'n tuotanto lopetettin mallivuoteen 1975, ja New Yorker sekä Newport korotettiin mallihierarkiassa ylöspäin: vuosien 1976-1978 New Yorker oli "luukkulamppuineen" ja "vesiputousmaskeineen" käytännössä sama auto kuin vuoden 1975 Imperial LeBaron. Erona oli ainoastaan takaikkuna, joka New Yorkerissa oli täysikokoinen, kun se Imperialissa oli ollut pieni.

8. sukupolvi (1982)

Chrysler New Yorker
Tiedosto:800px-\'94 Chrysler New Yorker.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa	DaimlerChrysler, Yhdysvallat
Valmistusaika	1994–1996
Luokka	Large
Kori	4-ovinen sedan
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	V6
Iskutilavuus	3518 cm3
Teho	155 kW
Voimanvälitys	etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Chrysler New Yorker mk7
Seuraaja	ei seuraajaa
Saman luokan autoja	Oldsmobile Aurora Toyota Avalon

Chrysler New Yorker mk8 on tehty mm. Eagle Visionin, Dodge Intepidin, Chrysler LHS:n ja Chrysler Concorden kanssa samalle LH-pohjalevylle, mutta muoto on sovitettu Amerikkalaiseen makuun, lisäksi auto on kuusipaikkainen. Aivanäkkiseltään tulee mieleen jokin makean näköinen Jaguar-malli eikä se varmaan ole paha asia. Kunnon jenkin tapaan pituutta on riittävästi, 527 cm.

Moottorit

V6-moottori edessä pitkittäin.

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö
3.5 V6	V6	EGJ	3518 cm3	155 kW (211 hv) @ 5850 r/min	302 Nm @ 3350 r/min

Mitat

• Pituus: 5270 mm
• Leveys: 1891 mm
• Korkeus: 1419 mm
• Akseliväli: 2870 mm
• Raideleveys e/t: 1574 mm
• Omamassa: 1730 kg

11. sukupolvi (1994–1996)

Tämä henkilöautoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa AutoWikiä laajentamalla artikkelia.