Ero sivun ”Ford Transcontinental” versioiden välillä
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
===Mark 1 versiot: 1975-1978=== | ===Mark 1 versiot: 1975-1978=== | ||
[[Tiedosto:Ford Transcontinental Mk I (1975-1978).png|right|thumb|250px|Mark I, 1975-1978]] | [[Tiedosto:Ford Transcontinental Mk I (1975-1978).png|right|thumb|250px|Mark I, 1975-1978]] | ||
| − | Varhaisemmissa Transcontinentaleissa oli maskin yläpuolella suurikokoinen ''FORD''-teksti. Moottorina oli [[Cummins]] NTC ja malli tunnetaan myös nimella ''Small cam'', joka juontuu ko. moottorin nokka-akselin halkaisijan läpimitasta. | + | Varhaisemmissa Transcontinentaleissa oli maskin yläpuolella suurikokoinen ''FORD''-teksti. Moottorina oli [[Cummins]] NTC ja malli tunnetaan myös nimella ''Small cam'', joka juontuu ko. moottorin nokka-akselin halkaisijan läpimitasta. Sähköjärjestelmä oli plus-maadotteinen |
| + | |||
| + | ===Mark 2 versiot: 1978-1984=== | ||
| + | [[Tiedosto:Ford Transcontinental Mk II (1978-1984).png|right|thumb|250px|Mark 2, 1978-1984]] | ||
| + | Myöhäisemmissä Transcontinentaleissa on musta maski, jossa Fordin ovaalilogo. Moottorina oli Cummins NTE ja malli tunnetaan myös nimellä ''Big cam'', koska NTE-moottorin nokka-akselin halkaisija oli suurempi kuin edeltäneessä moottorissa. Sähköjärjestelmä oli muutettu yleisesti käytössä olevaan miinus-maadotteiseen. | ||
| + | |||
| + | ==Historia== | ||
| + | [[Tiedosto:Transcontinental, ohjaamo 1977.jpg|right|thumb|250px|Vuosimallin 1977 kojetaulu]] | ||
| + | [[Tiedosto:Transcontinental Jouko Kouhia.jpg|right|thumb|250px|Kuljetusliike Jouko Kouhian Transcontinental]] | ||
| + | 1970-luvun alku näytti Euroopan Fordin hyötyajoneuvosegmentille valoisalta. Yhtiöllä oli tarjota ajoneuvo lähes jokaiseen koko- ja painoluokkaan, lähtien kevyimmästä [[Ford Transit|Transitista]], kevyiden [[Ford A-sarja|A-sarjan]] kuorma-autojen kautta keskiraskaaseen [[Ford D-sarja|D-sarjaan]]. Ainoastaan raskaisiin- ja pitkänmatkan rahtikuljetuksiin Fordilla ei ollut tarjontaa. D-sarjasta löytyi kyllä 28-tonninen D-1000, mutta se ei ollut pienen ohjaamonsa takia sovelias mantereen laajuisiin kuljetuksiin. Uuden ja tarkoituksenmukaisen mallin kehittäminen aloitettiin Fordin kehitys- ja tutkimusosastolla Englannin [[Dunton Technical Centre|Duntonissa]], jossa tutkittiin mahdollisuuksia D-sarjan malliston laajentamiseen sekä amerikkalaisen [[Ford W-sarja|W-sarjan]] eurooppalaistamiseen. Lopulta päädyttiin luomaan täysin uusi H-sarja. Eurooppalaista Ford H-sarjaa ei tule sekoittaa vuosina 1961 -65 valmistettuun amerikkalaiseen [[Ford H-sarja (USA)|H-sarjaan]]. | ||
| + | |||
| + | Ensimmäiset prototyypit saatiin maantietesteihin vuoden 1973 paikkeilla. Ford hyödynsi mallin valmistuksessa omasta tuotannostaan ainoastaan D-sarjan raskainta, 7-tonnista etuakselia sekä Yhdysvalloista, Fordin [[Louisville Assembly Plant|Lousvillen]] tehtaalta Kentuckysta, toimitettuja [[Ford L-sarja|L-sarjan]] runkoja, kaikki muut komponentit hankittiin yhtiön ulkopuolisilta toimittajilta. Transcontinentalin valmistusresepti oli hyvin amerikkalaisvaikutteinen: Cummins-moottori, Spicer-kytkin, Fuller Roadranger -vaihteisto ja Rockwell-taka-akseli. Kaikki kyseiset komponentit olivat tunnettuja hyvästä kestävyydestään. Koska Fordin valikoimaan Euroopassa ei kuulunut käyttötarkoitukseen soveliasta ohjaamoa, valinta osui ranskalaisen [[Berliet]]-kuorma-automerkin TR-sarjan ohjaamoon. Ford modifioi ohjaamoa siten, että se voitiin asentaa alkuperäistä korkeammalle ja näin saatiin aikaan läpikuljettava, lähes tasalattiainen ohjaamo. Tuohon aikaan Ford Transcontinentalin ohjaamo oli huomiotaherättävän korkea. | ||
| + | |||
| + | Vaikka H-sarja oli suunniteltu Englannissa, sen kokoonpano päätettiin suorittaa Amsterdamissa, jossa valmistettiin myös Fordin [[Ford D-sarja|N-sarjan]] kuorma-autoja. Transcontinentalin kokoonpanoa varten Ford rakennutti Hollantiin uuden tehtaan ja testiradan. Investoinnit olivat suuret, mutta malliin asetetettiin suuria odotuksia, olihan kyseessä keskellä päämarkkina-aluettaan valmistettu aikansa huipputuote. Suunnitelmissa oli 7000:n auton vuosituotanto. Uusi Ford H-sarja, virallisesti Ford Transcontinentaliksi nimettynä, sai ensiesittelynsä Amsterdamissa huhtikuun 30. päivänä vuonna 1975. | ||
| + | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Versio 16. heinäkuuta 2014 kello 11.50
| Ford Transcontinental | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Ford Motor Company Amsterdam, Alankomaat Edwin Foden, Sons & Co. Sandbach, Cheshire, UK |
| Valmistusaika | 1975 – 1984 |
| Moottori | 14,0 l Cummins NTE -tai NTC- R6-turbodiesel |
| Voimanvälitys | 9- tai 13-portainen Fuller Roadranger-vaihteisto, Eaton- tai Rockwell-perä |
Pääartikkeli: Ford
Ford Transcontinental tai vaihtoehtoisesti Ford H-sarja, oli vuosien 1975 - 1984 välisenä aikana Euroopassa valmistettu raskas kuorma-auto- ja rekkaveturisarja. Ford valmisti autoja omalla tehtaallaan Hollannin Amsterdamissa, 8735 kappaletta, sekä Britanniassa, Edwin Foden, Sons & Co. -yhtiön kuorma-autotehtaalla, 504 kappaletta. Hytti oli peräisin Berliet TR -sarjan kuorma-autosta.
Sisällysluettelo
Yleistä
Mark 1 versiot: 1975-1978
.png){kind=spacer}
Varhaisemmissa Transcontinentaleissa oli maskin yläpuolella suurikokoinen FORD-teksti. Moottorina oli Cummins NTC ja malli tunnetaan myös nimella Small cam, joka juontuu ko. moottorin nokka-akselin halkaisijan läpimitasta. Sähköjärjestelmä oli plus-maadotteinen
Mark 2 versiot: 1978-1984
.png){kind=spacer}
Myöhäisemmissä Transcontinentaleissa on musta maski, jossa Fordin ovaalilogo. Moottorina oli Cummins NTE ja malli tunnetaan myös nimellä Big cam, koska NTE-moottorin nokka-akselin halkaisija oli suurempi kuin edeltäneessä moottorissa. Sähköjärjestelmä oli muutettu yleisesti käytössä olevaan miinus-maadotteiseen.
Historia
1970-luvun alku näytti Euroopan Fordin hyötyajoneuvosegmentille valoisalta. Yhtiöllä oli tarjota ajoneuvo lähes jokaiseen koko- ja painoluokkaan, lähtien kevyimmästä Transitista, kevyiden A-sarjan kuorma-autojen kautta keskiraskaaseen D-sarjaan. Ainoastaan raskaisiin- ja pitkänmatkan rahtikuljetuksiin Fordilla ei ollut tarjontaa. D-sarjasta löytyi kyllä 28-tonninen D-1000, mutta se ei ollut pienen ohjaamonsa takia sovelias mantereen laajuisiin kuljetuksiin. Uuden ja tarkoituksenmukaisen mallin kehittäminen aloitettiin Fordin kehitys- ja tutkimusosastolla Englannin Duntonissa, jossa tutkittiin mahdollisuuksia D-sarjan malliston laajentamiseen sekä amerikkalaisen W-sarjan eurooppalaistamiseen. Lopulta päädyttiin luomaan täysin uusi H-sarja. Eurooppalaista Ford H-sarjaa ei tule sekoittaa vuosina 1961 -65 valmistettuun amerikkalaiseen H-sarjaan.
Ensimmäiset prototyypit saatiin maantietesteihin vuoden 1973 paikkeilla. Ford hyödynsi mallin valmistuksessa omasta tuotannostaan ainoastaan D-sarjan raskainta, 7-tonnista etuakselia sekä Yhdysvalloista, Fordin Lousvillen tehtaalta Kentuckysta, toimitettuja L-sarjan runkoja, kaikki muut komponentit hankittiin yhtiön ulkopuolisilta toimittajilta. Transcontinentalin valmistusresepti oli hyvin amerikkalaisvaikutteinen: Cummins-moottori, Spicer-kytkin, Fuller Roadranger -vaihteisto ja Rockwell-taka-akseli. Kaikki kyseiset komponentit olivat tunnettuja hyvästä kestävyydestään. Koska Fordin valikoimaan Euroopassa ei kuulunut käyttötarkoitukseen soveliasta ohjaamoa, valinta osui ranskalaisen Berliet-kuorma-automerkin TR-sarjan ohjaamoon. Ford modifioi ohjaamoa siten, että se voitiin asentaa alkuperäistä korkeammalle ja näin saatiin aikaan läpikuljettava, lähes tasalattiainen ohjaamo. Tuohon aikaan Ford Transcontinentalin ohjaamo oli huomiotaherättävän korkea.
Vaikka H-sarja oli suunniteltu Englannissa, sen kokoonpano päätettiin suorittaa Amsterdamissa, jossa valmistettiin myös Fordin N-sarjan kuorma-autoja. Transcontinentalin kokoonpanoa varten Ford rakennutti Hollantiin uuden tehtaan ja testiradan. Investoinnit olivat suuret, mutta malliin asetetettiin suuria odotuksia, olihan kyseessä keskellä päämarkkina-aluettaan valmistettu aikansa huipputuote. Suunnitelmissa oli 7000:n auton vuosituotanto. Uusi Ford H-sarja, virallisesti Ford Transcontinentaliksi nimettynä, sai ensiesittelynsä Amsterdamissa huhtikuun 30. päivänä vuonna 1975.
Aiheesta muualla
Ford Transcontinental -kuvia
Ford Transcontinental -videoita
Lähteet
http://www.fomcc.de/transcontinental.htm
http://www.fordtranscontinental.nl/
