Ero sivun ”Dodge Charger 1. sukupolvi” versioiden välillä
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
pohjalevy = [[Chrysler B -pohjalevy|B-kori]]| | pohjalevy = [[Chrysler B -pohjalevy|B-kori]]| | ||
moottori = [[V8]]| | moottori = [[V8]]| | ||
| − | iskutilavuus = 5200 – | + | iskutilavuus = 5200 – 7200 cm<sup>3</sup>| |
teho = 230 – 425 SAE hv| | teho = 230 – 425 SAE hv| | ||
voimanvälitys = [[Takaveto]]| | voimanvälitys = [[Takaveto]]| | ||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
{{Pääartikkeli|Dodge Charger}} | {{Pääartikkeli|Dodge Charger}} | ||
| − | + | '''Ensimmäisen sukupolven Dodge Charger''' tuli markkinoille kesken mallivuoden 1966. Mallin perustana on viidennen sukupolven [[Dodge Coronet mk4|Coronet]], jolta periytyvät Chargerin keulan peltiosat sekä alusta. | |
| + | |||
| + | == Yleistä == | ||
| + | Chargerin ominaispiirteisiin kuuluvat urheilullinen [[fastback]]-profiili, leveät takapilarit, leveä maski, joka kätki sisälleen ajovalot ja suuntavilkut sekä peräpeilin levyiset takavalot. Charger oli saatavana ainoastaan [[hardtop]]-versiona ja sen hinta oli 3122 dollaria, joka oli 417 dollaria enemmän kuin Coronet 500-mallsta pyydettävä rahamäärä. | ||
| + | |||
| + | Moottorivalikoiman huipulla oli 426-kuutiotuumainen Hemi [[V8]], josta irtosi 426 hevosvoimaa. Hemipaketin mukana tulivat tanakka ''heavy-duty'' -jousitus ja -iskunvaimennus, erikoisrenkaat, yhdentoista tuuman jarrurummut ([[levyjarrut]] sai eteen lisämaksusta), sekä erikoismittaristo, jossa oli pyöreät mittarit, ja jossa [[kierroslukumittari]] oli sijoitettu heti [[nopeusmittari]]n viereen. | ||
| + | |||
| + | Jos autoonsa halusi [[TorqueFlite]]-automaattivaihteiston, se oli säädetty niin, että vaihdot tapahtuivat kaasu pohjassa kiihdyttäessä vasta kierrosluvulla 5500 r/min. Saatavana oli myös kilpatyyppinen [[manuaalivaihteisto]] ja lisävarusteisiin kuului myös [[tasauspyörästö]]n luistonrajoitin. | ||
| + | |||
| + | == 1966 == | ||
| + | Chargerin sisätilojen vakiovarustukseen kuuluivat mm. täyspitkä konsoli mukavuusvaloilla sekä tavaratilan valo, kolmepuolainen jalopuujäljitelmäinen [[ohjauspyörä]], istuimien verhoilu ''Cologne''-vinyyliä, sisätilan värinä sininen, satulanahan ruskea, punainen, valkoinen, sitruuna-kulta tai musta, sytytin, lukittava ja valaistu hansikaslokero, kojetaulun pehmuste, takapilareiden valot, tekstiilimatto myös tavaratilassa sekä verhoiltu tavaratilan näkösuoja. Vuonna 1966 autossa oli neljä erillistä, vaahtopehmustettua istuinta, takaistuimet olivat käännettävissä alas. | ||
| + | |||
| + | Ulkoisia vakiovarusteita olivat mm. 16 värivaihtoehtoa, peruutusvalot, kaarevat sivulasit, ruostumattomasta teräksestä valmistetut [[koristekapseli]]t, lasinpyyhkijät säädettävällä nopeudella. Kallistuksenvakain oli vakiovaruste. Jousituksena edessä vääntösauvat, takana jäykkä akseli epäsymmetrisillä lehtijousilla, ''Oriflow''-vaimentimet. Vakiorengaskoko 7.35 x 14". Vakiomoottorin kanssa yksi pakoputki. | ||
== Moottorit ja vaihteistot == | == Moottorit ja vaihteistot == | ||
| Rivi 59: | Rivi 71: | ||
|} | |} | ||
| − | == | + | === 1967 === |
| − | + | Vuosimalliin [[1967]] ei tehty suuria muutoksia, mutta yhdeksi moottorivaihtoehdoksi otettiin nyt 440 kuutiotuumainen moottori, joka tuotti 375 hevosvoimaa. Konsolia lyhennettiin ja takaistuimeksi otettiin normaali yhtenäinen, laidasta laitaan ylettyvä istuin, joten kyytiin mahtui nyt viisi henkilöä. | |
| − | |||
| − | |||
== Mitat == | == Mitat == | ||
Versio 28. syyskuuta 2017 kello 20.57
| Dodge Charger | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Chrysler Corporation,  USA, Michigan, Detroit [1] Hamtramck [2] |
| Valmistusaika | 1965 – 1967 |
| Luokka | Mid-size |
| Kori | 2-ovinen fastback |
| Suunnittelija | Carl Cameron[3] |
| Pohjalevy | B-kori |
| Moottori | V8 |
| Iskutilavuus | 5200 – 7200 cm3 |
| Teho | 230 – 425 SAE hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Dodge Charger 2. sukupolvi |
| Saman luokan autoja | |
Pääartikkeli: Dodge Charger
Ensimmäisen sukupolven Dodge Charger tuli markkinoille kesken mallivuoden 1966. Mallin perustana on viidennen sukupolven Coronet, jolta periytyvät Chargerin keulan peltiosat sekä alusta.
Yleistä
Chargerin ominaispiirteisiin kuuluvat urheilullinen fastback-profiili, leveät takapilarit, leveä maski, joka kätki sisälleen ajovalot ja suuntavilkut sekä peräpeilin levyiset takavalot. Charger oli saatavana ainoastaan hardtop-versiona ja sen hinta oli 3122 dollaria, joka oli 417 dollaria enemmän kuin Coronet 500-mallsta pyydettävä rahamäärä.
Moottorivalikoiman huipulla oli 426-kuutiotuumainen Hemi V8, josta irtosi 426 hevosvoimaa. Hemipaketin mukana tulivat tanakka heavy-duty -jousitus ja -iskunvaimennus, erikoisrenkaat, yhdentoista tuuman jarrurummut (levyjarrut sai eteen lisämaksusta), sekä erikoismittaristo, jossa oli pyöreät mittarit, ja jossa kierroslukumittari oli sijoitettu heti nopeusmittarin viereen.
Jos autoonsa halusi TorqueFlite-automaattivaihteiston, se oli säädetty niin, että vaihdot tapahtuivat kaasu pohjassa kiihdyttäessä vasta kierrosluvulla 5500 r/min. Saatavana oli myös kilpatyyppinen manuaalivaihteisto ja lisävarusteisiin kuului myös tasauspyörästön luistonrajoitin.
1966
Chargerin sisätilojen vakiovarustukseen kuuluivat mm. täyspitkä konsoli mukavuusvaloilla sekä tavaratilan valo, kolmepuolainen jalopuujäljitelmäinen ohjauspyörä, istuimien verhoilu Cologne-vinyyliä, sisätilan värinä sininen, satulanahan ruskea, punainen, valkoinen, sitruuna-kulta tai musta, sytytin, lukittava ja valaistu hansikaslokero, kojetaulun pehmuste, takapilareiden valot, tekstiilimatto myös tavaratilassa sekä verhoiltu tavaratilan näkösuoja. Vuonna 1966 autossa oli neljä erillistä, vaahtopehmustettua istuinta, takaistuimet olivat käännettävissä alas.
Ulkoisia vakiovarusteita olivat mm. 16 värivaihtoehtoa, peruutusvalot, kaarevat sivulasit, ruostumattomasta teräksestä valmistetut koristekapselit, lasinpyyhkijät säädettävällä nopeudella. Kallistuksenvakain oli vakiovaruste. Jousituksena edessä vääntösauvat, takana jäykkä akseli epäsymmetrisillä lehtijousilla, Oriflow-vaimentimet. Vakiorengaskoko 7.35 x 14". Vakiomoottorin kanssa yksi pakoputki.
Moottorit ja vaihteistot
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Vuosimallit | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 5.2 | V8 | 318 cid | 5211 cm3 | 169 kW (230 hv) | ||
| 5.9 | V8 | 361 cid | 5915 cm3 | 195 kW (265 hv) | ||
| 6.3 | V8 | 383 cid | 6276 cm3 | 239 kW (325 hv) | 1966 | |
| 6.3 | V8 | 383 cid | 6276 cm3 | 198–239 kW (270–325 hv) | 1967 | |
| 7.2 | V8 | 440 cid | 7210 cm3 | 276 kW (375 hv) | ||
| 7.0 | V8 | 426 cid Hemi | 6980 cm3 | 312 kW (425 hv) | ||
| A727 | A230 | A833 |
|---|---|---|
| 3 vaiht. automaatti | 3 vaiht. manuaali | 4 vaiht. manuaali |
1967
Vuosimalliin 1967 ei tehty suuria muutoksia, mutta yhdeksi moottorivaihtoehdoksi otettiin nyt 440 kuutiotuumainen moottori, joka tuotti 375 hevosvoimaa. Konsolia lyhennettiin ja takaistuimeksi otettiin normaali yhtenäinen, laidasta laitaan ylettyvä istuin, joten kyytiin mahtui nyt viisi henkilöä.
Mitat
| Ptuus (mm) | Leveys (mm) | Akseliväli (mm) |
|---|---|---|
| 5171 | 1925 | 2972 |
