Ero sivun ”Chevrolet Corvette (C1)” versioiden välillä
| Rivi 50: | Rivi 50: | ||
Surkeasta myyntilukemasta huolimatta Corvettelle annettiin yhtiön johdon taholta jatkoaikaa. Tärkeimpänä vaikuttajana voidaan tässä pitää kilpa-ajaja- sekä moottoriekspertti [[Zora Arkus-Duntov]]ia, joka oli tullut Chevroletin palvelukseen nimenomaan Corvetten innoittamana, vuonna 1953. Hän tunnisti mallin piilossa olevan potentiaalin ja sai Chevroletin johdon vakuuttuneeksi siitä, että oikeanlaisella strategialla heillä oli käsissään tulevaisuuden menestysauto. Arkus-Duntovin ensimmäinen liike Corvetten suorituskyvyn parantamiseksi oli edellämainittujen V8-moottorin ja manuaalivaihteiston tuominen Corvetten voimalinjaksi. Arkus-Duntov nimitettiin pääinsinööriksi yhtiön suorituskykyisiä malleja kehittämään perustetun osaston johtoon vuonna 1956 ja hänet nimetään usein Corvetten isäksi, ''"Father of the Corvette."'' <ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://retromotion.com/en/stories/zora-arkus-duntov-der-vater-der-corvette.html| Nimeke = Zora Arkus-Duntov: The Father of the Corvette| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Retromotion| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 14.8.2019| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 9.9.2019}}</ref> | Surkeasta myyntilukemasta huolimatta Corvettelle annettiin yhtiön johdon taholta jatkoaikaa. Tärkeimpänä vaikuttajana voidaan tässä pitää kilpa-ajaja- sekä moottoriekspertti [[Zora Arkus-Duntov]]ia, joka oli tullut Chevroletin palvelukseen nimenomaan Corvetten innoittamana, vuonna 1953. Hän tunnisti mallin piilossa olevan potentiaalin ja sai Chevroletin johdon vakuuttuneeksi siitä, että oikeanlaisella strategialla heillä oli käsissään tulevaisuuden menestysauto. Arkus-Duntovin ensimmäinen liike Corvetten suorituskyvyn parantamiseksi oli edellämainittujen V8-moottorin ja manuaalivaihteiston tuominen Corvetten voimalinjaksi. Arkus-Duntov nimitettiin pääinsinööriksi yhtiön suorituskykyisiä malleja kehittämään perustetun osaston johtoon vuonna 1956 ja hänet nimetään usein Corvetten isäksi, ''"Father of the Corvette."'' <ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://retromotion.com/en/stories/zora-arkus-duntov-der-vater-der-corvette.html| Nimeke = Zora Arkus-Duntov: The Father of the Corvette| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Retromotion| Julkaisupaikka = | Ajankohta = 14.8.2019| archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 9.9.2019}}</ref> | ||
| + | |||
| + | <gallery widths=250> | ||
| + | Tiedosto:Chevrolet Corvette 1956 etu.jpg|1956 Corvette | ||
| + | Tiedosto:Chevrolet Corvette 1956 taka.jpg | ||
| + | </gallery> | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 9. syyskuuta 2019 kello 13.25
| Chevrolet Corvette (C1) | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | General Motors Corporation, Chevrolet-divisioona  USA, Michigan, FlintMissouri, St. Louis [1] |
| Valmistusaika | 1953 – 1962 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen roadster |
| Suunnittelija | Harley Earl [2] |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R6, V8 |
| Iskutilavuus | 235 – 327 cid (3900 – 5400 cm3) |
| Teho | 150 – 360 hv (SAE) |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Chevrolet Corvette (C2) |
| Saman luokan autoja | |
Pääartikkeli: Chevrolet Corvette
Ensimmäisen sukupolven Corvette tuli myyntiin mallivuoden 1953 lopulla ja sitä valmistettiin mallivuoden 1962 loppuun, eli kyseisen vuoden heinäkuuhun asti.
Yleistä
Pitääkseen kustannukset kurissa, suunnittelutiimin pääinsinööri Robert F. McLean käytti alustana ja tekniikkana jo olemassaolevia komponentteja, jotka olivat käytössä mallivuosien 1949–54 Chevrolet-henkilöautoissa. Voimalinja ja ohjaamo tuotiin mahdollisimman taakse, jolloin saavutettiin kohtuullisen hyvä, 53%–47% painojakauma.[3] Corvettella oli oma runko, jonka akseliväli on 102 tuumaa (2590 mm.
1953 Corvette, 13. valmistunut auto
Blue Flame Six
Takarekisterikilpi on sijoitettu muovilevyn alle
Corvetten voimanlähteenä toimi sama 235-kuutiotuumainen (3,8 l), kuusisylinterinen "Blue Flame" -rivimoottori, kuin merkin muissakin malleissa. Eroina vakiomoottoriin olivat Corvetten moottorin korkeampi puristussuhde, kolme Carter-sivuimukaasutinta. Kovat venttiilinnostajat tulivat 235-6-moottorin Thrift-King-versiosta ja korkeammalla nostolla oleva nokka-akseli 261-6 "truck"-moottorista. Näillä keinoilla vakiomallin Blue Flamen 136 SAE hv:n teho saatiin nostettua 150 SAE hv:aan. Vaihteistoksi valittiin 2-portainen Powerglide-automaatti.[4]
1954 "Bubble Top" tarjosi pääsyn avaruuden sankarin tai hävittäjälentäjän tunnelmiin. [5]
1953 – 1955
Mallivuosi 1953 oli Corvetten historian ensimmäinen. Koska malli tuli markkinoille mallivuoden lopulla ja valmistettiin puhtaasti käsityönä, kyseiselle vuodelle on kirjattu ainoastaan 300 valmistunutta autoa. Lasikuitukorin laatu sekä osien istuvuus ja viimeistely olivat kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla. Muita raportoituja ongelmia olivat vesivuodot ja ovet jotka saattoivat avautua itsekseen kesken ajon. Kiusallisia laatuongelmia korosti seikka, että Corvette oli huomattavan kallis auto. Sen hinta oli n. 3500 USD, kun jykeväkorisen ja "pomminvarman" vakio-Chevroletin hintataso oli luokkaa 1800–2300 USD. Joulukuussa 1953 aloitti toimintansa Missourin St. Louisiin valmistunut uusi autotehdas, jonne Corvetten valmistus siirrettiin.
Tehdas varasi resursseja 10 000 auton vuosituotannolle, mutta vuonna 1954 Corvetteja valmistui ainoastaan 3640 kappaletta. Yhtenä syynä myynnin romahdukselle nähtiin mallin laatuongelmat ja toisena tekniikka, joka ei vastannut ostajien Corvettelle asettamia odotuksia. Mallin pahin kilpailija, Jaguar XK120, peittosi sen sekä kiihtyvyydessä että huippunopeudessa. Koska Chevrolet valmisti vuonna 1954 yli 1 143 000 autoa, kaavailtu 10 000 auton vuosituotantokin olisi toteutuessaan ollut käytännössä nappikauppaa, joten Corvetten jatko näytti vakavasti uhatulta.
Chevrolet esitteli uuden, 195-hevosvoimaisen (SAE) 265-kuutiotuumaisen V8-moottorinsa (4,3 l) vuonna 1955 ja se löysi tiensä myös Corvetten konehuoneeseen. Powerglide pysyi vakiovaihteistona, mutta nyt sen tilalle oli valittavissa myös 3-portainen manuaali. Kuusisylinterinen versio pysyi vielä myyntilistalla, mutta sen jatkeeksi oli edelleen tarjolla ainoastaan Powerglide. V8-moottorisen version sähköjärjestelmä vaihtui12-volttiseksi, 6-sylinteristen pysyessä aiempaan tapaan 6 voltin järjestelmässä. Muutoksista huolimatta vuonna 1955 saatiin kaupaksi ainoastaan 700 Corvettea, joka on sen huonoin täyden mallivuoden tulos.
Surkeasta myyntilukemasta huolimatta Corvettelle annettiin yhtiön johdon taholta jatkoaikaa. Tärkeimpänä vaikuttajana voidaan tässä pitää kilpa-ajaja- sekä moottoriekspertti Zora Arkus-Duntovia, joka oli tullut Chevroletin palvelukseen nimenomaan Corvetten innoittamana, vuonna 1953. Hän tunnisti mallin piilossa olevan potentiaalin ja sai Chevroletin johdon vakuuttuneeksi siitä, että oikeanlaisella strategialla heillä oli käsissään tulevaisuuden menestysauto. Arkus-Duntovin ensimmäinen liike Corvetten suorituskyvyn parantamiseksi oli edellämainittujen V8-moottorin ja manuaalivaihteiston tuominen Corvetten voimalinjaksi. Arkus-Duntov nimitettiin pääinsinööriksi yhtiön suorituskykyisiä malleja kehittämään perustetun osaston johtoon vuonna 1956 ja hänet nimetään usein Corvetten isäksi, "Father of the Corvette." [6]
1956 Corvette
Lähteet
- ↑ About Corvette – National Corvette Museum, Viitattu: 7. syyskuu 2019.
- ↑ Scott Kolecki: C1 Corvette – “Birth Of A Legend” – The Ultimate Guide, 20. tammikuu 2017. Viitattu: 7. syyskuu 2019.
- ↑ Tom Falconer: Original Corvette, 1953-62. MotorBooks International. ISBN 9781610591317. Teoksen verkkoversio (viitattu 8. syyskuu 2019).
- ↑ K. Scott Teeters: 1953 Chevrolet Corvette Blue Flame Six - "Corvette's First Engine" – Super Chevy, 20. helmikuu 2014. Viitattu: 8. syyskuu 2019.
- ↑ 1954 Chevrolet Corvette "Bubbletop" Roadster – RM Sotheby's, 21. syyskuu 2018. Viitattu: 8. syyskuu 2019.
- ↑ Zora Arkus-Duntov: The Father of the Corvette – Retromotion, 14. elokuu 2019. Viitattu: 9. syyskuu 2019.
