Ero sivun ”Mini” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 1: Rivi 1:
{{malli|
 
nimi = Austin SE7EN<br>Morris Mini-Minor<br>Austin 850<br>Morris 850<br>Austin Partner<br>Morris Mascot|
 
kuva = [[kuva:Mini.bristol.750pix.jpg|250px|Mini Cooper]]|
 
valmistaja = BMC|
 
valmistusmaa = British Leyland, Iso-Britannia<br>Austin Rover, Iso-Britannia<br>MG Rover,  Iso-Britannia<br>[[Innocenti]], Italia<br>[[Authi]], Espanja<br> |
 
valmistusaika = [[1959]]&ndash;[[2000]]|
 
luokka = [[A-segmentti]]|
 
kori = 2-ovinen [[sedan]]<br>2-ovinen [[farmari]]<br>2-ovinen [[pakettiauto]]<br>2-ovinen [[pickup]]|
 
moottori = [[R4]]|
 
huippunopeus = 112&ndash;170 km/h|
 
kiihtyvyys = 18,7&ndash;33 s (0-100 km/h)|
 
iskutilavuus = 848&ndash;1275 cm<sup>3</sup>|
 
teho = 25,5&ndash;31 kW|
 
päästöt = |
 
kulutus = 5,5&ndash;10 l/100 km|
 
voimanvälitys = [[etuveto]]|
 
hintaluokka = 90 000 € ([[1958]] 850)<br>79 200 € ([[1961]] Van)<br>950 € ([[1964]] Austin)<br>2 600 € ([[1967]] Cooper)<br>1 300 € ([[1968]] Austin)<br>1 330 € ([[1970]] 1000)<br>4 260 € ([[1980]] 1000)|
 
edeltäjä = |
 
seuraaja = [[Austin Metro]]<br>[[MG Metro]]|
 
samaaluokkaa = }}
 
  
''Tämä artikkeli käsittelee vuodesta 1959 vuoteen 2000 valmistettua Miniä. [[BMW]]:n vuonna [[2001]] esittelemä malli, ks. [[MINI (BMW)]].''
 
 
'''Mini''' on mallinimi pienelle autolle, jota valmistettiin vuodesta [[1959]] vuoteen [[2000]]. Miniä on markkinoitu/valmistettu monella eri merkillä: [[Austin]], [[Morris]], [[Innocenti]], [[BMC]] ja [[MG Rover]]. Alkuun autolla oli eri nimiä ja varsinainen Mini-nimi tuli käyttöön vasta vuodesta 1961 alkaen.
 
 
== Yleistä ==
 
 
Mini oli vallankumouksellinen ja erikoinen pieni [[auto]], jonka suunnitteli [[British Motor Corporation]]:ssa (BMC) työskentelevä Sir Alec Issigonis (1906&ndash;1988). Autoa valmistettin Birminghamissa, Englannissa.
 
 
== 1959&ndash;1970 ==
 
 
Mini suunniteltiin projektiksi ADO15 (Austin Design Office). Ensimmäiset mallit markkinoitiin nimellä Austin Seven (usein kirjoitettu SE7EN) ja Englannissa Morris Mini-Minor:na. Kunnes 1962 ne ilmestyivät nimillä Austin 850 ja Morris 850 Pohjois-Amerikassa ja Ranskassa.
 
 
Issigonissin ystävä John Cooper (Cooper Car Company:n omistaja ja Formula 1 mestari vuosilta 1959 ja 1960) näki pienen auton potentiaalin, ja muutaman kokeilun ja testin jälkeen, miehet valmistivat yhteistyönä ketterän, taloudellisen ja halvan auton. Austin Mini Cooper ja Morris Mini Cooper julkistettiin vuonna [[1962]].
 
 
Alkuperäinen 848 cm<sup>3</sup> kone kasvatettiin Morris Mini-Minor:ssa 997 cm<sup>3</sup>:een, joka nosti hevosvoimat 34 hv:sta  55 hv:aan (25:stä 41 kW:iin). Autossa oli racing-henkinen moottori, tupla SU kaasuttimet ja levyjarrut.  997 cm<sup>3</sup> kone korvattiin myöhemmin lyhyempi-iskuisella 998 cm<sup>3</sup> koneella vuonna 1964. Kun Cooper-mallin valmistus lopetettiin vuonna 1967, oli näitä pikkuautoja myyty 12,274 kpl kansalle. Tehokkaampi malli Mini Cooper, kirjaimella "S", julkaistiin vuonna [[1963]]. Koneena 1071 cm<sup>3</sup> [[moottori]], suuremmat levyjarrut. 4,030 Cooper S:ää valmistettiin mallin päivitykseen elokuuhun 1964 mennessä. Cooper valmisti myös kaksi mallia erityisesti rata-ajoon: 970- ja 1275-kuutioiset.
 
 
Päivitetyt 998 cm<sup>3</sup> ja 1275 cm<sup>3</sup> mallit kehitettiin Mk. II korityypin julkaisun jälkeen vuonna 1967. 998 cm<sup>3</sup> mallin valmistus lopetettiin vuonna 1969, yli 55000 myydyn auton jälkeen.
 
 
Kaikissa aikaisemmissa Mineissä oli perinteinen nelisylinterinen vesijäähdytetty moottori, mutta se erosi aikaisemmista automalleista poikittaisella moottorilla ja moottoriöljyllä voidellulla vaihdelaatikolla. Kaikki tämä oli etuvetoiselle autolle elegantti tekniikan keksintö, joka aikaansa edellä. Tämä kompakti kone mahdollisti sisätilojen laajenemisen eteenpäin luoden yllättävän tilavan sisustan autolle joka oli muuten niin pieni. Melkein kaikki pienet etuvetoiset autot vuodesta [[1970]] eteenpäin ovat ottaneet mallia Ministä. Pitääkseen kustannukset pieninä korin saumat hitsattiin ulkopuolelle. Ensimmäisissä Mineissä oli epätavallinen jousitus joka käytti kumisia kartioita perinteisten jousien sijaan, tästä johtui kova ja töyssyinen kyyti. Tämä jäykkyys ja 10-tuumaiset renkaat joka nurkassa, antoivat Minille sen kuuluisan mikroautotyyppisen ohjauksen. Jousitus korvattiin myöhemmissä malleissa kaasujousilla vuonna 1964. Uusi jousitus tuotti pehmeämmän kyydin, mutta myös lisäsi painoa ja valmistuskustannuksia, myöhemmin alkuperäinen kumijousitus tuli takaisin.
 
 
Kaikkia malleja myytiin vahvasti koko 60-luvun, mutta auto ei koskaan tuottanut voittoa sen valmistajalle. Sitä myytiin halvemmalla kuin mitä sen rakentamiseen meni, jotta voitaisiin kilpailla vastustajien kanssa.
 
 
[[Morris]] Mini [[Van]]. 4-syl., 848 cm3, 34 hv, 112 km/h
 
 
== 1970&ndash;2000 ==
 
 
70-luvun alussa, British Leyland -yhtiön omistuksessa, Minille tehtiin face-lift. Uudelleen muotoiltu, hieman neliskanttisempi ja modernimpi versio sai nimen Mini Clubman. Uusi malli nimeltään 1275 GT oli tarkoitettu vanhan Mini Cooper S:n tilalle. Uudet mallit eivät kuitenkaan myyneet, joten British Leyland jatkoi 60-luvun klassikkomallien valmistusta.
 
 
Vuonna 1971, Mini Cooperin mallia valmisti Italiassa [[Innocenti]] ja Espanjassa Authi (Automoviles de Turismo Hispano-Ingleses), jotka alkoivat valmistamaan malleja Innocenti Mini Cooper 1300 ja Authi Mini Cooper 1300.
 
 
70-luvun lopussa [[Innocenti]] esitteli Innocenti 90 ja 120 mallit, Bertone-suunnitellut hatchbackit pohjautuivat Miniin. Bertone loi myös lähes Mini Cooper S:ää tehoiltaan vastaavan mallin kastettuna nimellä Innocenti de Tomaso, jossa oli 1275 moottori.
 
 
Huhuja Minin valmistuksen lopettamisesta tuli esille 80-luvulla, kun uusi malli Austin Metro julkaistiin. Mini rupesi menettämään suosiotaan ulkomailla. Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin valmistus lopetettiin näihin aikoihin.
 
 
Läpi 80-luvun brittimarkkinoilla oli monia Minin "erikoismalleja", mikä muutti auton massamarkkinoilta muoti-ikoniksi. Auto oli vieläkin suositumpi Japanissa, missä siitä luotiin retro-makee ikoni, ja auto inspiroikin monia imitaattoreita Japanin automarkkinoilla.
 
 
Uusi Mini Cooper uudelleenjulkaistiin vuosina 1990-1991, hieman tehottomampina kuin 60-luvun Cooperit. Se osoittautui niin suosituksi että uuden Cooper valmistus meni tuotantoon [[1991]] vuoden lopussa. Vuodesta 1992, Cooperit oli varustettu 1275 cm<sup>3</sup> ruisku-moottorilla, ja 1997 monipiste ruiskumoottori esiteltiin, mukana myös keulassa oleva jäähdytin ja muutamia turvallisuusparannuksia.
 
 
Vuonna 1994 Bernd Pischetsrieder, Issigonissin sisaren tyttären poika, työskenteli [[BMW]]:n alaisena, joka osti Rover Group -yhtiön, johon kuului Mini, ja asensi turvatyynyn saavuttaakseen European lakisäädökset. Vuoteen 2000 mennessä Rover teki vieläkin pahoja tappioita, ja BMW päätti hajottaa yhtiön: MG ja Rover menivät Phoenix:lle, ja Land Rover meni Ford:lle. BMW piti Mini-brandin ja aloitti uuden, teknisesti täysin vanhasta autosta eroavan Minin valmistuksen.
 
 
Alkuperäisen Minin valmistus kesti suurimpien kilpailijoiden uhat, Volkswagen kuplan, Citroën 2CV, ja Metro:n, ainakin Euroopassa. Viimeinen Mini rullasi tehtaan linjalta lokakuussa 2000, kun kokonaiset 5,3 miljoonaa autoa oli valmistettu.
 
 
== Ulkoiset linkit ==
 
 
* [http://www.autoclassic.com/features/classic_car_history/austin_morris_mini.html Austin-Morris Mini]
 
 
{{enWikipedia|Mini}}
 
 
[[luokka:Mini]]
 
[[Luokka:Mallit|Mini]]
 

Versio 29. maaliskuuta 2008 kello 20.06