Associated Equipment Company

Associated Equipment Company (AEC)
Yrityksen perustuspaikka	Englanti 1912 Walthamstow, Suur-Lontoo, josta siirtyi Suur-Lontoon Southalliin
Toiminnassa	1912 – 1979
Yhtiön kohtalo	Fuusioitu, toiminta loppunut 1979. Emoyhtiöt: Leyland Motor Corporation (1962-1968) British Leyland Motor Corporation (1968-1975) British Leyland Ltd (1975-1979)
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja

Associated Equipment Company (AEC) oli brittiläinen, vuodesta 1912 vuoteen 1977 hyötyajoneuvoja valmistanut yhtiö. Yhtiö on tunnetumpi lyhenteensä kuin virallisen nimensä kautta. AEC:n tuotteista ehkä ikonisimpia olivat Lontoon kaksikerrosbussit, mutta yhtiö valmisti niiden lisäksi myös kiskobusseja, johdinautoja sekä kuorma-autoja, sotilasajoneuvoja sekä dieselmoottoreita.

Suomessa AEC:n nimi tunnetaan kenties parhaiten Vanaja- ja Sisu -kuorma- ja linja-autojen moottoreista.

Alkutaival

LGOC B-type. Bussin ikkunoissa olevat paikannimet kertovat tämän yksilön kuljettaneen joukkoja näillä rintamalohkoilla.

Mainos tammikuulta 1920

AEC:n juuret juontavat vuoteen 1909, jolloin Lontoon katuverkostolla liikkuneen julkisen liikenteen operoinnista valtaosin vastannut London General Omnibus Company (LGOC) aloitti moottoroitujen omnibussien valmistamisen omiin tarpeisiinsa. Yhtiön ensimmäinen malli oli talon johtavan moottori-insinööri Frank Searlen suunnittelema X-type. Omnibussit valmistettiin LGOC:n omalla tehtaalla Suur-Lontoon Walthamstow'ssa. X-typen korvasi vuonna 1911 Searlen B-type, joka on eräs ensimmäisiä massavalmistettuja linja-autoja. Vuonna 1913 niitä oli palveluksessa jo n. 2500 kappaletta.

Vuonna 1912 valtaosan Lontoon metrolinjoista ja raitiovaunuliikenteestä omistanut Underground Electric Railways Company of London (UERC) osti LGOC:n. Yrityskaupan jälkeisten uudelleenjärjestelyjen myötä kaikki bussien valmistukseen liittyvät toiminnot siirrettiin omaan konserniinsa, jolle annettiin nimeksi Associated Equipment Company, lyhyemmin AEC.

AEC:n ensimmäinen rahdin kuljettamiseen tarkoitettu hyötyajoneuvo oli X-tyypin bussialustalle valmistettu kuorma-auto. AEC ja Daimler solmivat viisivuotisen sopimuksen, jonka mukaan Daimler toimisi merkin pääedustajana, kun sen alustoja myytiin UERC:n ulkopuolisille yhtiöille. Sopimus raukesi kuitenkin jo vuonna 1916, kun AEC siirrettiin Britannian sotahankinnoista vastaavan ministeriön alaisuuteen. Britannian aloitettua sotatoimet vuonna 1914, AEC:n tehtäväksi tuli toimittaa ajoneuvoja joukkojen ja varusteiden kuljettamista varten. Vuonna 1916 yhtiö aloitti 3-tonnisen Y-tyypin kuorma-auton tuotannon Britannian sotavoimien käyttöön ja jatkoi sitä Suuren sodan (1. maailmansota) loppuun asti.

Sotien välinen aika

Vuoteen 1925 asti valtaosa AEC:n valmistamista busseista meni edelleen LGOC:lle, mutta pieniä määriä myytiin myös maakuntien asiakkaille. Vuonna 1925 AEC aloitti uuden tehtaan rakennustyöt Lontoon länsipuolelle.

Vuonna 1926 AEC ja Daimler muodostivat lyhytikäiseksi jääneen Associated Daimler Co -yhtiön. Sen oli tarkoitus olla vapaa LGOC:n taloudellisesta määräysvallasta, jolloin se kykenisi paremmin palvelemaan myös muita yhtiöitä.

Southallin uudelta tehtaalta valmistui ensimmäinen alusta alkuvuodesta 1927. Tämä oli lähtölaukaus 52 vuotta jatkuneelle toiminnalle, jonka aikana tehdas valmisti kotimarkkinoilleen ja vientiin linja- ja kuorma-autoja, alustoja erilaisiin käyttökohteisiin sekä dieselmoottoreita eri iskutilavuus- ja teholuokkiin sekä käyttötarpeisiin. Vuonna 1929 AEC otti käyttöön nomenklatuurin, jonka mukaan kaikkien sen valmistamien kuorma-autojen mallinimi alkoi kirjaimella "M" (Majestic, Mammoth, Mercury jne) ja linja-autojen kirjaimella "R" (Regent, Regal, Renown jne).

Vuonna 1928 AEC esitteli omaa suunnitteluaan edustaneen kuusisylinterisen CI-öljymoottorin, jonka polttoainejärjestelmä valmistettiin saksalaisen Acro:n lisenssillä, ja aloitti sen kenttäkokeet. Samana vuonna yhtiö irrotettiin LGOC-konsernista ja siitä tuli yksityinen osakeyhtiö. Tämän seurauksena Associated Daimler -yhtiö hajotettiin vuonna 1929.

Vuosien 1931 – 1938 välisenä aikana AEC ja English Electric Company Ltd valmistivat yhteistyönä johdinautoja. AEC valmisti niiden alustat ja EE toimitti niiden sähkömoottorit ja muut tarpeelliset komponentit.

Vuonna 1932 AEC hankki osake-enemmistön amerikkalaisen Four Wheel Drive (FWD) -yhtiön brittiläisestä tytäryhtiöstä. Britti-FWD:n valmistamissa ajoneuvoissa alettiin tämän jälkeen enenevässä määrin käyttää AEC:n vakiokomponentteja. Koska FWD edelleen toi ajoneuvoja Amerikasta, Britanniassa valmistetut ajoneuvot myytiin nimellä Hardy. Niiden tuotanto loppui vuoden 1936 tienoilla.

Brittiläinen kilpa-ajaja George Eyston valmisti auton, jossa AEC:n kuusisylinterinen dieselmoottori istutettiin Chryslerin alustalle Eyston käytti tätä autoa nopeusennätysajossa Brooklandsin moottoriradalla, jossa hän vuoden 1933 lokakuussa kellotti dieselmoottorisen henkilöauton nopeusennätykseksi 106,65 mph (171,636 km/h).