Mercedes-Benz W110
| Mercedes-Benz W110 | |
|---|---|
.jpg)
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Daimler-Benz AG,  Länsi-Saksa, Sindelfingen [1] Venezuela, Barcelona [2] Australia, Port Melbourne [2] |
| Valmistusaika | 1961 – 1968 |
| Luokka | Ylempi keskiluokka |
| Kori | 4-ovinen sedan |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4, R6 |
| Iskutilavuus | 1900 – 2300 cm3 |
| Teho | 55 – 120 hv (DIN) |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Mercedes-Benz W120 / W121 |
| Seuraaja | Mercedes-Benz W114 / W115 |
| Saman luokan autoja | |
Mercedes-Benz W110, eli pieni "siipimersu" tuli markkinoille vuonna 1961, malleina 190 ja 190 D.
Sisällysluettelo
Yleistä
Malli sai korinsa pari vuotta aiemmin markkinoille tulleelta, vuosina 1959 – 1968 valmistetulta, kuusisylinteriseltä W111:lta (220 / 220 S / 220 SE / 230 S). Lisäksi samaa koria käytti vuosina 1961 – 1965 valmistettu W112 (300 SE). 110-sarjan akseliväli on 50 mm lyhyempi kuin isojen "siipimersujen", keulaosa 145 mm lyhyempi.
110-sarjan mallit
190 ja 190 D, 1961 – 1965
W110 tuli markkinoille kesäkuussa 1961. Erotuksena "ponttooni-mersujen" 190- ja 190 D -malleihin, mallinumeron perässä saatettiin käyttää kirjainta "c" (190c ja 190 Dc). Malli erosi samaa peruskoria käyttävistä kuusisylinterisistä lähisukulaisistaan mittojensa lisäksi pyöreiden ajovalojen, pienempien takavalojen, vähäisemmän kiilto-osien määrän sekä yksinkertaisten puskureidensa osilta. Yhteisen korin ansiosta 110-sarjan tavaratilan vetoisuus oli hintaluokassaan aikansa parhaimmistoa.
Etusuuntavilkut ja pysäköintivalot perityivät "ponttooni-mersuilta" ja sijaitsivat lokasuojien päällä. Vuosimallista 1963 lähtien lisävarusteena oli tarjolla sumuvalot. Samana vuonna vasemman lokasuojan päällä sijainnut taustapeili siirrettiin kuljettajan oveen. 110-sarjan mittaristo sijoitettiin pystyasentoon ja nopeusmittrin nauhanäytön väri vaihtuu keltaisesta punaiseksi nopeuden kasvaessa.
Edessä on erillisjousitus kolmiotukivarsin, mutta ilman palloniveliä, joiden sijaan tukivarsien ja olkakappleen välinen kiinnitys on pultilla. Takana on heiluriakselit kierrejousilla ja kallistelua hillitsevällä keskiosan lisäjousella. Edessä ja takana oli rumpujarrut, jarrutehostimen sai tilauksesta. Kojelaudan alla sijaitseva seisontajarrun vetokahva vaikutti mekaanisesti takajrruihin. Elokuusta 1963 lähtien vakiovarusteena oli tehostetut kaksipiirijarrut etupyörien levyjarruilla.
Vaihteistona oli 4-portainen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto rattivalitsimella. Elokuusta 1964 lähtien autoon sai halutessaan lattiavalitsimen. Elokuusta 1962 lähtien valinnaisvaihtoehtona oli Mercedes-Benzin oma 4-portainen automaattivaihteisto, joka tuli heinäkuussa 1963 myös dieselmallin optiolistalle.[1]
Takavalo 1961-65
190c lisävaruste-sumuvaloilla
Mittaristo
Tekniset tiedot
Lähde:Engine Specifications - www.heckflosse.nl
| Malli | Valmistettu | Mallikoodi | Moottori | Rakenne | Polttoaine- järjestelmä |
Iskutilavuus | Teho | Kiihtyvyys 0-100 km/h |
Huippunopeus | Polttoaineen- kulutus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 190c | 4/1961–8/1965 | 110.010 | M 121.924 | R4 | Solex 34 PJCB | 1897 cm3 | 80 hv @ 5000 r/min |
18 s (auto 22 s) |
150 km/h (auto 145 km/h) |
11,5 l/100 km (auto 12,5 l/100 km) |
| 190 Dc | 4/1961–8/1965 | 110.110 | OM 621.912 | R4 | Bosch-rivipumppu | 1988 cm3 | 55 hv @ 4200 r/min |
29 s (auto 30 s) |
130 km/h (auto 127 km/h) |
9 l/100 km (auto 10 l/100 km) |
Aiheesta muualla
- W110/111/112 wiki.mercedes-benz-classic.com-sivustolla (englanniksi)
Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Enter the small "Tailfin": 110 series (1961 to 1968) – Daimler Global Media Site, Viitattu: 21. huhtikuu 2018.
- ↑ 2,0 2,1 A. J. Jacobs: The New Domestic Automakers in the United States and Canada: History, Impacts, and Prospects, Comparative International Development – Lexington Books ISBN 9780739188262, Viitattu: 21. huhtikuu 2018.
