Büssing AG
| Büssing AG | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  Saksa, Ala-Saksi, Braunschweig
|
| Toiminnassa | 1903 – 1971 |
| Yhtiön kohtalo | Fuusioitu MAN AG:hen |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Büssing oli saksalaisen teollisuusmies Heinrich Büssingin (1843-1929) Ala-Saksin Braunschweigiin vuonna 1903 perustama, hyötyajoneuvoja valmistanut yhtiö. Yhtiö oli yksi suurista toimijoista alallaan, ja sen tunnuksenaan käyttämä Braunschweigin kaupungin vaakunaeläin leijona oli tunnettu ympäri Euroopan. MAN AG osti Büssing-yhtiön vuonna 1971 ja sulautti sen itseensä.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria
Alkutaival
Vuonna 1903 Heinrich Büssing perusti kahden poikansa kanssa moottoriajoneuvojen valmistukseen erikoistuneen yhtiön nimeltä Heinrich-Büssing-Spezialfabrik für Motorwagen und Motoromnibusse. Heidän ensimmäinen tuotteensa oli kaksisylinterisellä moottorilla varustettu kuorma-auto, jonka kantavuus oli kaksi tonnia. Yleisemmin käytössä olleen ketjuvedon sijasta voimansiirto vetävälle taka-akselille oli järjestetty matopyörävälityksellä. Malli nousi kotimaassaan suosioon ja sitä valmistettiin lisenssillä Itävalta-Unkarissa sekä Englannissa.[1]
Vuonna 1904 yhtiö aloitti 20-hevosvoimaisella moottorilla varustetun 12-hengen linja-auton valmistuksen. Malli tuli aluksi Büssingin omistaman Automobil-Omnibus-Betriebs-Gesellschaft Braunschweig -linjaliikenneyhtiön käyttöön, mutta myös se saavutti pian suosiota ympäri Euroopan.[1]
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Büssingin valmistamia linja-autoja operoi mm. Berliinissä, Wienissä, Prahassa ja Lontoossa. Sodan aikana Büssing valmisti Saksan armeijan ajoneuvokaluston yhtenäistämisohjeiden mukaisia kuorma-autoja.
Ensimmäinen Büssing-kuorma-auto vuodelta 1903
Bûssingin ensimmäinen, linjalla Braunschweig-Wendeburg liikennöinyt linja-auto vuodelta 1904. Pienoismalli 1:10.
Büssing kuorma-auto korkeakipillä, 1932
1920-30-luku
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksan katastrofaalinen taloustilanne pakotti siihen asti yksityisyrityksenä toimineen Bûssingin muuttamaan yhtiömuotoaan, pystyäkseen hankkimaan ulkopuolista rahoitusta. Vuonna 1920 Bûssingista tuli kommandiittiyhtiö ja vuonna 1922 osakeyhtiö, jossa Bûssingin perheellä oli osake-enemmistö.
Saadakseen ajoneuvojen valmistuksen kustannuksia alas, yhtiö vähensi mallistoaan rajulla kädellä ja siirtyi liukuhihnatuotantoon vuonna 1926. Kuorma- ja linja-autojen alustoja valmistui linjalta kuukaudessa 250 kappaletta, kunnes Wall Streetin pörssiromahduksen seurauksena syntynyt lama pakotti yhtiön supistamaan tuotantoaan.
Vuonna 1929 Büssing esitteli kolmiakselisen Trambus-linja-auton, jonka mullistava keksintö oli etu-ja taka-akselien väliin sijoitettu moottori eli "mahuri". Büssing käytti markkinanimeä aina MAN-fuusioonsa vuonna 1971 saakka.
Vuonna 1930 Büssing osti konkurssiin menneen itäpreussilaisen hyötyajoneuvovalmistaja Franz Komnick und Söhne AG:n ja jatkoi tuotantoa omalla markkinanimellään.
Vuonna 1931 Büssing osti berliiniläisen Nationale Automobil-Gesellschaft -yhtiön (NAG) ja niistä muodostettiin Büssing-NAG, Vereinigte Nutzkraftwagen AG -niminen yhtiö. NAG:n henkilöautojen valmistus Berliinin Oberschöneweidessa lopetettiin saman vuoden aikana. Vuoden 1932 loppuun mennessä NAG:n hyötyajoneuvovalmistus oli siirtynyt Büssingille ja yhtiön nimeksi muutettiin yksinkertaisempi Büssing-NAG. Tämä oli myös yhtiön valmistamien hyötyajoneuvojen markkinanimenä vuoteen 1949 asti.
Vuonna 1933 Büssing otti käyttöön ajoneuvojensa keulan kiiltolistat, jotka muodostavat ylhäältä alaspäin kapenevan kuvion. Tämä design pysyi käytössä merkin ominaispiirteenä aina vuoteen 1971 asti, tosin loppuvaiheessa enää leijonatunnuksen molemmin puolin olleina siipinä.
Vuonna 1938 Büssing aloitti mahurimoottorisen kuorma-auton suunnittelun.
Toinen maailmansota
Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana Büssing-NAG valmisti Saksan asevoimien käyttöön vetoautoja, kuorma-autoja sekä Sd.Kfz.231-, Sd.Kfz.232-, Sd.Kfz.233- ja Sd.Kfz.234 -panssariautoja. Büssing-NAG oli aloittanut panssariautojen kehittämisen jo vuonna 1929, koska Versailles'n rauhansopimus ei kieltänyt kumipyöräisten sotilasajoneuvojen tuotantoa.
Vuonna 1938 esitelty linja-auto Trambus 500T sai Schell-suunnitelman mukaisesti tyyppimerkinnän 4500T vuonna 1942. Tekniikaltaan ja alustaltaan ajoneuvo pysyi ennallaan. Huolimatta siitä että Büssing-NAG:n tehdas Itä-Preusissa valmisti koreja yhtiön linja-autoihin, näiden mallien korittamisesta vastasivat ulkopuoliset toimijat. Materiaaalipulan vuoksi korin panelointina jouduttiin käyttämään voimapaperia ja laseina tavallisia ikkunaruutuja.
Vuosina 1934 – 1944 Büssing-NAG valmisti lisäksi puolitelavaunuja.[2]
1950-luku
Sodan jälkeen yhtiö oli huonossa tilassa Braunschweigin tehdas oli pommitettu maan tasalle ja Itä-Preussin Elbingissä sijainnut Büssing-NAG Werk Ost jäänyt venäläisten haltuun. Yhtiön tuotanto kuitenkin saatiin käyntiin.
Koska Büssing-NAG oli menettänyt Itä-Preussin tehtaansa, joka oli ajoneuvotuotannon ohella myös korittanut yhtiön linja-autoja, jouduttiin tällä saralla nyt täysin turvaamaan ulkopuolisiin toimijoihin.
Vuonna 1949 Büssing osti sähkötarvikeyhtiö AEG:lta loput NAG:n osakkeista ja sulautti yhtiön itseensä. Yhtiön ajoneuvojen markkinanimenä oli vuodesta 1950 lähtien pelkkä Büssing.
Vuonna 1957 Büssing toi markkinoille ilmajousitteisen linja-autoalustan ja vuonna 1959 itsekantavan linja-autokorin.
