Dodge Charger 2. sukupolvi
| Dodge Charger | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Dodge, (Chrysler Corporation)  YhdysvallatHamtramck, Michigan [1] St.Louis, Missouri [2] |
| Valmistusaika | 1967 – 1970 |
| Luokka | Mid-size |
| Kori | 2-ovinen hardtop coupé |
| Suunnittelija | Richard Sias [3] |
| Pohjalevy | Chrysler B -kori |
| Moottori | R6, V8 |
| Iskutilavuus | 225 – 440 in3 (3700 – 7200 cm3) |
| Teho | 145 – 425 hv (SAE net)[4] |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Dodge Charger 1. sukupolvi |
| Seuraaja | Dodge Charger 3. sukupolvi |
| Saman luokan autoja | |
Pääartikkeli: Dodge Charger
Toisen sukupolven Charger tuli muodoiltaan täysin uudistuneena myyntiin mallivuodelle 1968.
1968
Ensimmäisen sukupolven pyrkimykset näyttää jonkin verran yläluokkaiselta oli hylätty ja tilalla oli suunnittelija Richard Siasin "double-diamond"-colapullomuotoilu, etulokasuojien ja takaneljänneksen kaarevilla linjoilla. Fastback-katto oli vaihtunut tavanomaisempaan, jossa oli pitkälle taakse venytetyt c-pilarit. Korin takapäähän oli muotoiltu spoilerimainen reunus. Chargerissa oli edelleen täysleveä jäähdyttäjän säleikkö piilotetuilla ajovaloilla, mutta aiemmat, sähkömoottorin voimalla pyörähtäneet ajovalopaketit, oli kustannussyistä korvattu alipainetoimisilla luukuilla. Aikaisemmat täysleveät takavalot korvattiin kahdella pyöreällä yksiköllä. Oviin ja konepeltiin oli muotoiltu kaksi "scallopia".
Sisätiloissa varustuksen tasoa oli tuotu alaspäin. Alastaittuvat takaosan erillisistuimet oli korvattu tavanomaisella, kiinteästi asennetulla sohvapenkillä. Tavaratilassa edellisen mallin kokolattiamatto oli korvattu vinyylimatolla. Keskikonsoli edessä pysyi, mutta keskikyynärnojaa ei ollut. Kierroslukumittari oli nyt vakion sijasta valinnaisvaruste ja elektroluminesenssimittarit hävisivät perinteisen rakenteen hyväksi.
Kesken mallivuotta myös lähtötason moottori vaihtui edullisempaan, kun aiemmin vakiona ollut 318-kuutiotuumainen (5,2 l) V8 2-kurkkuisella kaasuttimella vaihtui 225-kuutiotuumaiseen (3,7 l) rivi-6:een. Valinnaisena moottorina oli aiempaan tapaan 383-kuutiotuumainen (6,3 l) V8, 2- tai 4-kurkkuisella kaasuttimella.[5]
1968 Charger
1968 Charger R/T
R/T
Vuonna 1968 Chargeriin tuli tarjolle korkean suorituskyvyn R/T-paketti. Pakettiin kuului jäykemmät jouset, vaimentimet sekä paksumpi kallistuksenvakaajatanko. Vakiomoottorina oli 440 "Magnum", valinnaisena 426 Hemi.
Vuonna 1968 Chrysler Corporation aloitti kampanjan, jonka tunnuksena oli moottori selässään lentävä mehiläinen ja jolla markkinoitiin "Scat Pack" -brändin alla myytyjä Coronet R/T-, Super Bee-, Dart GTS- ja Charger R/T -malleja. Scat Pack R/T:t saivat peräänsä vakiona "Bumblebee"-raidat (keskellä kaksi paksua ja reunoilla ohuet) punaisina, valkoisina tai mustina, mutta ne voitiin jättää pois ilman lisäkustannuksia.
.jpg)
.jpg)
Lähteet
- ↑ Inside the Dodge Main plant: 1910 to 1981 – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ Chrysler's St. Louis Plants (Fenton, Missouri) – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ Daniel Strohl: Richard Sias's 1968 Dodge Charger design both defined and ended his career at Chrysler – Hemmings, 8. toukokuu 2019. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ 1969 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ The legendary Dodge Charger muscle car, 1968-74 – Allpar, Viitattu: 21. maaliskuu 2021.
