Škoda 110L
Škoda 110L on S100/110-korin malli, jota valmistettiin 1969–1977. Mallin tyyppinumero on 717. Škoda 110L-mallia valmistettiin kaikkiaan 219 864 yksilöä.
Škoda 110L rekisteröitiin Suomessa neljälle. Škoda on neliovinen, mutta etuoven aukko on melko ahdas. Ovissa on vain yksi lukko. Etuovien tuuletusruudut ovat tarpeettomia. Etulokasuoja vie tilaa edessä istuvien jaloilta. Takana on kohtuulliset tilat kahdelle aikuiselle. Istuinten muoviverhoilu on kuitenkin epämiellyttävän hiostava.
Etuistuimet eivät tue tarpeeksi sivusuunnassa. Istuinten kiinnityskiskot heiluvat sivusuunnassa.
Etuistuinten selkänojien kiinnitys on heikko ja koeajovaunun selkänoja romahti taakse kesken ajon. Sitä ei saatu kunnolla korjattua ja selkänojia piti varoa kaatumisvaaran vuoksi.
Etuistuimet voi kääntää vuodeistuimiksi, mutta makaamaan ei kannata ryhtyä, sillä istuimen selkänojan hennon kiinnityksen vuoksi selkänoja ei makuuasentoa varmaankaan kestä, jolloin selkänoja luultavasti romahtaa takajalkatilaan.
Takaistuimen takana on akku ja pieni matkatavarasäiliö edessä olevan tavaratilan lisäksi. Etuosan tavaratila on varsin pieni.
Kojelaudan katkaisimet ovat liian heikot ja hennot. Koeajovaunun pyyhkijän nuppi irtosi monta kertaa. Vivut ovat hentoja. Vilkut eivät palaudu automaattisesti.
Käsijarru on tehokas, mutta pitää varoa sen vetämistä liian ylös, sillä se saattaa juuttua yläasentoonsa.
Nopeusmittari on pitkänomainen ja vaikealukuinen. Kierroslukumittaria ei halvassa autossa tietenkään ole, mutta se olisi kyllä tarpeellinen moottorin heikon väännön ja helposti tulevien ylikierrosten välttämiseksi.
Ohjaus on nopea (3 1/8 kierrosta), ja sen tunto on kohtalainen. Kierukka ja mutteri -ohjaus on omituinen, se on tahmea eikä palauta yhtään.
Melutaso on erittäin korkea ja esimerkiksi 90 km/t nopeudessa desibelejä on jopa 85. Työsuojelumääräysten mukaan tässä melussa työntekijöiden pitäisi käyttää kuulosuojaimia, jotka olisivat tarpeen Škodalla matkustaville.
Škoda on yliohjautuva. Osaava kuljettaja voi soratiellä ajaa suhteellisen nopeaa käyttäen hyväkseen pyörien luistamistaipumusta. Takana on heiluriakseli. Painosta 40% on etuakselilla ja 60% taka-akselilla. Jarrut toimivat tehokkaasti. Edessä on levyjarrut ja takana rumpujarrut.
Kuten TM:ssä 5/1971 kerrottiin, Škoda kilpailee hinnalla laadun kustannuksella. Auton viimeistely on heikkotasoista, esimerkiksi kaikkia hitsaussaumoja ei ole peitetty, vaan niitä on näkyvissä. Myös varusteiden laadussa on puutteita, esimerkiksi ajovalot ovat turhan himmeät.
Takana sijaitseva nelisylinterinen rivinelonen on kallistettu 30° oikealle. R4-moottorin iskutilavuus on 1107 cm³. Tehoa on 35 kW /4900 (DIN, 48 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 53 hv). Suurin vääntömomentti 84 Nm /3000 (epätarkka SAE-bruttovääntö, 8,6 kpm). Vanhanaikaisessa moottorissa on työntötangot ja vain kolme runkolaakeria. Moottorin vääntö on aika heikkoa ja vaihteita joutuu käyttämään tiuhaan.
Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu. Vaihdekeppi on liian edessä ja sen liikkeet ovat takamoottoriautojen tapaan melko isot. Takavälitys on tiuha, 4,44. Suurimmalla vaihteella 1000 r/min nopeus on vain 25 km/t, joten isoilla nopeuksilla moottori käy kuumana.
Tekniikan Maailma 5/1971 mittasi Škoda 110L:n kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 5,5 sekuntia, 0-80 km/t 12,9 sekuntia ja 0-100 km/t 21,0 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 131,0 km/t, valmistajan mukaan 135 km/t.
Kulutus vaihtelee noin 8-12 litran välillä /100 km 98-oktaanista bensiiniä. Koeajon keskikulutus oli 11,3 litraa /100 km.
Škoda 110L maksoi Suomessa vuonna 1971 9600 markkaa eli 12.876 euroa (v. 2013, kerroin 1,3412).
Mitat
| Pituus | 4155 mm |
| Leveys | 1620 mm |
| Korkeus | 1380 mm |
| Akseliväli | 2400 mm |
| Raideleveys (e / t) | 1280 mm / 1250 mm |
| Omapaino | 815 kg |
Lähteet
Tekniikan Maailma 5/1971
