Muuttuva venttiilien ajoitus

Tämä artikkeli on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja sen käännös on keskeneräinen. Voit auttaa AutoWikiä tekemällä käännöksen loppuun.

Muuttuva venttiilien ajoitus (engl. Variable Valve Timing, VVT), on yleisnimitys mäntämoottoreissa käytetylle tekniikalle.

Se mahdollistaa imu- tai(ja) pakoventtiilien noston tai(ja) ajoituksen säädön, moottorin käydessä.

Historia

Ensimmäiset kokeilut muuttuvalla venttilien ajoituksella ja nostolla teki GM. Ensimmäisen toimivan järjestelmän joka sisälsi myös noston säädön teki Fiat. Sen kehitti Giovanni Torazza 1970-luvulla, järjestelmä käytti hydraulista painetta säätämiseen. Tyypillinen aukiolon säätöalue oli 37 %.

Ensimmäinen käytössä ollut järjestelmä oli vuoden 1980 Alfa Romeo Spiderissa, joka sekin toimii öljynpaineen avulla. Tässä järjestelmässä muuttui vain venttiilien ajoitus.

Seuraava suurempi vaihe venttiiliajoituksen historiassa oli 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, kun Honda aloitti kokeilut järjestelmällä jossa saatiin myös venttiilien nostoa säädettyä. Ensimmäisenä se sovitettiin B16A-moottoriin, joka oli sijoitettu vuoden 1989 Honda Civiciin.

1992 BMW esitteli oman järjestelmänsä nimeltään VANOS, se oli sijoitettu BMW M50-moottoriin, jota käytettiin 300-sarjassa. Uudempi versio VANOKSESTA (double Vanos) esim. uudessa BMW M3:sessa on järjestelmä joka säätää sekä imu- että pakoventtiileitä.

Vuoteen 2005 asti venttiilien ajoitusta käytettiin vain OHC-moottoreissa, kunnes GM alkoi tarjota sitä myös työntötankomoottoreihin.

Nykyään järjestelmiä löytyy jo melkein kaikilta valmistajilta.

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Variable_valve_timing-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.