Chevrolet Corvette (C7)

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 5. kesäkuuta 2018 kello 20.21 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chevrolet Corvette
(C7)
Chevrolet Corvette Stingray (C7) 2014.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa General Motors,
Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, Kentucky Bowling Green
Valmistusaika 2013
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen coupé
2-ovinen avoauto
Suunnittelija Ed Welburn [1]
Pohjalevy
Moottori V8
Iskutilavuus 6200 cm3
Teho 335 – 563 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Chevrolet Corvette C6
Seuraaja
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Chevrolet Corvette

Seitsemännen sukupolven Corvette esiteltiin yleisölle tammikuussa 2013 pidetyssä Detroitin autonäyttelyssä.

Malli tuli myyntiin Yhdysvalloissa vuoden 2013 kolmannen neljänneksen aikana ja Eurooppaan se saapui saman vuoden joulukuussa. Euroopassa C7 on mynnissä nimellä Corvette Stingray, ilman "Chevrolet"-etuliitettä.[2]

Stingray Convertiblen valmistus aloitettiin vuoden 2013 lopulla.

Yleistä

C7:n suunnittelu aloitettiin vuonna 2007 ja tähtäimessä oli sen saaminen markkinoille mallivuodelle 2011. Vuoden 2008 pankkikriisin, uusien autojen myynnin romahtamisen sekä GM:n konkurssin johdosta aikataulu kuitenkin venyi ja C7 julkaistiin vasta mallivuoden 2014 autona. Nimi "Stingray" otettiin C7:n yhteydessä käyttöön ensimmäisen kerran sitten vuoden 1976.[3]

C7:n täysin uusi, 6,2-litrainen LT1 V8-moottori kehittää tehoa suurimmillaan 339 kW (455 hv) ja vääntöä 620 Nm. Näiden voimin auto kiihtyy 0 – 100 km/h nopeuteen 4,2 sekunnissa.[4] C7:n pyöränripustuksena ja jousituksena edessä ja takana päällekkäiset kolmiotukivarret ja poikittaiset, lasikuituiset lehtijouset. Valinnaisvarusteena C7:ään on saatavilla magneettireologinen iskunvaimennus.

C7:n muotoilu on edeltäjäänsä kulmikkaampaa. Takavaloissa on siirrytty perinteikkäästä kahden pyöreän tai pyöreäkulmaisen valaisimen designista suorakaiteenmuotoisten linssien alle sijoitettuihin kahteen LED-valoyksikköön.

Uuden Corvetten konepeitto ja coupé-mallin katto ovat hiilikuitua, muut korin osat perinteistä lasikuitua. Korikehikko on valmistettu alumiinista. C7 on perinteiseen tapaan etumoottorinen ja takavetoinen, sen painonjakaumassa on kuitenkin päästy tasapainoiseen 50:50-tilaan. Alumiinin ja kevyempien materiaalien käytöllä Corvetten painoa on saatu pudotettua edeltäjäänsä verrattuna n. 45 kiloa.

Tekniikka

C7 Corvette on saatavana joko 7-portaisella Tremec TR-6070 -manuaalivaihteistolla tai automaatilla. Ensimmäisenä mallivuonna automaattivaihteistona oli 6-portainen Hydra-Matic 6L80, joka mallivuonna 2015 vaihtui 8-portaiseen 8L90-vaihteistoon.

C7 Corvetten ominaisuuksiin kuuluu 5-asentoinen ajovalikkokytkin Performance Traction Management, joka säätää ohjauksen, moottorin, automaattivaihteiston ja aktiivijousituksen asetuksia. Ajotilat ovat: Weather, Eco, Tour, Sport ja Track.[5] Ajotilavalikkoon kytkeytyy myös Corvetten uusi virtuaalinen mittaristo, jonka näytössä korostetaan eri ajotilojen tärkeimmiksi painotettuja näkymiä. Virtuaalimittaristo kerää ja näyttää tietoja 69 eri kohteelta, moottorin ja voimansiirron lisäksi mm. kierrosaikoja tai renkaiden lämpötilaa.[6] C7 tarjoaa kaksi eri istuinvaihtoehtoa, päivittäiskäyttöä ja pitkiä ajomatkoja silmälläpitäen suunnitellun mukavuuspainotteisen, sekä ratapäiviä ja vastaavia tapahtumia varten suunnitellun urheiluistuimen, selkänojan läpi viedyillä monipistevöillä.

C7 Corvetten pikkulohko-V8 on edelleen perinteinen työntötankomoottori. Moottoriperheen viidennen sukupolven ensimmäisenä edustajana uusi LT1-V8 pitää sisällään myös uutta teknologiaa. Vapaastihengittävän moottorin ominaisuuksia ovat mm. polttoaineen suorasuihkutus, sylinterien lepuutus (Active Fuel Management) sekä jatkuvasti säätyvä venttiilienajoitus.

Corvette Z06

Tammikuussa 2015 pidetyssä Detroitin autonäyttelyssä esiteltiin C7 Corvette Stingrayn suorituskykyinen Z06-versio, sekä coupé- että avokorisena.

Z06:n voimanlähteenä on mekaanisella ahtimella ja välijäähdyttimellä varustettu 6,2-litrainen LT4 V8-moottori, jonka antama suurin teho on 485 kW (659 hv) ja vääntö 881 Nm. Vaihteistona on joko Tremecin 7-portainen manuaali tai 8-portainen 8L90-automaatti ohauspyörään sijoitetuilla valitsinsiivekkeillä.

Z06:n alusta on viritetty vakiomallia tiukemmaksi ja vakiovarusteena on semi-aktiivinen Magnetic Selective Ride Control -iskunvaimennus. Voimansiirron vakiovarusteena on elektroninen, säätyvä tasauspyörästön lukko (Electronic Limited-slip Differential, eLSD), jonka toiminta on yhdistetty ajonvakautus- (Electronic Stability Control, ESC) ja ajotilavalikko -järjestelmiin. Jarrut ovat Brembon valmistamat, edessä 371 mm:n levyillä ja 6-mäntäisillä kiinteillä satuloilla, takana 365 mm:n levyillä ja 4-mäntäisillä kiinteillä satuloilla.

Z06 Coupé:n hiilikuituinen kattopala on irrotettavissa. Molempien korimallien hiilikuidusta valmistettuja osia ovat etusplitteri, etupyöränaukkojen kaarilistat, vakiomallia suuremmalla ilmanottoaukolla varustettu konepeitto, vakiomallia suuremmat jäähdytysilma-aukot etulokasuojissa, uniikit ilmanottoaukon ritilät takalokasuojien päällä, vakiomallia suurempi ja uniikki takaspoileri sekä peräpeilin vakiomallia suuremmat jäähdytysilma-aukot.

Edessä on 19 x 10 tuuman vanteet Michelin Pilot Sport 285/30 ZR 19 -renkailla ja takana 20 x 12 tuuman vanteet 335/25 ZR 20 -renkailla. Näiden vaatiman tilan vuoksi lokasuojia on venytetty sivusuunnassa edessä 56 mm ja takana 80 mm.

Lähteet

  1. Eric Gallina: Ed Welburn on the C7 Corvette Stingray – Form Trends, 23. tammikuu 2013. Viitattu: 3. kesäkuu 2018.
  2. Uusi Chevrolet Corvette Stingrayn 7.sukupolvi – Kaasujalka, 14. tammikuu 2013. Viitattu: 3. kesäkuu 2018.
  3. Paul A. Eisenstein: The Stingray Returns: Chevy Unveils C7 Corvette – CNBC, 13. tammikuu 2013. Viitattu: 31. toukokuu 2018.
  4. Harry Kuurio: Corvette: Vapaana syntynyt – Ilta-Sanomat, 25. kesäkuu 2016. Viitattu: 5. kesäkuu 2018.
  5. Corvette Mode Selector: Five Driver Modes – Chevrolet, Viitattu: 5. kesäkuu 2018.
  6. Eric Gallina: Corvette C7 Configurable Displays Detailed – Form Trends, 15. elokuu 2013. Viitattu: 5. kesäkuu 2018.