Ranskan Grand Prix 1906
Ensimmäinen Ranskan GP (Grand Prix de l’ACF) ajettiin Le Mansissa kesäkuun 26. ja 27. päivien aikana vuonna 1906, 103,18 kilometrin mittaisella, kolmionmuotoisella radalla. ACF rajoitti auton suurimmaksi sallituksi kuivapainoksi 1000 kiloa ja magneettosytytyksestä 7 lisäkiloa. Reitti ajettiin läpi kumpanakin kilpailupäivänä kuudesti, jolloin kilpailun kokonaismatkaksi tuli 1238,16 kilometriä.
1920-luvulla Ranskan Autoliitto ACF nimesi vuosien 1895 ja 1905 välisenä aikana ajetut suuret, kaupunkien väliset maantiekilpailut takautuvasti Grand Prix -kilpailuiksi. Tämän, nykyäänkin käytössä olevan laskutavan mukaan, vuoden 1906 kilpailu oli siten järjestyksessä yhdeksäs (IX. Grand Prix de l’A.C.F).
Yleistä
Ensimmäiset, kaupungista toiseen ajetut kilpailut olivat olleet puhtaasti ranskalaisia tapahtumia, mutta kilpailujen kansainvälistyminen oli alkanut vuodesta 1900 lähtien ajetun Gordon Bennett Cupin myötä. Cupin säännöissä osallistujat edustivat omia maitaan ja jokaisella osallistuvalla maalla sai olla kolme osallistuvaa auttoa. Ranska oli 1900-luvun alussa autoteollisuuden ehdoton suurvalta ja maan autoteollisuus katsoi että säännöt olivat tältä osin epäoikeudenmukaiset. Ranskalaisvalmistajien kirjo oli niin suuri, että vuosina 1904 ja 1905 jouduttiin järjestämään eliminaattorikilpailu, jotta cupin osallistujat saatiin valittua. Näissä kilpailuissa oli osanottajia enemmän kuin itse pääkilpailun lähdössä. Ranskalaisten närkästystä lisäsi se, että saksalaiset osallistuivat cupiin yhdellä merkillä, mutta kuuden auton voimalla. Tämä oli mahdollista siten, että Daimler-Motoren-Gesellschaft lähetti kolme Mercedes-autoa Automobilclub von Deutschlandin ilmoittamana ja kolme Daimlerin itävaltalaisen tytäryhtiön Austro-Daimlerin valmistamana ja Österreichischer Automobil-Clubin ilmoittamana.
