Albert Augustus Pope

Albert Augustus Pope vuonna 1908.

Albert Augustus Pope (20. toukokuuta 1843 Boston, Massachusetts – 10. elokuuta 1909, Cohasset, Massachusetts) oli amerikkalaisen autoteollisuuden pioneeri. Häntä pidetään ensimmäisenä henkilönä, joka otti autojen valmistuksessa käyttöön massatuotannon periaatteet.

Henkilöhistoria

Pope syntyi 20. toukokuuta 1843 Bostonissa, Massachusettsissa. Hänen isänsä harjoittaman kiinteistökeinottelun romahdettua, Popen täytyi ansaita rahaa jo 10-vuotiaana. Koulun jälkeen ja kesäisin hän työskenteli maatilalla ja sai säästöön rahaa, jolla hän rahoitti pienen vihanneskaupan Bostonin Quincy Market -kauppahallissa. Pope oli 17-vuotias, kun sisällissota puhkesi ja hän värväytyi Unionin joukkoihin. Hän yleni nopeasti ja sai vänrikkiä vastaavan second lieutenant -arvon Massachusettsin 35. tykistörykmentissä vuonna 1862, missä hän palveli sisällissodan loppuun asti. Konfederaation joukkojen uhatessa Washington DC:tä, Pope kunnostautui tykistörykmentin taistelutoimissa. Sodan aikana hän palveli kenraalien Ambrose Burnsiden, Grantin ja Shermanin alaisuudessa ja osallistui Vicksburgin taisteluun. Sodan päättyessä hän oli 22-vuotias ja jäi eläkkeelle brevet-everstiluutnanttina.

Sodan jälkeen Pope hankki armeijalta saamillaan tuloilla Bostonista kenkien valmistajille tarvikkeita toimittaneen liikkeen, jonka arvon hän sai nopeasti kohoamaan. 20. syyskuuta 1871 hän avioitui Massachusetsin Newtonista kotoisin olleen Abbie Linderin kanssa ja he saivat neljä poikaa ja yhden tyttären. Vuonna 1875 Pope nimitettiin Newtonin kaupunginvaltuustoon.

Polkupyörät

Vuonna 1876 järjestetyssä Philadelphian maailmannäyttelyssä Pope näki ensimmäistä kertaa velosipedin ja oli välittömän innostunut siitä. Hän alkoi tuoda maahan eurooppalaisia korkeapyöräisiä velosipedejä ja haki yhdysvaltalaisia patentteja näille eurooppalaisille malleille. 1890-luvun alussa hän perusti Bicycle Trustin, jolla oli hallussaan alan merkittävimmät yhdysvaltalaiset patentit. Lähes jokainen polkupyörävalmistaja Yhdysvalloissa joutui maksamaan Popelle noin 10 dollaria rojalteja jokaisesta valmistetusta pyörästä. Hänen valmistamansa polkupyörämerkki oli nimeltään Columbia, ja se perustui kaksipyöräisen polkupyörän keksijänä pidetyn Pierre Lallement'n patenttiin. Lallement myös työskenteli Popen yrityksessä. Aluksi Popen polkupyörät valmisti Weed Sewing Machine Company Hartfordissa, Connecticutissa, myöhemmin hän osti tämän yrityksen ja muutti sen nimeksi Pope Manufacturing Company. 1890-luvun puolivälissä, polkupyöräboomin kuumimpina vuosina, Pope valmisti vuositasolla noin 250 000 polkupyörää.

Pyöräilyn suurin ongelma kaupunkien ulkopuolella oli surkea tieverkko. Pope, joka ei ollut ainoastaan polkupyörien valmistaja, vaan itsekin intohimoinen pyöräilijä, oli mukana League of American Wheelmen ja Good Roads Movement -järjestöjen toiminnassa. Nämä järjestöt pyrkivät vaikuttamaan poliitikkoihin ja päättäjiin eri tasoilla, toimivan ja hyvälaatuisen tieverkon aikaansaamiseksi ja pyöräilijöitä koskevan säädöstön yhtenäistämiseksi.

Autot

Pope Manufacturing Companyn automainos vuodelta 1905

Vuonna 1897 Pope Manufacturing Company alkoi valmistaa sähköautoa "Columbia"-tuotemerkillä. Vuoteen 1899 mennessä yhtiö oli rakentanut jo yli 500 ajoneuvoa. Tänä vuonna sähköauto-osasto irrotettiin erilliseksi yhtiökseen, joka lähes välittömästi yhdistettiin liikemies William Collins Whitneyn Electric Vehicle Companyyn, jossa myös Pope oli mukana sijoittajana. Tämän linjan myötä syntyi Columbia Automobile Company, joka valmisti pääasiassa sähköajoneuvoja, mutta sisällytti ohjelmaansa myöhemmin myös bensiinikäyttöiset autot.

Vuonna 1901 Pope myi osuutensa EVC:stä syndikaatin muille jäsenille ja yritti palata automarkkinoille sen jälkeen, kun polkupyörien suurin myyntiboomi oli laantunut. Hän osti useita pienempiä yrityksiä ja sisällytti ne imperiumiinsa. Pope-Robinson Company perustettiin vuonna 1903 ja Pope Motor Car Company, Pope-Waverley sekä Pope-Tribune vuonna 1904. Myös Pope Manufacturing Company valmisti autoja ja moottoripyöriä nimellä Pope-Hartford vuodesta 1904.

Vaikka muut hänen imperiuminsa automerkit elivät vain lyhyen aikaa, Pope-Hartford-tuotemerkki kesti ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Elokuussa 1909 Albert A. Pope kuoli 66-vuotiaana ja hänen veljensä George otti yrityksen haltuunsa. 1912 oli paras vuosi, jolloin myytiin 712 autoa. Vuonna 1913 Pope Manufacturing Company joutui hakemaan konkurssia. Konkurssipesän hoitajan johdolla autoja valmistettiin edelleen vuoteen 1914 asti. Yhtiön omaisuus myytiin vähitellen ja tammikuussa 1915 viimeiset rakennukset ja maa-alueet menivät Pratt & Whitneyn moottoritehtaalle.

Lähteet

• Kimes, Beverly Rae: Pioneers, Engineers, and Scoundrels: The Dawn of the Automobile in America, SAE, 2005, ISBN 0-7680-1431-X