André Michelin
André Michelin (6.1.1853 Pariisi – 4.4.1931 Pariisi) oli ranskalainen teollisuusmies. Yhdessä nuoremman veljensä Édouardin kanssa he perustivat rengasyhtiö Michelinin ja toimivat myös sen johdossa.
Yleistä
André oli ottanut hoitaakseen vuonna 1832 perustetun, kumista erilaisia maatalouden hyötytarvikkeita valmistaneen Barbier-Dauprée -perheyhtiön ja avukseen tähän hän pyysi mukaan Édouardin. Veljekset ostivat tuolloin 52 henkeä työllistäneen yhtiön vuonna 1889 ja sille annettiin nimi Michelin & Cie. Nykyinen Michelin-konsernin pääkonttori sijaitsee edelleen tuolla samaisella tontilla.
André Michelin oli rengasliiketoiminnan ohella kiinnostunut moottoroiduista ajoneuvoista ja osallistui useisiin 1800-luvun lopun kilpailuihin. Monien muiden autoilun pioneerien tavoin hänen mielenkiintonsa kohdistui myös lentokoneisiin, joiden kehitys lähti 1900-luvun alussa käyntiiin.
Vuonna 1891 Michelinin veljesten Peugeotilla rakennuttama L’Éclair (suom. salama) oli maailman ensimmäinen ilmakumipyörillä varustettu, kilvanajoon osallistunut auto. André Michelinin ohjastama auto ei sijoittunut tuloslistoille vuonna 1895 ajetussa Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailussa, koska se saapui maaliin aikarajan umpeuduttua.[1][2]
Vuonna 1896 ajetussa Bordeaux-Agen-Bordeaux-kilpailussa André Michelinin ajokkina oli Panhard & Levassor, jolla hän sijoittui toiseksi. Vuonna 1897 hän oli Pariisi-Trouville-kilpailussa sijalla 19, ajokkinaan Mors.[3] Samana vuonna hän otti De Dion-Bouton -höyryautolla ykkössijan Nizza-La Turbie-mäkikilpailussa, joka oli Marseille-Nizza-La Turbie-kilpailun kolmas etappiajo.
Vuonna 1900 julkaistiin ensimmäinen, André Michelinin ideoima matkaopas. Siihen oli koottu automatkailijalle tärkeitä tietoja, kuten moottoripolttoaineiden myyntipisteet sekä autokorjaamot ja rengasliikkeet. Opasta jaettiin autoilijoille maksutta vuoteen 1920 asti.[4] Vuonna 1907 Michelin julkaisi ensimmäisen, koko Ranskan kattavan maantiekarttansa ja tämä oli tunnettujen Michelin-tiekarttojen syntyhetki. Ajatusta autoilijoiden palvelusta kehitettiin eteenpäin ja yhtiö alkoi julkaista vuonna 1926 reiittioppaita, jotka opastivat automatkailijalle kauneimmat reitit ja kiintoisat nähtävyydet. Tämä vielä nykyisinkin julkaistava opassarja tunnetaan nimellä Michelin Green Guide.[5]
André Michelin kolmipyörän selässä.
André Michelin ja hänen renkaansa.
Lähteet
- ↑ https://www.michelin.com/en/michelin-group/about-us/history/ – The Michelin Group, Viitattu: 10. tammikuu 2020.
- ↑ Michelin L’Eclair (1895) – l'automobile ancienne, 16. tammikuu 2016. Viitattu: 10. tammikuu 2020.
- ↑ I Paris-Trouville 1897 standings – Driver Database, Viitattu: 23. tammikuu 2020.
- ↑ History of the Michelin guide – Chef Academy London, Viitattu: 14. tammikuu 2020.
- ↑ Stephen L.. Harp: Marketing Michelin: Advertising and Cultural Identity in Twentieth-Century France. JHU Press. ISBN 9780801866517. Teoksen verkkoversio (viitattu 14. tammikuu 2020).
