Buick

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Buick
Buick logo.png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Tuotannon aloitus 1903
Autokonserni General Motors
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa 33. (1993)
33. (1992)
42. (1990)
40. (1989)
32. (1984)
32. (1981)
Suomen maahantuoja
Suosituin malli


Buick on yhdysvaltalainen automerkki, joka on General Motorsin omistuksessa. Buickeja rakennetaan nykyisin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Kiinassa. Buick on Cadillacin lisäksi GM:n toinen ylellisyysauto Oldsmobilen valmistuksen loputtua. Buick äännetään englanniksi bjuuik.

Historia

Buick aloitti itsenäisenä autonvalmistajana vuonna 1903. Sen perusti skotlantilais-amerikkalainen David Dunbar Buick (1854–1929). Vuonna 1904 talousvaikeuksissa ollut tehdas myytiin James Whitingille, joka siirsi tehtaan Detroitista Flintiin (noin 100 km pohjoiseen). James Whiting toi tehtaan johtajaksi William C. Durantin. Durantin johdossa tehdas kukoisti ja oli pian Amerikan suurin autonvalmistaja. Hän osti joukon muita autotehtaita ja nimesi konserninsa General Motorsiksi.

Buickin insinöörit Walter Marr ja Eugene Richard keksivät kansiventtiilimoottorin (englanniksi overhead valve engine), joka on selvästi tehokkaampi kuin tuolloin yleinen sivuventtiilimoottori. Useimmissa Buick-autoissa on ollut kansiventtiilimoottori jo vuodesta 1903 alkaen! 1903 valmistui toinen Buick, johon laitettiin uusi tehokas kansiventtiilimoottori. 1904 valmistettiin 37 Flint Buick Model B -autoa. Ongelmana oli jälleen rahojen loppuminen ja uudeksi omistajaksi tuli William C. Durant. 1905 New Yorkin autonäyttelyssä johtaja Durant myi jopa 1000 Buick-autoa. 1905 Buick Model C:n tuotanto oli noin 700 autoa. 1908 Buickia myytiin 8000 kappaletta ja se oli tuolloin Yhdysvaltain myydyin automerkki. William C. Durant perusti General Motors-yhtiön 16.9.1908. Seuraavana päivänä Buickista tuli GM:n ensimmäinen automerkki. Pian sen jälkeen GM osti yli 20 muuta yhtiötä, esimerkiksi Oldsmobilen, Cadillacin ja Oaklandin.

Vuonna 1910 Buick Model 10:ssä oli 2,7 litran R4-moottori (2704 cm³, 23 hv, 16,5 kW).

Dynaflow-automaattivaihteisto yleistyi 1950-luvun Buickeissa ja 1956 Buick-malleista jopa 96,7 % varustettiin automaattivaihteistolla. 1957 Buick-malleista 61,9 % varustettiin ohjaustehostimella ja 56,1 % jarrutehostimella. Jo 1955 farmarimalleissa oli jaettava takapenkin selkänoja (suhteessa 70/30).

Buickia valmistettiin kalenterivuonna 1956 535 364 kappaletta, joka riitti 3. sijaan ja 8,9 % markkinaosuuteen. Vuonna 1957 Buickin valmistusmäärä jäi 407 271 kappaleeseen ja 4. sijaan (Plymouth nousi 3:nneksi). Vuonna 1958 Buickin valmistusmäärä putosi edelleen 257 124 kappaleeseen, mikä riitti 5. sijaan (Oldsmobile nousi 4:nneksi).

1959 Buickin valmistusmäärä putosi edelleen 232 579 kappaleeseen, mikä riitti enää 7. sijaan (Buickin edellä olivat 1 Ford 2 Chevrolet 3 Plymouth 4 Rambler 5 Pontiac ja 6 Oldsmobile). 1959 Buickin mallisto uusittiin täysin ja uusia malleja olivat Le Sabre, Invicta, Electra ja Electra 225. Mallivuoden 1959 (eri kuin kalenterivuosi) tuotanto oli 285 089 kappaletta, näistä Le Sabrea 157 300 kappaletta, Invictaa 47 600 kappaletta, Electraa 44 200 kappaletta ja Electra 225:tä 22 400 kappaletta. Farmareita tehtiin 13 500 kappaletta ja avoautojen osuus oli 11 %. [1]

Ulkonäkö

Buickin tunnetuin piirre on kromattu etusäleikkö, joka muistuttaa kiiltäviä hampaita - siksi Buick sai lempinimen dollarihymy. Tämä piirre levisi muihinkin autoihin, varsinkin Yhdysvalloissa.

VentiPort

Vuonna 1949 Buick-malleissa esiteltiin koristeteema, josta muodostui Buickin tavaramerkki. Vuosimallin 1949 Buickeissa esiteltiin "VentiPort"-koristeet. Roadmaster-malleissa niitä oli etulokasuojissa neljä kappaletta puolellansa, muissa malleissa kolme. Kyseisen vuoden myyntiesite kertoo, että aukot parantavat moottorin jäähdytystä, ja näin varmaan on ajateltu olevankin. Kuitenkin jäähdytysaukot muuttuivat umpinaisiksi jo ensimmäisen mallivuoden aikana. Ajatus ja ensimmäinen VentiPort-koristeiden toteutus on lähtöisin Buickin suunniteluosaston tyyli- ja ulkonäköasioiden tiimin pomolta Ned Nicklesiltä, joka oli asennuttanut vastaavanlaiset koristeet omaan vuoden 1948 Roadmasteriinsa. Auton etuosan molemmilla sivuilla oli neljä aukkoa, joissa oli oranssillä linssillä varustetut valaisimet. Nämä valot oli kytketty moottorin sytytysjohtimiin, niin että joka kerran kun sytytystulppa löi kipinän, myös valo välähti. Tämä imitoi hävittäjäkoneen pakoaukkojen välähdyksiä. Vuoden 1949 myyntiesite tosin kertoo niiden antavan autoille merellisen henkäyksen.[[1]] Tämä yhdistettynä konepellin tähtäinkoristeeseen, sai kuljettajan lentämään kuvitteellisella hävittäjäkoneella. Kun Buickin silloinen pääjohtaja Harlow Curtice näki tämän totetuksen hän tykästyi ideaan niin paljon, että halusi vuoden 1949 malleihin samanlaiset, tosin ilman valoja. Koristeiden lukumäärän tulisi vastata rivikahdeksikon iskutilavuutta, suuremmalla moottorilla varustetut mallit saivat neljä koristetta ja pienemmällä moottorilla varustetut kolme. Aikojen myötä koristeiden funktio muuttui, ja neljä "ventiport" tai "porthole"-koristetta saattoi olla pienikorisessa Buickissa, jos autossa oli iskutilavuudeltaan suuri moottori. Pääsääntöisesti koristeiden määrä oli kuitenkin yhteydessä auton kokoluokkaan. Ventiport-koristeet olivat pyöreät vuosimalleissa 1949 - 1957, tämän jälkeen ne poistuivat käytöstä. Koristeet palasivat takaisin useimpien Buickien varusteeksi vuonna 1960 ja ne olivat erilaisilla muotoiluteemoilla käytössä vuoteen 1982.

Vuona 2003 VentiPort-koristeet tekivät paluun Buick Park Avenue Ultran lokasuojissa. Park Avenuen valmistuksen päätyttyä koristeet periytyivät mallia seuranneen Lucernen keulalle.

Sweepspear

1949 Buick Roadmaster Riviera Coupé - Flickr - exfordy.jpg

Vuoden 1949 uutuusmallissa, Roadmaster Rivierassa, esiteltiin suosituksi valinnaisvarusteeksi noussut "Sweepspear"-kylkilistoitus, josta muodosui yksi Buickin tavaramerkeistä. Sweepspear tarkoittaa keskiaikaista jalkaväen asetta hilparia, joka on keihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Koristelista lähti keulasta, etupyörän päältä ja loivasti alaspäin kaartuen tavoitti helmapellin juuri takapyörän etupuolella. Tästä kromikoriste kaartoi neljänneskierroksen ja päättyi takavaloihin. Kuvassa oikealla on nähtävillä vuoden 1949 Buick Roadmaster Riviera Coupé. "Riviera trim", kuten listoitusta alunperin kutsuttiin, tuli valinnaisvarusteena saataville myös Roadmaster avomalliin, vuoden 1949 lopulla. Valinnaisvaruste osoittautui niin suosituksi että mallivuodesta 1951 lähtien siitä tuli kaikkien Buick-mallien vakiovaruste. 1950-luvulla suosittujen kaksivärimaalausteen yhteydessä listoitus toimi hienosti värien rajaajana. Kun kromin käyttö autojen koriste-elementtinä väheni, tämä koristeteema jatkoi elämäänsä joko muovisena listana tai koripelteihin stanssattuna muotona, kuten esimerkiksi vuoden 2010 LaCrosse-mallissa.

Nykyiset mallit

Vanhoja malleja

Muita malleja

Suomessa

Buick-autoja tuotiin myös Suomeen. Turun ja Porin läänissä oli 31.7.1926 liikenteeseen rekisteröityjä Buick-henkilöautoja 56 kappaletta [2]. Eniten merkkiä tuotiin 1930-luvulla, jolloin se laskettiin laatumerkkeihin.

Vuonna 1928 (31.12.1928) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 984 Buick henkilöautoa (4. yleisin automerkki) [3]. Vuonna 1938 (31.12.1938) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 1107 Buick henkilöautoa (5. yleisin automerkki) [4]. Vuonna 1940 Suomen ajoneuvorekisterissä oli 1038 Buick henkilöautoa (5. yleisin automerkki) [5].

Konseptimalleja

Lähteet

  • Tekniikan Maailma 11/1993
  1. Mobilisti 1/1985, s. 6-7 ja 12
  2. Suomen Moottorilehti, syyskuu 1926, sivut 384-385
  3. Tekniikan Maailma 10/1985, s. 33
  4. Tekniikan Maailma 12/1985, s. 61
  5. Mobilisti 1/1986, s. 6


Gm2.jpg General Motorsin automerkit
Täysin omat merkit
Elossa olevat

Buick | Cadillac | Chevrolet | GMC

Lakkautetut

Acadian (1962–1971) | Asüna (1992–1995) | Beaumont (1966–1969) | Bedford (1930–1986) | Cartercar (1905–1915) | Daewoo (1982–2011) | Elmore (1893–1912) | GM Diesel (1938-2000) | Geo (1989–1997) | Holden (1931–2017) | Hummer (1992–2010) | LaSalle (1927–1940) | Marquette (1929–1930) | McLaughlin (1918–1942) | Oakland (1907–1931) | Oldsmobile (1897–2004) | Passport (1988–1991) | Pontiac (1926–2010) | Ranger (1968–1976) | Saturn (1985–2010) | Scripps-Booth (1913–1923) | Sheridan (1920–1921) | Statesman (1971–1984) | Viking (1929–1931) | Yellow Coach (1925–1943)

Omistuksessa olleet

Lotus (1986–1993) | Opel (1929-2017) | Saab (1989–2010) | Vauxhall

Osaomistukset ja yhteistyökumppanit
Nykyiset

Baojun1 | Wuling1

Aiemmat

Fiat (2000–2005; 20%) | Isuzu (n.1971–2006; 49%) | Subaru (n.1999–2006; 20%) | Suzuki (1985–2008; 15%) |

1SAIC-GM-Wuling-yhtiön merkkejä (GM 34%)

Tämä taulukko kattaa vain brändit, ei tytäryhtiöitä tai tulosyksiköita kuten esim. GM-Korea.

Gm2.jpg General Motors Corporation
Divisioonat ja tytäryhtiöt
Henkilöautot

Buick | Cadillac | Chevrolet | GMC | Holden | Holden Special Vehicles | Opel | Opel Performance Center | Vauxhall | VXR

Palvelut

ACDelco | GM Certified Service | GM Financial

Tytäryhtiöt

General Motors América do Sul | General Motors Canada | CAMI Automotive | General Motors de Mexico | General Motors do Brasil | General Motors India | Chevrolet Sales India Private Limited | General Motors South Africa | General Motors Japan

Sidosyhteisöt

Ally Financial Inc. (4.0%) | FAW-GM (50%) | GM-AvtoVAZ (50%) | GM Korea (96%) | Chevrolet Europe | GM Vietnam | GM Uzbekistan (25%) | UzDaewooAvto (50%) | HRL Laboratories (50%) | Peugeot S.A. (6%) | SAIC-GM-Wuling (34%) | Shanghai GM (49%) |

Teknologia

Moottorit | Pohjalevyt | Vaihteistot | Ajoneuvot

Aiemmat divisioonat, yhteistyö- ja tytäryhtiöt

Allison Engine Company (1929–1995) | Allison Transmission (1929–2007) | Atlantic Aircraft  | Dayton-Wright Company (1919–1923) | Delco Electronics | Delphi (1994–1999) | Detroit Diesel (1938–1988) | DirecTV (1994–2003) | Electro-Motive Diesel (1930–2004) | Electronic Data Systems (1984–1996) | Euclid Trucks (1953–1968) | Fisher Body | Fleetwood Metal Body | Frigidaire (1919–1980) | General Motors Europe (1986–2010) | General Motors Diesel Division (1938–1987) | General Motors Diesel (1949–1969) | Ghandhara Industries (1953–1963) | GM Defense (1950–2003) | GMAC Real Estate (1998–2008) | GMC Heavy Trucks | Hughes Aircraft (1985–1997) | Hughes Electronics (1985–1997) | Hughes Network Systems (1987–2003) | HughesNet (DirecWay/DirecPC) (1996–2003) | Kettering University | National City Lines | NUMMI (1984–2009) | New Venture Gear (36%, 1990–2002) | Nexteer (2009–2010) | North American Aviation (1933–1948) | Nuvell Financial Services (1997–2008) | PanAmSat (1995–2003) | Remy Electric (1918–1994) | Rochester Products Division | Terex | United Australian Automobile Industries (1989–1996) | Winton Motor Carriage Company | Yellow Coach Manufacturing Company (1925–1943)

Laitokset

GM Renaissance Center (päähallinto, kansainväliset toiminnot) | General Motors Technical Center (teknisen tutkimuksen keskus) | General Motors Proving Grounds (koealueet) | Tehtaat

Tärkeitä henklöitä

William C. Durant | Charles W. Nash | Alfred P. Sloan