Émile Levassor

Émile Levassor vuonna 1897

Émile Levassor (* 21. tammikuuta 1843, Marolles-en-Hurepoix – † 14. huhtikuuta 1897, Pariisi) oli ranskalainen autoilun ja autoteollisuuden pioneeri.

Historia

Émile Levassor syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän opiskeli insinööriksi pariisilaisessa École Centrale des Arts et Manufactures -oppilaitoksessa, josta valmistuttuaan siirtyi työskentelemään belgialaisen teräs- ja konepajayhtiö Société anonyme John Cockerill'n palvelukseen. Levassor ehti olla toimessaan pari vuotta, kun hänen entinen opiskelijatoverinsa, René Panhard pyysi häntä liittymään ranskalaisen Perin, Panhard & Cie -yhtiön palvelukseen ja osakkaaksi.

Perin-Panhard oli Levasssorin syntymäpaikkakunnalla sijainnut konepajayhtiö, joka valmisti puuntyöstökoneita ja paikallismoottoreita Daimlerin lisenssillä. Levassor liittyi mukaan 10% osuudella yhtiöstä. Jules Perinin kuoltua vuonna 1886, yhtiö jäi kahden osakkaan haltuun ja sen nimeksi annettiin Panhard & Levassor.

Panhard & Levassor käytti ajokkiensa voimanlähteenä Daimlerin lisensillä valmistettuja moottoreita. Näiden lisenssioikeuksien haltija Ranskassa oli lakimies Edouard Sarazin, jonka kanssa Levassor solmi hekilökohtaisen ystävyyssuhteen. Sarazin menehdyttyä äkillisesti, hänen leskensä jatkoi, Gottlieb Daimlerin pyynnöstä, lisenssioikeuksien haltijana. Émile Levassorin avioiduttua Sarazenin lesken kanssa, nämä oikeudet siirtyivät hänelle. Daimler ja Levassor olivat myös henkilökohtaisia ystävyksiä ja jakoivat keskenään autoihin liittyviä innovaatioita. Daimler keskittyi enemmälti moottorien kehittämiseen, kun taas Levassor oli kiinnostunut erityisesti alustan geometriasta ja auton arkkitehtuurista.

Valtaosa Panhard & Levassorin innovaatioista on Émile Levassorin aivoituksista lähtöisin, vaikka hänen nimeään ei useinkaan niiden yhteydessä mainita. Panhard & Levassorin autoissa oli poljinkättöinen kytkin, joka löytyy autoista tänäkin päivänä. Vuonna 1895 heidän autossaan oli siirtopyörävaihteisto, alkuun hyvin yksinkertaisen karuna avohammaspyörästönä, mutta kuitenkin modernien vaihteistojen esiasteena. Samassa yhteydessä käyttöön tuli lattiavalitsin.

Levassorin kehittämä "Systeme Panhard" -arkkitehtuuri, jossa moottori ja nestejäähdyttimen kenno ovat auton keulalla, sen jatkeena kytkin ja vaihteisto, sekä kardaaniveto taka-akselin vetopyörästölle, oli autojen valmistamisen valtasuuntaus vuosikymmenien ajan.

Émile Levassor osallistui autoilun historian ensimmäisiin autokilpailuihin. Vuonna 1894 ajetussa Pariisi-Rouen-kilpailussa hän sijoittui viidennelle sijalle. Vuonna 1895 ajettiin Pariisi-Bordeaux-Pariisi-kilpailu, jonka maaliviivan Émile Levassor ylitti suvereenina ykkösenä. Hän ei kuitenkaan voittanut kilpailua koska säännöissä oli määritelty että osallistuvan auton tulee olla neli-tai useampipaikkainen ja Levassorin auto oli kaksipaikkainen. Vuoden 1896 Pariisi-Marseille-Pariisi-kilpailussa Émile Levassor ajoi ulos ja loukkaantui vakavasti. Hän ei toipunut kunnolla vammoistaan ja menehtyi seuraavan vuoden keväällä. Näinollen hänestä tuli maailman ensimmäinen moottoriurheilun vaatima kuolonuhri.