Andrea Montermini
| Andrea Montermini | |
|---|---|
 Andrea Montermini, Brands Hatch, Blancpain Sprint Series, kausi 2014 | |
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  Italia
|
| Aktiivivuodet | 1994 – 1996 |
| Talli(t) |  Simtek Pacific Forti
|
| Kilpailuja | 29 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| Ensimmäinen kilpailu | Espanjan Grand Prix 1994 |
| Ensimmäinen voitto | — |
| Viimeinen voitto | — |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1996 |
Andrea Montermini (30.5.1964, Sassuolo) on italialainen kilpa-ajaja.[1]
Kilpaura[muokkaa]
Monterminin paras kausi Formula 3 -luokassa oli vuosi 1989. Tuolloin hän ajoi toiselle sijalle Formula ykkösten tukikilpailuna ajetussa lähdössä. Samana vuonna hän sijoittui Italian F3 -mestaruussarjassa neljänneksi. Formula kolmosista hän siirtyi ylemmäs, FIA International Formula 3000 -sarjaan. Neljännellä kaudellaan Montermini otti Il Barone Rampante -tiimin väreissä kolme osakilpailuvoittoa ja kauden 1992 mestaruussarjan toisen sijan.
Vuosina 1993 ja 1994 Montermini ajoi amerikkalaisessa Championship Auto Racing Teams (CART) -sarjassa. Näiltä kausilta hänen paras saavutuksensa oli vuoden 1993 Detroitin osakilpailun neljäs sija, Euromotorsport-tiimin kuljettajana.
Montermini otti osaa 29:een Formula 1 Grand Prix -kilpailuun, joista ensimmäisen piti olla 29. toukokuuta 1994 ajettu Espanjan Grand Prix. Montermini oli palkattu Simtek Grand Prix tiimiin, saman kuun alussa San Marinon GP:ssä menehtyneen Roland Ratzenbergerin tilalle. Montermini kuitenkin törmäsi harjoituksissa autollaan seinään murtaen vasemman kantapäänsä ja oikean jalkansa. Hän palasi Formula ykkösiin seuraavalla kaudella, jolloin hän ajoi Pacific Grand Prix -tallissa. Kaudella 1996 hän ajoi Fortilla, maanmiehensä Luca Badoerin kanssa. Kausi kuitenkin päättyi kesken, Fortin kaaduttua talousvaikeuksiensa myötä. Huhupuheissa Monterminille veikkailtiin kaudelle 1997 paikkaa MasterCard Lola -tiimin kuljettajana. mutta tämä talli joutui lopettamaan heti ensimmäisen kisansa jälkeen.[2] Montermini ei saanut lyhyen F1-uransa aikana yhtään osakilpailupistettä.
Vuonna 1999 Montermini palasi Amerikkaan ja ajoi Champ Car -sarjassa tällä kaudella neljä kilpailua All American Racers -tiimissä. Näistä paras oli Vancouverin osakilpailun yhdestoista sija.
Monterminin uralle mahtuu myös osallistumiset Le Mansin 24 tunnin ajoon vuosina 1998 ja -99 sekä Daytonan 24 tunnin ajoon vuonna 2001. Vuonna 2001 hän siirtyi ajamaan urheiluautojen luokassa ja siellä hän on saavuttanut kohtuullisen hyvää menestystä.
- 2002: FIA GT Championship -sarja, yhdessä Christian Pescatorin kanssa, kaksi N-GT luokan osakilpailuvoittoa, yhteispisteissä sarjan kolmas sija, talli: JMB Racing, auto: Ferrari 360 Modena.
- 2003: Le Mansin 1000 kilometrin ajo 2003, GT-luokan voitto, yhdessä Philipp Peterin ja Klaus Engelhornin kanssa, talli: Cirtek Motorsport, auto: Ferrari 360 GTC.
- 2004: Porsche Michelin Supercup, kolme palkintosijaa, loppupisteissä neljäs sija, talli: Walter Lechner Racing, auto: Porsche 911 GT3 Cup (Typ 996 II).
- 2006: FIA GT Championship, Unkarin osakilpailun voitto, talli: Zakspeed Racing, auto: Saleen S7-R.
- 2007: International GT Open -sarja, GTA-luokan voitto yhdessä Michele Maceratesin kanssa, talli: Scuderia Playteam SaraFree, auto: Ferrari F430 GTC
- 2008: International GT Open -sarja, GTA-luokan voitto sekä sarjan mestaruus yhdessä Michele Maceratesin kanssa, talli: Scuderia Playteam SaraFree,, auto: Ferrari F430 GTC
- 2010: Italian GT Championship -sarja, GT2-luokan mestaruus yhdessä Emanueele Moncinin kanssa, talli: Scuderia Villorba Corse, auto: Ferrari F430 GTC
- 2011: International GT Open -sarja, Super GT -luokan ja kokonaiskilpailun toiset sijat yhdessä Emanueele Moncinin kanssa, talli: Scuderia Villorba Corse, auto: Ferrari 458 Italia GTC.
- 2013: International GT Open -sarjan mestaruus, yhdessä Luca Filippin (5 kierrosta), Davide Rigonin (2 kierrosta) ja Niccolo Schiron (1 kierros) kanssa, talli: Scuderia Villorba Corse, auto: Ferrari 458 Italia GTC.
- 2014: International GT Open -sarjan kokonaiskilpailun kolmas sija.
- 2015: V de V Endurance Challenge (historic-sarja), neljä palkintosijaa, talli: AF Corse, auto: Ferrari 458 Italia GT3.
- 2017: Montermini oli poissa kilparadoilta lähes koko vuoden, ajaen amerikkalaisen TR3 Racing -tallin kuljettajana ainoastaan yhdessä kilpailussa sen kaksi lähtöä. Virginia International Racewaylla ajetun Pirelli World Challenge -sarjan osakilpailulähdöistä hän voitti emsimäisen ja tuli toisessa lähdössä neljänneksi.
- 2018: 54-vuotias Montermini ei ollut vielä valmis eläköitymään ja hän sai paikan International GT Open -sarjaa ajavan italialaisen RS Racing -tallin kuljettajana. Hän ja Daniele di Amato ajoivat Ferrari 488 GT3:lla kauden avauskilpailussa Estorilissa palkintosijalle. Circuit Paul Ricardin radalla he ajoivat voittoon jaa sijoitttuivat lopulta kauden kokonaispisteissä kahdeksannelle sijalle.
- 2019: Montermini sai paikan 24H Series -sarjaa ajavan Rinaldi Racing -tallin kuljettajana.[3]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Andrea Montermini – Motor Sport Magazine Database, Viitattu: 14. lokakuu 2020.
- ↑ Dylan Smit: Credit Crunch - 1997 Lola T97/30 Ford – DriveTribe, Viitattu: 14. lokakuu 2020.
- ↑ Andrea Montermini profile on SnapLap – SnapLap, Viitattu: 16. lokakuu 2020.
