Ferguson Research Ltd.

Harry Ferguson Research Ltd oli brittiläinen, erityisesti voimansiirtolaitteiden kehitykseen ja suunnitteluun suuntautunut yhtiö, jonka perusti, vuonna 1950, "modernien traktorien isä" Harry Ferguson. Vuonna 1904 hän aloitti kilvanajamisen moottoripyörällä. Ferguson oli nuoruusvuosiltaan tunnettu ilmailun pioneeri, hän oli ensimmäinen lentokoneella lentänyt irlantilainen ja ensimmäinen Irlannin taivaalle noussut henkilö, kun hän joulukuun 31. päivänä vuonna 1909 nousi lentoon itse valmistamallaan yksitasoisella lentokoneella.

Ensimmäisen nelivetoinen Formula 1 -luokan kilpa-auto, Ferguson P99, kehitettiin Ferguson Research Ltd:n toimesta. Samoin ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu nelivetoinen henkilöauto, Jensen FF, perustuu Ferguson Researchin suunnitelmiin.

Historiaa

Harry Ferguson perusti huhtikuussa 1950, traktoreiden valmistusta ja myyntiä harjoittaneen Harry Ferguson Ltdn rinnalle, Harry Ferguson Research Ltd -nimisen yhtiön, jonka tarkoituksena oli kehittää uudenlainen, turvallinen nelivetoinen perheauto. Fergusonin kipinä moottoriajoneuvoihin oli syttynyt uudelleen vuoden 1948 aikana, kun hän lupautui lempinimen "Crab" (rapu) saaneen nelivetoisen auton kehitysprojektin taustatukijaksi. Harry Fergusonilla oli ollut hyvin läheinen side autoihin, hänen omistaessaan Belfastissa 1900-luvun ensimmäisellä kymmenellä autojen kauppaa ja huoltoja tehneen May Street Motor Companyn. Projektin perusidea oli lähtöisin entisen Brooklands- ja Le Mans-kilpa-ajaja Freddie Dixonin ja F1-kuljettaja Tony Roltin aivoituksista. Projektin myötä he liittyivät Fergusonin uuden yhtiön johtajistoon.

"Crab"-projektin edetessä Harry Ferguson toi, tuolloin Surreyn Redhillissä toimineeseen yhtiöön, ex-Aston Martin -suunnittelija Claude Hillin. Freddie Dixon jätti Harry Ferguson Research Ltd:n melko pian sen syntymän jälkeen, koska hän oli pettynyt siihen että Harry Ferguson omi itselleen ison osuuden projektissa, jota hän oli ollut luomassa.

Alkuperäinen Dixon-Rolt "Crab"-design oli periaatteessa hylätty ja sen tilalle oli oli luotu nelivetoisen ajoneuvon prototyyppi R2, jota seurasi edelleen paranneltu R3. Prototyypissä oli jo tuossa vaiheessa lukuisia ajoturvallisuutta parantavia keksintöjä kuten esim. Dunlopin kehittämä lukkitumaton Maxaret-jarrujärjestelmä. Voimansiirto oli toteutettu nestekytkimen jatkeeksi kytketyllä manuaalivaihteistolla.

Vuonna 1953 Harry Ferguson päätti myydä kaikki traktoreiden valmistukseen liittyvät toimintonsa ja elokuun 17. päivänä vuonna 1953 kanadalainen Massey-Harris ja Harry Ferguson Ltd yhdistettiin Massey-Harris-Ferguson Ltd:ksi. Harry Ferguson nimitettiin yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Fergusonin henkilökemia ei kuitenkaan kohtaa aiemman Massey-Harris yhtiön pääjohtaja James Duncanin kanssa ja ja lähes 70-vuotias Ferguson irtisanoutuu Massey-Harris Ferguson Ltd:stä heinäkuun 7. päivänä vuonna 1954.

Sanouduttuaan irti kaikesta traktorien valmistukseen liittyvästä, Ferguson kykenee osallistumaan aktiivisemmin "R"-projekteihin ja hänen vastuullaan onkin pitkälti vuonna 1954 valmistuneen prototyyppi R4:n kehitystyön johtaminen. Heinäkuussa 1956 yhtiö muuttaa Surreyn Redhillistä Siskin Drivelle, Coventryn Tollbar Endiin.

Harry Ferguson ei kyennyt täysin irtautumaan traktorien maailmasta, jossa hän oli työskennellyt lähes koko aktiiviuransa ajan. Vuonna 1960 Harry Ferguson Research Ltd loi itselleen divisioonan nimeltä Harry Ferguson Tractor Research Ltd. Tämän yksikön kehitystyön tavoitteena oli valmistaa uudenlainen ja kevyt, hydraulisella momentinmuuntimella varustettu traktori. Samaan aikaan Harry Ferguson laittoi alulle, "Projekti 99" -nimellä, nelivetoisen kilpa-auton kehitystyön.

Harry Ferguson kuolee yllättäen lokakuun 25. päivänä vuonna 1960. Hän ei tullut näkemään "P99":n debyyttiä eikä nelivetojärjestelmän yhdistämistä perheautoiluun.

Ferguson P99 teki debyyttinsä Silverstonessa heinäkuun 8. päivänä vuonna 1961 ja sillä voitettiin Stirling Mossin ajamana 23.9. 1961 Oulton Parkin moottoriradalla ajettu F1-autoen Gold Cup -kisa. P99:n voittoa seurasi valtava julkisuus ja Harry Ferguson Research Ltd sai lukuisia yhteydenottoja, jotka koskivat yhtiön kehittämää nelivetojärjestelmää. Ferguson Researchin ja Jensen Motorsin välillä oli epävirallinen suostumus siitä, että yhtiöt kehittäisivät yhdessä nelivetojärjestelmän sarjatuotantoasteelle. Aikaa kuluisi vuoteen 1964 saakka, ennenkuin Jensen Motors ja Harry Ferguson Research allekirjoittivat virallisen yhteistyösopimuksen. Jensenin ensimmäinen nelivetoinen prototyyppi, lasikuitukorinen CV8-FF valmistui vuonna 1965.

Tämän jälkeen Jensen Motors otti kehityskohteekseen Interceptor-mallinsa, jonka pituutta jatkettiin 5 tuumalla (130 mm) ja näin luotiin Jensen FF (FF on akronyymi sanoista Ferguson Formula, joka oli Harry Fergusonin nelivetojärjestelmälleen antama nimi). Malli saatiin tuotantoon vuonna 1966, mutta korkeaksi muodostunut myyntihinta ei tukenut mallin kaupallista menestymistä. Vuonna 1969 yhtiö solmi sopimuksia joidenkin suurten autonvalmistajien sarjatuotantomallien nelivetoisten prototyyppien valmistamisesta. Tällaisia olivat mm. Chrysler-yhtymän Dodge Challenger sekä Ford Granadan -poliisiversio.

Vuonna 1969, tämän aikauden F1-huipputiimien keskuudessa syntyi suoranainen nelivetobuumi. Matra MS84-, Lotus 63 ja McLaren M9A -malleissa käytettiin Fergusonin järjestelmää. Cosworth valmisti myös nelivetoisia F1-autoja, mutta yhtiö käytti omaa nelivetojärjestelmäänsä.

Kisakausi 1968 oli ollut tavanomaista märempi ja kilpa-autojen valmistajat etsivät keinoja pidon parantamiseen. Vuoden 1969 Britannian osakilpailuun otti osaa ennätysmäärä Fergusonin nelivetotekniikalla varustettuja F1-autoja, joista parhaiten sijoittui 10. sijalle Lotus 63:lla ajanut John Miles. Vuosi 1969 toi myös takasiivet F1-autoihin ja koska kisakausi oli olosuhteidensa puolesta keskiverto, valmistajat luopuivat hyvin nopeasti nelivedon käytöstä, koska takasiiven käyttö oli helpompi tapa lisätä takapyörien pitoa. Team Lotus teki kaasuturbiinikäyttöisen Lotus 56B:n yhteydessä viimeisen yrityksen käyttää Ferguson-nelivetoa, mutta auto oli muutoin kilpailukyvytön.

Vuonna 1971 Tony Rolt perusti uuden yhtiön nimeltä FF Developments, joka jatkoi Fergusonin nelivetojärjestelmän kehitystyötä.

Ferguson R5

Prototyyppi R5 Estate valmistui vuonna 1959. Harry Ferguson oli ladannut tähän malliin paljon odotuksia, ajatuksena sen valmistusoikeuksien myyminen jollekin merkittävistä brittiläisistä ajoneuvovalmistajista. Fergusonin pettymykseksi yksikään ajoneuvovalmistaja ei ollut kiinnostunut ostamaan nelivetojärjestelmän valmistusoikeuksia. Myös prototyyppi R5 oli aikalaisekseen ehkä liian moderni, nelivetojärjestelmän, lukkiutumattomien jarrujen ja viisiovisen hatchback-korinsa ansiosta se oli noin kolmekymmentä vuotta aikaansa edellä. Richard Jensen, toinen Jensen Motors Ltd:n johtajaveljeksistä osotti mielenkiintoa R5-projektia kohtaan, mutta vaikka tämä ei toistaiseksi johtanut mihinkään sopimuksiin, Jensen Motors piti yllä keskustelua Harry Fergusonin kanssa.

Lähteet

http://www.ferguson-museum.co.uk/racing_car.htm
http://www.thejensenff.com/ffstory.htm

Ulkoiset linkit

• Ferguson R5 -auton tekniset tiedot Carfolio-sivustolla
• kuva R5-autosta

Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. Syy: logon lisäys. Ks. tarkempia tietoja: AutoWiki:Huomiota kaipaavat sivut.