Goggomobil Coupe
| Goggomobil Coupe | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Glas,  Saksa
|
| Valmistusaika | 1955–1969 |
| Luokka | A-segmentti |
| Kori | 2-ovinen Coupe |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R2 |
| Iskutilavuus | 293 cm³ (247, 395 cm³) |
| Teho | 11 kW (10-14,7 kW) |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | 31,5 s (0–80 km/h) |
| Huippunopeus | 94 km/t |
| Kulutus | 6 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 12.700 € (1958, v. 2014 kerroin) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | NSU Sport Prinz Standard Ten Goggomobil T300 Puch 500 Lloyd Alexander |
Goggomobil Coupe oli vuosina 1955–1969 valmistettu ulkonäöltään upea kääpiöauto. Kaikkiaan Goggomobil Coupea valmistettiin yhteensä 66 511 kappaletta. Viimeisenä vuonna 1969 valmistettiin vain 250-kuutioista mallia.
Goggomobil Coupe on koria ja eräitä rakenteellisia yksityiskohtia lukuunottamatta samanlainen kuin tavallinen (Limousine-) Goggomobil. Ulkonäöltään Coupe on sopusuhtainen ja kaunis (Mobilisti 1/2007), ja sillä on silmää hivelevä kori (TM 4/1958).
Sisällysluettelo
Kori[muokkaa]
Autoon nousu on hieman vaivalloista johtuen kaappariovista, matalasta korista ja matalista istuimista. Sisätilat ovat edessä riittävät. Etuistuimet on muotoiltu hyvin, kaarevat korkeat selkänojat antavat hyvän tuen. Sitä vastoin takatilat ovat vielä pienemmät kuin vakiomallissa johtuen loivasta takaikkunasta.
Mittaristossa on vain nopeus- ja matkamittari, bensiinimittaria ei ole. Ohjauspyörän kierroksia on 2,75. Näkyvyys autosta on hyvä. Peruutusvaihde kytketään painamalla nappia kojelaudasta, jolloin valitsijavivun on oltava vapaa-asennossa.
Ajo-ominaisuudet[muokkaa]
Ajo-ominaisuudet ovat hyvät. Moottorivaihtoehtojen pienuudesta huolimatta Goggomobil pärjäsi aikansa mutkaisilla teillä yllättävän hyvin, mistä osoituksena menestys Alppiteillä ajetuissa kilpailuissa. Vaunun kaarreajo-ominaisuudet ovat erinomaiset. Kaarrevakavuutta parantavat matala painopiste, matala vaakasuora kallistuslinja sekä pieni jousittamaton paino. Kori ei paljon kallistele kaarteissa. Tuuli kuitenkin vaikuttaa melkoisesti pienen Goggomobilin kulkuun.
Tekniikka[muokkaa]
Tekniikan Maailma 4/1958 koeajoi Goggomobil Coupen. Autossa oli 293 cm³ kaksisylinterinen rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 58 × 56 mm. Suurin teho 11 kW /5000 (DIN, 15 hv) ja suurin vääntömomentti 23 Nm /4000 (2,35 kpm). Puristussuhde oli vain 6,0, joten moottori kävi 83-oktaanisella bensiinillä. Ilmajäähdytteinen moottori sijaitsi takana poikittain.
Lehden koeajamassa Goggomobil Coupe TS:ssä oli lisävarusteena nelivaihteinen sähkömagneettinen Selektromat-esivalintavaihteisto, joka toimi hyvin ja nopeasti. Haluttu vaihde valittiin etukäteen kojelaudan vivusta ja vaihtaminen tapahtui kytkintä painamalla. Varsinkin kaarteissa nopeasta sähköisestä vaihtamisesta oli etua. Ongelmana kuitenkin on, että kytkin ei saisi olla irrotettuna puolta minuuttia kauempaa, jotta valitsijamagneettien käämit eivät palaisi. Maantieajossa tätä vaaraa ei ole, mutta kaupunkiajossa kyllä. Tämän varalta vaihteet saadaan päälle myös mekaanisesti.
Goggomobil Coupesta oli kolme eri moottorivaihtoehtoa, TS 250, TS 300 ja TS 400. Numerot kuvaavat moottorin iskutilavuutta kuutiosenttimetreinä (247 cm³ 10 kW, 293 cm³ 11 kW ja 395 cm³ 14,7 kW). Vuonna 1961 400-kuutioisen tehoa alennettiin 14,7:stä 13,6 kilowattiin (20 hv > 18,5 hv). Tehot DIN-normin mukaan. Kaikki moottorit olivat ilmajäähdytteisiä 2-tahtisia 2-sylinterisiä rivimoottoreita.
Mittaukset[muokkaa]
Tekniikan Maailma 4/1958 mittasi Coupe TS 300:n kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 10,9 sekuntia ja 0-80 km/t 31,5 sekuntia. Huippunopeus 94 km/t. Kulutus oli keskimäärin 5,9 litraa 83-oktaanista bensiiniä 100 kilometrillä. Kulutus vaihtelee välillä 4,5-6,5 l/100 km.
Suomessa[muokkaa]
Suomessa vuonna 1958 Goggomobil Coupe TS 400 maksoi 520.000 markkaa, joka on 12.688 euroa (vuoden 2014 kerroin 0,0244). Tekniikan Maailman 1958 tietojen mukaan Suomeen tuotaisiin myöhemmin Coupea vain isommalla 400-kuution moottorilla, kun koeajovaunu oli 300-kuutionen.
Tuotanto[muokkaa]
BMW osti Goggomobil-autotehtaan vuonna 1966. Glas- ja Goggomobil-autojen tuotanto jatkui joitakin vuosia ja BMW myös otti Glasin tekniikkaa autoihinsa. Goggomobil Coupen ja Limousinen 250-kuutioisia malleja valmistettiin kesäkuuhun 1969 saakka. Muiden Goggomobil-autojen tuotanto oli päättynyt jo vähintään vuotta aiemmin. Syy 250-kuutioisten kääpiöautojen suosioon Länsi-Saksassa johtui vuoden 1954 ajokorttiuudistuksesta, jonka jälkeen vanhoilla ajokorteilla sai ajaa vain alle 250 cm³-moottorista kääpiöautoa.
Mitat[muokkaa]
| Pituus | 3050 mm |
| Leveys | 1370 mm |
| Korkeus | 1235 mm |
| Akseliväli | 1800 mm |
| Raideleveys (e/t) | 1055/1045 mm |
| Maavara | 200 mm |
| Omapaino | 460 kg |
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 4/1958
- Mobilisti 1/2007
