Hillman Super Minx
| Hillman Super Minx | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Rootes,  Iso-Britannia
|
| Valmistusaika | 1961–1966 |
| Luokka | C-segmentti |
| Kori | 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari 2-ovinen avoauto |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1592–1725 cm3 |
| Teho | 46 kW |
| Voimanvälitys | takaveto |
| Kiihtyvyys | 24,3 s (0-100 km/h) |
| Huippunopeus | 133,3 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 22 700 euroa (1962, v. 2015 kerroin) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Hillman Hunter |
| Saman luokan autoja | Hillman Minx |
Hillman Super Minx on brittiläinen Rootes Groupin vuosina 1961–1967 valmistama keskikokoinen automalli. Super Minxä tehtiin kolmena versiona: sedan, farmari ja avoauto. Hillman Super Minx on koriltaan sama Rootes-yhtymän auto kuin paremmin varusteltu Singer Vogue. Ulkoisesti Super Minx ja Vogue eroavat lähinnä lamppujen määrässä ja säleikössä.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
Vuonna 1962 autoon tehtiin muutoksia (Super Minx II): tehon kierroslukua alennettiin ja vetopyörästön välityssuhde muutettiin nopeammaksi, mikä heikensi kiihtyvyyttä. Etupyörät saivat levyjarrut.
Seuraava muutos (Super Minx III): katto-osa muotoiltiin uudelleen jolloin takana pääntila lisääntyi jopa 5 cm, vetopyörästön välityssuhde palautettiin entiselleen (I) ja auto sai sisälokasuojat ruosteensuojaksi. Takana on pienet pulleat evät.
Kori[muokkaa]
Super Minx rekisteröitiin Suomessa viidelle kun pienempi malli Minx rekisteröitiin vain neljälle. Mittaristo on kuljettajan edessä eikä enää kojelaudan keskellä kuten edeltävässä Minxissä. Aikansa brittiautoille tyypillisesti kojelaudan alla on leveä pakettihylly, mutta hansikaslokero puuttuu. Hansikaslokero on lisävaruste lisähintaan. Vuosimallin 1965 pääntila takana on jopa 5 cm isompi aiempaan verrattuna. Toinen parannus ovat sisälokasuojat, jotka vähentävät ruostumisherkkyyttä. Ajoasento on miellyttävä, mutta ison ohjauspyörän yläosa on tarpeettoman ylhäällä.
Etuovien tuuletusruutu on ilman lukkoa (varmistusta). Super Minx rekisteröitiin viidelle, mutta kunnolla mahtuu vain neljä, viidelle Super Minx on ahdas. Ohjauspyörä on iso, 40,5 cm, sen kierroksia on 4,2. Mittarit ovat pyöreät. Istuinten muotoilu on hyvä, mutta ne on verhoiltu hiostavalla muovilla.
Kojelaudan alapuolella on pakettihylly. Vaihdetanko on lattialla ja vaihteiston synkronointi toimii hyvin. Super Minxin mittaristo on ajajan edessä. Lämpömittari on vakiovaruste. Ampeeri- ja öljynpainemittari ovat lisävarusteita. Kojelaudan koukku ja hansikaslokero ovat myös lisävarusteita. (1962)
Melutaso on 96,0 km/h nopeudessa (mittarissa "100 km/h") 90 fonia edessä ja 85 fonia takana (1962). Melutaso on 94,3 km/h nopeudessa (mittarissa "100 km/h") 73 dB edessä ja 71 dB takana (1965). Värivaihtoehtoja oli kuusi, lisäksi kaksiväriyhdistelmiä oli viisi. Vilkkuvalaisimet ovat valojen yläpuolella, mikä luo omituisen ulkonäön (TM 6/1965).
Ajo-ominaisuudet[muokkaa]
Super Minxin suuntavakavuus on hyvä, mutta auto on aliohjautuva. Takana on jäykkä akseli ja lehtijouset. Auto on miellyttävä ajaa eikä ole herkkä sivutuulelle. (1965) Täysin synkronoitu vaihteensiirto toimii miellyttävästi. Jarrut ovat tehokkaat ja kevytkäyttöiset. Takajousitus on pehmeämpi ja samalla mukavampi. Kaarreajo sujuu, auto on aliohjautuva.
Tekniikka[muokkaa]
Nelisylinterisen 1592 cm³ rivimoottorin suurin teho on 46 kW (62 hv, epätarkka SAE-teho on 66,25 hv eli 49,4 kW /4800). Suurin vääntömomentti on 11,6 kilopondimetriä SAE brutto. Sylinterin mitat ovat 81,5 × 76,2 mm. Autossa on neljä vaihdetta, joista 2–4 on synkronoitu ja ykkönen on synkronoimaton. (1962)
1590 cm³ moottorin sylinterin mitat ovat 81,5 × 76,2 mm. Suurin teho on 42,7 kW /4400 (DIN, 58 hv, epätarkka SAE-teho on 46 kW eli 62 hv /4400). Suurin vääntömomentti on 11,9 kilopondimetriä /2500 SAE brutto (116 Nm), nettovääntö ei tiedossa. Moottori ei ole kierrosherkkä, sen käyntiääni on karkea ja käynti epätasaista. (1965)
Autossa on neljä vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu. (1965) Ensimmäinen MK1 versio oli saatavilla myös Smiths Easidrive -automaattivaiheistolla. Tämä korvautui vuonna 1962 Borg-Warner 35 -automaattivaihteistolla.
Mittaukset[muokkaa]
Hillman Super Minx (46 kW, 1120 kg) kiihtyi 0–50 km/h 5,8 sekunnissa, 0–80 km/t 14,4 sekunnissa ja 0–100 km/h 24,3 sekunnissa Tekniikan Maailman 11/1962 koeajossa. Huippunopeus on 133,3 km/h.
Tekniikan Maailma 6/1965 mittasi Hillman Super Minxin (42,7 kW, 1075 kg) kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 5,6 sekuntia, 0-80 km/t 13,6 sekuntia ja 0-100 km/t 24,5 sekuntia. Huippunopeus vain 124,6 km/t (TM), valmistajan mukaan yli 128 km/t.
Kulutus vaihtelee välillä noin 10-13 litraa /100 km superbensiiniä (talviolosuhteissa). Kulutus on varsin korkea. (1965)
Suomessa[muokkaa]
Hillman Super Minx maksoi Suomessa vuonna 1962 hieman yli miljoonan eli 1.040.000 markkaa eli 22 672 euroa (v. 2015, kerroin 0,0218). Vuonna 1965 hinta oli 10 950 markkaa. Maahantuoja oli Wihuri-yhtymä, Autola.
Historia[muokkaa]
Vuonna 1961 esitelty Super Minx antoi Rootes, ja osittain sen Hillman merkki, laajemman alan perheautoluokasta. Tarkoituksena oli että Super Minx korvaisi alunperin pienemmän Minx mallin, eikä laajentamaan Minx perhettä, mutta Super Minxin huomattiin olevan liian suuri tähän tarkoitukseen.
Super Minxin moottori oli sama 1592 cm3 moottori kuin Hillman Minxissä. Moottorin kapasiteettiä kasvatettiin 1725 cm3 vuodelle 1965. (Isompi moottori eli yli Super Minx mallin, ja sitä käytettiin myöhemmin myös muissa Rootes-malleissa)
Super Minx on hieman isompi kuin pitkäaikainen Hillman Minx -malli joka yhdistettiin Audax sarjaan. (Minx malli kävi läpi useita suuria muutoksia historiansa aikana)
Mitat (1962)[muokkaa]
| Pituus | 4 191 mm |
| Leveys | 1 581 mm |
| Korkeus | 1 479 mm |
| Akseliväli | 2 565 mm |
| Raideleveys (edessä / takana) | 1 308 mm / 1 232 mm |
| Maavara | 165 mm |
| Omapaino | 1 120 kg |
Mitat[muokkaa]
- pituus: 4191 mm
- leveys: 1595 mm
- korkeus: 1473 mm
- omamassa: 1016 kg (saloon), 1074 kg (estate)
- akseliväli: 2565 mm
- raideleveys: 52 in
- polttoainesäiliö: 48 l
Vuonna 1964 Super Minx sai kasvojenkohotuksen, ja "wrap-around" takalasi antoi tietä uudelle "six-light" designia olevalle, takaovien ylimääräisten lasien kanssa.
Sisarmallit[muokkaa]
Toisinkuin Hillman ja Singer versiot, Super Minx perustui Humber Sceptre:en, joka säilytti panoraama "wrap-around" takaikkunansa kunnes malli poistui tuottanosta. Humberin tapauksessa 1967, Hillman Hunter perustainen menestyjä. Kuten monet muut Rootes tuotteet, mukaanlukien Minx; Super Minx oli yksi niin sanotun "badge engineering" sarjan malli, jota myytiin monella eri merkillä.
Autot erosivat toisistaan monella eri tapaa. Singer sijoittui hieman Hillmannin yläpuolelle ja sai sellaisia hienouksia kuten tupla-ajovalot. Humber malliston yläpäässä, kuten sen jo aikasemminkin tuttu linja oli.
Oli myös Singer versio pienemmästä Minxistä. Singer Gazelle) mutta ei samanlaista humber versiota, joka olisi ollut epätavallisen pieni Humber merkille; toisaalla oli urheilullinen Sunbeam versio Minxistä, Sunbeam Rapier) mutta ei Sunbeam versiota Super Minxistä.
Monia erilaisia variaatoita Singer Voguesta valmisti Rootes Australia, vuodesta 1963 vuoteen 1966. Humber Vogue ja Humber Vogue Sports malleinakin.
Korvaaja[muokkaa]
Super Minx ja sen rinnakkaismallit korvasi Hillman Hunter mallisto kun Hillman Hunter ja Singer Vogue esiteltiin London Motor Show:ssa lokakuussa 1966.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 11/1962, koeajo
- Tekniikan Maailma 6/1965, koeajo
- BritishCars, Culshaw, Horrobin; Complete Catalogue of British Cars,1974 Lontoo ISBN 0-333-16689-2
- http://hometown.aol.com/crooksnipe/humberausthistory.html Australian Humber History page from Enthusiasts Group Of NSW website - Retrieved on 18/6/08
- https://en.wikipedia.org/wiki/Hillman_Super_Minx
