Packard

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Packard
Packard logo.gif
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, Detroit, Michigan
Tuotannon aloitus 1899
Autokonserni Studebaker-Packard Corporation
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli
Packard Two-seater
Packard Twin Six vm 1916
Packard 4-33 Six Sedan vm 1926
Packard Twelve vm 1934
Packard Eight
Packard Super Clipper vm 1947
Packard 200 vm 1951

Packard oli yhdysvaltalainen automerkki, joka tunnettiin aikaisemmin, ensimmäisen valmistamansa auton aikoihin vuonna 1899, nimellä Ohio Automobile Co. Se vaihtoi nimekseen Packard Motor Car Company vuonna 1903.

Historia[muokkaa]

Packardin perustivat veljekset James Ward Packard ja W D Packard. James Ward Packard näki autoja ensimmäisen kerran Chicagon autonäyttelyssä 1893. Hän osti 1898 Winston-auton ja ryhtyi kehittämään sitä. Ensimmäinen Packard malli esiteltiin 1899, siinä oli buggy-kori, keskiketjuveto, 1-sylinterinen makaava moottori sekä peruutusvaihde ja automaattinen sytytysennakko. Seuraavan C-mallin uutuus (vuonna 1901) oli ohjauspyörä (ohjausvivun sijasta), sen huippunopeus oli lähes 65 km/h. 2 ensimmäisen vuoden tuotanto oli noin 100 autoa.

Vuonna 1903 yhtiön autotehdas siirrettiin yhtiön kotikylästä Ohion Warrenista Michiganin Detroitiin. Syynä oli detroitlaisten sijoittajien osto osakkeiden enemmistöstä.

Packard valmisti vuonna 1915 Yhdysvaltain ensimmäisen sarjavalmisteisen V12-moottorisen auton, Packard Twin Sixin. Twin Six oli Packardin ainoa malli vuosina 1916-1920. Twin Sixin hinta vaihteli $2750-4800 välillä. Halvin malli oli vain vähän kalliimpi kuin halvin Cadillac. Twin Sixin kalleimman mallin nimi oli Imperial Limousine. Packard oli suosittu ylellisten autojen luokassa. Twin Sixin tuotanto jatkui vuoteen 1923, jolloin tuotantomääräksi jäi 35 000 yksilöä.

6-sylinterinen malli Packard Single Six esiteltiin 1921. Ensimmäinen rivikahdeksikko-moottorinen malli Single Eight esiteltiin 1923. R8-moottorissa oli 9 runkolaakeria, teho 84 hv eli 62,6 kW, 5860 cm³. 3 vaihdetta. Automaattinen keskusvoitelu ja jarrut joka pyörässä.

Packardin eri mallien valmistusmäärä oli 1923 noin 22 000 kappaletta, 1926 noin 34 000 kappaletta ja 1928 noin 50 000 kappaletta.

Packardin loistoautoja myytiin suhteellisen hyvin 1930-luvun lamavuosina. Packardin kaikkien mallien valmistusmäärä oli 1930 noin 28 000 kappaletta ja markkinaosuus loistoautojen luokassa jopa 50 %. 1930 uutuus oli neliportainen (synkronoimaton) vaihteisto, aiemman 3-vaihteisen sijasta.

Lama-ajan edetessä 1931 valmistusmäärä laski noin 14 000 kappaleeseen ja 1932 vain noin 8 000 kappaleeseen.

1935 Packard esitteli pienemmän 120-mallin, jossa oli 3,7-litran rivikahdeksikko, hydrauliset jarrut ja etupyörien erillisjousitus, hinta oli kotimaassaan 980 dollaria. Halvan hintansa ansiosta 120-mallia myytiin 1935 paljon, 24 995 kappaletta – 1935 Packardeja myytiin kaikkiaan 31 889 kappaletta.

Packardin paras vuosi oli 1937, jolloin valmistusmäärä nousi lähteestä riippuen 109 518 kappaleeseen, tai toisen lähteen mukaan vuonna 1937 se valmisti 122 593 autoa [1]. Näistä huomattava osa oli uutta halpaa 6-sylinteristä mallia. Tuolloin myydyimmät automallit olivat One Ten (R6-moottori) ja One Twenty (R8-moottori).

1937 tehdas esitteli Packard Six / 115-mallin: 3,6 litran R6-moottori, 3884 cm³ (87,3 mm × 107,9 mm), 74 kW/100 hp /3600 r/min, hinta kotimaassaan 860 dollaria. Hydrauliset jarrut ja etupyörien erillisjousitus otettiin käyttöön kaikissa malleissa 1937.

1930-luvun Packardeissa oli virtaviivaisuutta. 1940 esiteltiin Convertible Victoria-malli, jonka oli muotoillut Howard Darrin.

Tuotanto käynnistyi 1946 Clipper-mallilla, jossa oli R6 tai R8-moottori. 1946–1947 se oli Packardin ainoa malli. Syksyllä 1947 esiteltiin Packard Club Sedan, jota myytiin kohtalaisesti vaikka sen erikoisia muotoja pidettiin rumina. Twenty-Second Series esiteltiin 1948. 1951 esiteltiin ensimmäinen täysin uusi sodanjälkeinen malli, liian myöhään, jolloin Packardin markkinaosuus alkoi laskea.

Ilmastointilaite tuli lisävarusteeksi 1940. Yhtiön kehittämä Ultramatic-automaattivaihteisto tuli lisävarusteeksi 1949. Sähköiset ikkunannostimet, ohjaustehostin ja jarrutehostin tulivat Packardeihin vuonna 1949. Packard valmisti rivikahdeksikko-moottorisia (R8) malleja vuoteen 1954, länsimaisista valmistajista pisimpään. V8-moottorinen malli esiteltiin 1955. Packardin 1957-58 malleissa oli Studebakerin korit ja V8-moottori. Viimeiset "oikeat" Packardit tehtiin 1956. Packardeja tehtiin vuosina 1899-1958 kaikkiaan 1 610 890 kappaletta.

1950-luvulle asti Packard valmisti myös moottoreita lentokoneisiin ja veneisiin.

Packardin menestys oli perustunut hyvään maineeseen. Packardin viimeisten vuosien ongelmana oli hitaus uudistaa automalliensa muotoilua ja markkinointia. [2]

Yhdistyttyään Studebaker-yhtiön kanssa vuonna 1954 Packard oli yksi harvoista täysin itsenäisistä yhdysvaltalaisista autonvalmistajista. Packard Motor Car Company ja Studebaker yhdistyivät Studebaker-Packard Corporationiksi, mutta ongelmana oli että molemmat luottivat liikaa toisen voimaan. Ajatuksena oli, että liittoutumalla Studebakerin kanssa Packard saisi autojaan myyntiin suuremman piirimyyjäverkoston kautta. Studebakerin johto oli kuitenkin piilottanut yhtiönsä huonon taloudellisen tilan – todellisuudessa Packard osti Studebakerin. Packardin viimeinen menestysvuosi oli 1955, jolloin uusi Torsion-Level jousitus nosti vuosituotannon 24 000 kappaleeseen. Vuonna 1956 yhtiö oli jälleen konkurssin partaalla. Yhtiö valmisti viimeiset Packard-merkkiset autonsa vuonna 1958. Yhtiön nimessä Packard säilyi vuoteen 1962 asti, jolloin nimeksi muutettiin jälleen Studebaker Corporation.

Packard lopetti toimintansa vuonna 1958, mutta keräilijät osoittavat valmistajan autoihin yhä suurta mielenkiintoa. Packard-autoja myytiin tunnuslauseella "Ask the Man who Owns One", joka tarkoittaa "kysy häneltä, joka sellaisen omistaa." Iskulause syntyi merkin alkuaikoina, kun asiakas kysyi James Packardin sihteeriltä esitettä, jota ei ollut. Johtaja James Packard tokaisi tämän lauseen sihteerilleen.

Hyötyajoneuvot[muokkaa]

Packard valmisti myös hyötyajoneuvoja vuosina 1905–1923. Ensimmäinen hyötyajoneuvo oli 1,5-tonninen, jossa oli R2-ottomoottori ja ketjuveto. V12-moottorinen Packard Twin Six -henkilöauto esiteltiin 1915, siitä tehtiin muutama 18-paikkainen linja-auto(muunnelma). 1920 lopetettiin ketjuvetoisten Packardien valmistus, tuotantoon jäi vielä kierukkavetoisia 1,5–7 tonnin kuorma-autoja. Tuotannon loppumiseen 1923 saakka Packard valmisti hyötyajoneuvoja 2, 3, 5 ja 7,5 tonnin luokkiin, näistä muutamat olivat linja-autoja. [3]

Suomessa[muokkaa]

Packard-autoja tuotiin myös Suomeen, 1926 maahantuoja oli Autola Oy. Maahantuojan mukaan 1926 Packard kuluttaa "vain 15 ltr 100 km kohti ja vain yhden rengaskerran 30–35,000 km kohti". [4]

Maahantuoja Autola toi Suomeen kaikkiaan 613 Packardia, joista 451 ennen sotia ja 162 sotien jälkeen. Tuonti alkoi 1924 ja ensimmäiset Autolan tilaamat Packardit saapuivat Suomeen 1926 alussa. Eniten Packardeja tuotiin vuosina 1937-39. Suomen rekisterissä oli 31.12.1975 10 Packardia. [5]

Vuonna 1928 (31.12.1928) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 94 Packard henkilöautoa [6]. Vuonna 1938 (31.12.1938) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 362 Packard henkilöautoa [7]. Vuonna 1940 Suomen ajoneuvorekisterissä oli 359 Packard henkilöautoa (15. yleisin automerkki) [8]. Suomen ajoneuvorekisterissä oli vuonna 1954 lähes 500 Packardia ja vuoden 1960 lopussa 218 Packardia, suuri osa 1930-luvun malleja [9].

Mallit[muokkaa]

Prototyypit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Maailman moottoriajoneuvot, Tekninen Kustannusliike Oy, 1988
  • Cars 33, Mestarikustannus
  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Packard-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  • Artikkeli käyttää sisältöä saksankielisen Wikipedian Packard_Six-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. Tuulilasi 4/1999
  2. Penny Sparke: Auto - Sata vuotta muotoilua, WSOY, 2005, s. 78-79
  3. Maailman Moottoriajoneuvot Hyötyajoneuvot vuodesta 1769 nykypäivään, 1987, 1988
  4. Suomen Moottorilehti, heinäkuu 1926, sivu 301, mainos
  5. Moottori 2/1977
  6. Tekniikan Maailma 10/1985, s. 33
  7. Tekniikan Maailma 12/1985, s. 61
  8. Mobilisti 1/1986, s. 6
  9. Mikko Hiittu ja Matti Hiittu. Kansanautoista dollarihymyihin – Henkilöautot Suomessa 1945-60. Alfamer, 2010.