Rekisterikilpi

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rekisterikilpi on tunnistamista varten tarkoitettu autoon tai muuhun ajoneuvoon kiinnitetty pieni metallinen tai muovinen kilpi.

Historia[muokkaa]

Ennen autojen aikaa hevoskärryt saatettiin joskus rekisteröidä, esimerkiksi Belgiassa 1600-luvulla rekisteröitiin kauppiaiden kärryt. Ensimmäisenä autojen rekisterikilpiä käytettiin Pariisissa 1893. Tapa levisi pian muualle Keski-Eurooppaan. Tilapäistä siirtokilpeä käytettiin ensimmäisenä Saksassa ja Itävalta-Unkarissa 1910. Saksassa siirtokilpi oli soikea.

Yhdysvalloissa rekisterikilpien käyttö alkaa New Yorkin osavaltiosta 1901. Kojelautaan merkittiin metallilaatta, joka oli numeroitu. Omistaja itse teki kilven taakse, jossa oli hänen nimikirjaimensa. Varsinaisia rekisterikilpiä käytettiin Yhdysvalloissa ensin Massachusettsin osavaltiossa 1903. Myöhemmin rekisterikilpien käyttö määrättiin pakolliseksi kaikissa osavaltiossa, mutta niiden muoto ja koko aluksi vaihtelivat. 1957 määrättiin rekisterikilven kooksi kaikissa osavaltiossa 12 x 6 tuumaa.

Suomessa rekisterikilpien käyttö alkoi varhain. Jo Suomen ensimmäisessä tiedetyssä henkilöautossa oli valokuvien perusteella rekisterikilvet 001-U.[1]

Suomen rekisterikilvet[muokkaa]

Valtakunnallinen rekisteripakko tuli Suomeen vasta 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Ensimmäiset valtakunnalliset kilvet olivat muotoa "X-NNNN", jossa X oli läänikohtainen tunnusjärjestelmä, joka pysyi – pienin muutoksin – käytössä vuoteen 1989 asti. Mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla siirryttiin vuonna 1950 ja samalla lisättiin toinen kirjain. Vuodesta 1961 alkaen alettiin jakaa kolmikirjaimisia kilpiä.

Mustapohjaiset rekisterikilvet olivat käytössä vuoteen 1971, vuodesta 1972 alkaen on käytetty valkopohjaisia rekisterikilpiä. Maatunnuksia ei rekisterikilvissä ollut ennen 2000-lukua. Toukokuusta 2001 alkaen uusien kilpien vasemmassa reunassa on ollut sininen kenttä, jossa on EU:n tähtikuvio ja Suomen maatunnus FIN.

Läänitunnukset olivat:

  • A: Helsinki
  • B: Helsinki (~1950-)
  • C: Diplomaattikilvet, myös sarjat CA, CB, CE Helsinki (~1960-)
  • D: Ei käytössä
  • E: Turun ja Porin lääni (~1950-)
  • F: Turun ja Porin lääni (~1960-)
  • G: Kymen lääni (~1950-)
  • H: Hämeen lääni
  • I: Hämeen lääni (~1950-)
  • J: Ei käytössä
  • K: Kuopion lääni
  • L: Lapin lääni (1938-)
  • M: Mikkelin lääni
  • N: Kapeaan kilvenpaikkaan tarkoitetut kilvet, myös Hämeen lääni (1960-luvun alku)
  • O: Oulun lääni
  • P: Perävaunu
  • Q: Ei käytössä
  • R: Kymen lääni (~1950-)
  • S: Kuopion lääni, myöhemmin Pohjois-Karjalan lääni (~1950-)
  • T: Turun ja Porin lääni
  • U: Uudenmaan lääni
  • V: Viipurin lääni (-1945), Vaasan lääni (1945-)
  • Va: Vaasan lääni (-1945)
  • Vi: Viipurin lääni (1923-1925)
  • W: Ei käytössä
  • X: Keski-Suomen lääni (~1960-)
  • Y: Vaasan lääni (~1950-)
  • Z: Uudenmaan lääni (~1950-)
  • Å: Ahvenanmaa

Vuonna 1971 kilpien vaihtopakosta lääniä vaihtaessa luovuttiin turhana byrokratiana. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyisen malliset kolmekirjaimiset valkoiset kilvet mustalla tekstillä, jossa rekisteritunnukset ovat muotoa "XXX-NNN". Läänikohtaisesta kilvien jaosta luovuttiin kuitenkin täysin vasta vuonna 1989.

Rekisteritietokantaa hallinnoi Ajoneuvohallintokeskus (AKE). Yleensä kilpi valitaan satunnaisesti, mutta vuosittaisen leimaveron maksamalla voi myös ottaa vapaavalintaisen kilven.

W ja P ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.

Diplomaattikilvet[muokkaa]

Luettelo CD (Corps Diplomatique) rekisterikilpien numeroista:

  • 10 Saksa
  • 1124 Israel
  • 12 USA
  • 13 Euroopan Unioni
  • 14 Argentiina
  • 15 Itävalta
  • 16 Belgia
  • 17 Brasilia
  • 18 Bulgaria
  • 19 Kanada
  • 20 Kiina
  • 21 Etelä-Korea
  • 22 Pohjois-Korea (ei käytössä)
  • 23 Kuuba
  • 24 Tanska
  • 25 Egypti
  • 26 Espanja
  • 27 Ranska
  • 28 Iso-Britannia
  • 29 Unkari
  • 30 Intia
  • 31 Indonesia
  • 32 Irak
  • 33 Israel
  • 34 Italia
  • 35 Japani
  • 36 Meksiko
  • 37 Norja
  • 38 Hollanti
  • 39 Peru
  • 40 Puola
  • 41 Portugali
  • 42 Romania
  • 43 Ruotsi
  • 44 Sveitsi
  • 45 Israel
  • 46 Turkki
  • 47 Venäjä
  • 48 Venezuela
  • 49 Entinen Jugoslavia
  • 50 Etelä-Afrikka
  • 51 Kreikka
  • 52
  • 53 Israel
  • 54 Kolumbia
  • 55 Itämeren suojelukomissio
  • 56 Iran
  • 57 Wider-instituutti
  • 58 Chile
  • 59 Viro
  • 60 Latvia
  • 61 Irlanti
  • 62 Ukraina
  • 63 Slovakia
  • 64 Tsekki
  • 65 Liettua
  • 66 Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö
  • 67 Marokko
  • 68 Islanti
  • 69 Kroatia
  • 70
  • 71 Kypros
  • 72
  • 73
  • 74 Tunisia
  • 75 Malesia
  • 76
  • 77 Vietnam
  • 78 Thaimaa
  • 79 Euroopan kemikaalivirasto
  • 80 Saudi-Arabia
  • 81
  • 82 Georgia
  • 83 Pohjoismaiden investointipankki
  • 84 Liberia
  • 85 Valko-Venäjä
  • 86 Kazakstan
  • 87 Kolumbia
  • 88 Uruguay
  • 89 Palestiina
  • 90 Namibia
  • 91 Algeria
  • 92 Yhdistyneet arabiemiirikunnat
  • 93
  • 94
  • 95
  • 96
  • 97
  • 98
  • 99

Lähteet[muokkaa]

  1. Tekniikan Maailma 4/1988, s. 110-112, Timo Laitinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Rekisterikilpi-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.