Eugene Turenne Gregorie

Eugene Turenne Gregorie (1908–2002) tai E.T. Gregorie tai Eugene T. "Bob" Gregorie tai E.T. "Bob" Gregorie tai Eugene "Bob" Gregorie tai Bob Gregorie, kaikkia eri kirjoitusmuotoja käytetään, oli amerikkalainen huvipursien- ja autojen suunnittelija. Bob työskenteli läheisessä yhteistyössä Edsel Fordin kanssa ja heidän käsialaansa ovat monet Fordin 1930- ja 40-lukujen mallit. Vaikka Bob oli keskeyttänyt opiskelunsa high schoolissa ja oli siten vailla mitään tutkintoja tai esim. taideopintoja, hän kohosi Fordin design-osaston johtajaksi. Siirryttyään eläkkeelle hän palasi takaisin huvijahtien suunnitteluun.

Perhetausta

Bob syntyi New Yorkin osavaltion Long Islandilla, Hempsteadissa, lokakuun 12.päivänä vuonna 1908 ja hän sai kasteessa nimen Eugene Turenne Gregorie Jr. Hän oli Eugene Turenne Gregorien ja Alva Palmer Gregorien ensimmäinen poika ja sai isänsä nimen lisäksi lempinimen "Bob", erotukseksi Gregorie Seniorista. Bobin isä oli yrittäjä ja osakesijoittaja ja hänen äitinsä sivistynyt taidemaalari.

Ura

1937 Lincoln Zephyr Series HB

1938 Lincoln Zephyr Convertible

1941 Licoln Continental Coupe

Huvipursien suunnittelu

Lopetettuaan high school-opintonsa, Gregorie sai vuonna 1926 piirtäjän paikan newjerseyläisen, huvipursia valmistaneen Electric Launch Companyn palveluksessa. Siellä hänen esimiehensä oli pääarkkitehti William Fleming.[[1]] Työskenneltyään ELCO:lla noin vuoden Bob vaihtoi työpaikkaa ja siirtyi manhattanilaisen, alusten designiin erikoistuneen firman, Cox & Stevensin, palvelukseen. Siellä hän työskenteli syksyyn 1928.

Autojen suunnittelu

Loppuvuodesta 1928 Gregorie siirtyi, tuolloin Yhdysvaltain markkinoilla myytävien Rolls-Royce:ien korinvalmistuksesta vastanneen, Brewster & Companyn palvelukseen ja työskenteli yhtiössä noin vuoden. Tämän jälkeen hän muutti Detroitiin ja työskenteli muutaman kuukauden ajan General Motorsin design-studiossa, yhtiön pääsuunnittelija Harley Earlin alaisuudessa. Vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahduksen seurauksena autojen myynti romahti ja myös Gregorie irtisanottiin. Menetettyään työnsä GM:llä hän haki paikkaa detroitilaisen Lincoln Motor Companyn palveluksessa, mutta tämäkään yhtiö ei tarvinnut, vallinneen taloustilanteen aikana, uusia työn- tekijöitä. Vuosi 1930 sujui Gregorielta erilaisten veneilyyn liittyvien pikkutöiden parissa.

Joulukuussa 1930 Gregorie sai Lincoln Motor Companylta sähkeen, jossa kerrottiin yhtiön tarvitsevan autonkorien pääsuunnittelijaa ja tämän johdosta Gregorieta pyydettiin ilmoittautumaan Ford Motor Companyn suunnitteluosastolla Dearbornissa. Tämä pyyntö tuli itseltään Edsel Fordilta, joka oli myös Lincoln Motor Companyn johtaja. Edsel Ford palkkasi tuolloin 22-vuotiaan Gregorien Ford Motor Companyn palvelukseen alkuvuodesta 1931. Hänen ensimmäinen työnsä oli Fordin uuden Y-mallin suunnittelu.

Gregorien ja Edsel Fordin henkilökemiat täydensivät toisiaan ja tämä oli yhtenä seikkana, Gregorien designerin kykyjen lisäksi, vaikuttamassa siihen, että vuonna 1935 hänet nimitettiin Ford Motor Companyn design-osaston johtoon. Hänen käsialaansa on vuoden 1936 Lincoln-Zephyrin muodot. Autoon on haettu vaikutteita, nimeä myöten, saman virtaviivaisuuden aikakauden kuuluisasta "Pioneer Zephyr"-junasta. New Yorkin Modernin Taiteen Museo on nimennyt vuoden 1936 Lincoln Zephyrin "Amerikan ensimmäiseksi menestyksekkäästi virtaviivaistetuksi autoksi" ja Gregorielle on annettu epävirallinen arvonimi Ford-designin "grand old man".

Gregorie oli jo vuonna 1932 suunnitellut Edsel Fordin henkilökohtaiseen käyttöön, alumiinipellistä erikoistyönä häntä varten valmistetun veneperäisen speedsterin. Tässä autossa oli monia design-kikkoja, joita ei siihen aikaan vielä yleisesti autonvalmistuksessa käytetty ja monia niistä on sovellettu mukaeltuna Fordin myöhemmin valmistamissa malleissa.[[2]] Tässä autossa oli voimanlähteenä Fordin upouusi sivuventtiili-V8-moottori, joka oli ensimmäinen hinnaltaan edullinen massavalmistettu V8-moottori. Monet alan harrastajat sekä autohistorioitsijat pitävät tätä Edsel Fordin -32 Speedsteriä kaikkien aikojen ensimmäisenä "Hot Rod"-autona. Kaksi vuotta myöhemmin Edsel ja Gregorie suunnittelivat uuden, matalalinjaisella alumiinikorilla varustetun speedsterin. Tämä kustom-malli antoi monia vaikutteita ensimmäiselle Lincoln Continentalille.[[3]]

Fordin designin historiasta kirjoittanut Jim Farrell kiteyttää näiden kahden lahjakkaan miehen suhteen: "Gregorien tärkein ominaisuus oli, että hän pystyi siirtämään kolmiulotteiseen muotoon Edsel Fordin visiot. Samalla kun Edsel kertoi näkemyksiään, Bob Gregorie luonnosteli ne paperille."

Fordin insinöörit olivat vaikutteneita Gregorien kyvystä keskustella autojen teknisistä ominaisuuksista yhtä luontevasti kuin hän pystyi piirtämään kynällään korin muotoja paperille. Gregorie itse oli sitä mieltä että hänen veneisiin liittyvä kokemuksensa auttoi myös maalla liikkuvan kaluston suunnittelussa. Läheisyys vesillä liikkuvaan kalustoon näkyy Lincolneissa keulan kauniina muotoina, joissa ikäänkuin veneen terävä keula leikkaa veden pintaa ja nostaa molemmille puolilleen pienen aallon.

Fordin jälkeen

Gregorie jätti Ford Motor Companyn Edsel Fordin kuoltua vuonna 1943, mutta palasi takaisin vuonna 1944, Henry Ford II:n pyynnöstä. Tällä kertaa hän ei viihtynyt yhtiösssä kuin kaksi vuotta, johtuen jatkuvista näkemyseroista yhtiön uuden "Whiz Kids"-nimellä tunnetun johtokunnan kanssa. Gregorie muutti Floridaan ja jatkoi siellä työskentelyään huvijahtien suunnittelun parissa. Eugene Turenne Gregorie kuoli joulukuun 1. päivänä, vuonna 2002.

Aiheesta muualla

http://www.hemmings.com/hcc/stories/2007/11/01/hmn_feature19.html

Lähteet

http://www.autolife.umd.umich.edu/Design/Gregorie_bio.htm
http://www.nytimes.com/2002/12/03/business/eugene-t-gregorie-94-designer-of-lincoln-continental-for-ford.html
http://www.answers.com/topic/eugene-t-gregorie
http://www.flickr.com/photos/88821481@N00/8305731074/