Ford Falcon

'60 Ford Falcon 4D Sedan

Ford Falcon oli Ford Motor Companyn Yhdysvalloissa vuosina 1960-1970 valmistama henkilöauto. Se oli Pohjois-Amerikassa todella suosittu perheauto, osittain hinnasta johtuen. Muihin saman ikäluokan amerikkalaisiin Fordeihin verrattuna Falcon oli todella pienikokoinen henkilöauto.

Ford Falconeita valmistettiin Yhdysvaltojen lisäksi Argentiinassa, Australiassa, Kanadassa, Chilessä ja Meksikossa. Australiassa Ford Falconia valmistetaan vieläkin ja sitä voi helposti luonnehtia yhdeksi Australian suosituimmaksi automalliksi. Kanadassa Ford Falconia myytiin nimellä Ford-Meteor Frontenac.

Historia

Kolme "isointa" Yhdysvaltalaista autovalmistajaa (General Motors, Ford, ja Chrysler), keskittyivät isokokoisten autojen valmistamiseen. 1950-luvun lopulla kuitenkin huomattiin, että kyseinen taktiikka ei enää toimi. Kun isot autot alkoivat olemaan harvinaisempia ja näin ollen kalliimpia, pienet eurooppalaiset autot alkoivat kerätä suosiota. Ford päätti kokeilla samaa, joten he suunnittelivat Falconin. Samaan aikaan MoPar esitteli Plymouth Valiantin ja Chevrolet esitteli takamoottorisen Chevrolet Corvairin.

Falcon-projektin aloitti ja sitä sponsoroi Fordin pääjohtaja, Robert S. McNamara, jonka ideana oli lanseerata henkilöauto joka oli siihen aikaan muihin Amerikkalaisiin autoihin verrattuna pieni, mutta Euroopan mittakaavalla keskikokoinen henkilöauto. Siitä haluttiin tehdä taloudellinen ajettava ja mahdollisimman kevyt. Osia hyödynnettiin Fordin aikaisemmista malleista, näin pitäen hinnan pienenä. Tavoitteena oli myös mahdollistaa mukavat oltavat jopa kuudelle matkustajalle.

Ensimmäinen sukupolvi (1960-1963)

Aivan ensimmäiset, vuoden 1960 Falconit, kulkivat pienen rivikutosen voimin (144cid, 2.4L), joka tuotti vain 90 hevosvoimaa. Se oli varustettu yhdellä yksikurkkuisella kaasuttimella. Auton kori oli itsekantava ja jousitus yksinkertainen, edessä kierrejouset ja takana lehtijouset. Jarruina toimivat rumpujarrut. Kolmivaihteinen manuaali rattivalinnalla oli vakiovaihteisto, ja sen lisäksi saatavilla oli kaksivaihteinen Ford-O-Matic -automaatti. Yksinkertaisessa sisustassa oli tilaa kuudelle matkustajalle.

Vuonna 1961 esiteltiin isompi suora kutonen, 170 kuutiotuumainen (2.8L) ja 101 hevosvoimaa tuottava moottori, ja kaksi uutta mallia tuli tuotantoon: kuppipenkeillä ja keskikonsolilla varustettu Futura, ja Sedan Delivery -'pakettiauto'.

Ford kerskaili Falconin suoran kutosen kulutuksella mainoksissaan. Kulutus oli vain 8 litraa/100km, joka oli mainio luku, sillä välin kun muiden amerikkalaisten henkilöautojen polttoainetaloudellisuuteen ei ollut juurikaan keskitytty.

Vuonna 1962 esiteltiin Squire -farmarimalli, jonka erikoisuus oli ns. puukylkikoristeet. Futura -erikoismallia päivitettiin hieman hienommalla sisustalla, tehdasasenteisilla turvavöillä, erilaisilla koristelistoilla ja uusilla koristemerkeillä. Vuoden puolivälissä Ford päätti muuttaa katon takaosan suunnittelun hieman erilaiseksi, muistuttaen sen ajan Thunderbirdejä. Optiolistaan lisättiin ensimmäistä kertaa myös 4-portainen manuaalivaihteisto. Samana vuonna tuotiin markkinoille Ford Falcon Club Wagon ja Deluxe Club Wagon, Falconiin perustuvat "lyhytkeulaiset" 8-paikkaiset pakettiautot.

Lisää Falconeita esiteltiin taas vuonna 1963, 4-ovinen Futura ja Deluxe wagon. Hieman myöhemmin tarjolle tuli avomalli ja hardtop, sekä uusi erikoismalli, nimeltään Sprint. Tämän mallivuoden puolessavälissä Falconin pystyi tilata nyt ensimmäistä kertaa V8:lla, kun käyttöön otettiin Fairlanen 164 hevosvoimaa tuottava, 260-kuutiotuumainen (4.3L) "Challenger" -moottori. Falcon ei enää ollutkaan niin vaatimaton perusauto kuin millaiseksi se oli alunperin lanseerattu vuonna 1960.

Toinen sukupolvi (1964-1965)

'64 Ford Falcon 2D HT

Falconien suunnittelu uudistui vuonna 1964. Siitä tuli kulmikkaampi, modernimpi, kun Ford tavoitteli nuoria asiakkaita. Falconista ei kuitenkaan ollut nuorisoautoksi, kun Ford toi markkinoille ensimmäisen Mustangin, jonka runko kuitenkin perustui Falconin runkoon. Falconiin sai myös valittua Sprint Package -varustetason, johon kuului 260 V8, jäykempi alusta ja erilainen pakoputkisto, mahdollistaen tottakai tyylikkäämmät äänet. Asiakkaat kuitenkin kallistuivat mieluummin Mustangin puoleen, koska siihen sai samat vaihtoehdot vain vähän Falconia kalliimmalla. Vaikka 289-kuutiotuumainen V8 lisättiin optiolistaan, Falcon Sprint jäi silti Mustangin varjoon. Siitä syystä malli lakkautettiin heti vuoden 1965 jälkeen. Mustangien suosio vähensi Falconien myyntiä selvästi.

Muutokset vuonna 1965 olivat hyvin pieniä, maskia pelkistettiin hieman ja Deluxe-mallien kylkilistat suunniteltiin uudelleen. Kesäkuun lopussa vuonna 1965, avomallisten Falconeiden valmistus lopetettiin. Optiolistalle lisättiin vielä pehmustettu kojelauta, ohjaustehostin, turvavyöt, tehostetut jarrut, radio, kaukosäätimellä avattava takaluukku ja käsijarrun varoitusvalo.

Vuodesta 1965 eteenpäin Cruise-O-Matic -automaatti oli saatavilla ja turvavyöt olivat jo vakiovaruste.