Ero sivun ”Marmon Motor Car Company” versioiden välillä
(Mallit) |
(→Suomessa) |
||
| (16 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | {| | + | {{Merkki B| |
| − | + | nimi = Marmon Motor Car Company| | |
| − | + | kuva = [[Tiedosto:Marmon Logo.jpg|200px|Marmon Motor Car Company -logo]]| | |
| − | | | + | perustuspaikka = Indianapolis, Indiana, {{Lippu|Yhdysvallat}} Yhdysvallat| |
| − | + | toiminnassa = [[1902]] – [[1933]]| | |
| − | | | + | kohtalo = Fuusioitu ja uudelleennimetty| |
| − | + | valmistusmäärä = n. 250 000 autoa| | |
| − | | | + | suosituinmalli = | |
| − | + | seuraaja = [[Marmon-Herrington Company, Inc.]]}} | |
| − | | | ||
| − | |||
| − | | | ||
| − | |||
| − | |||
| − | '''Marmon | + | '''Marmon''' oli amerikkalainen, teollisuusmies Howard Marmonin vuonna [[1902]] perustama automerkki, jota valmistaneen yhtiön omisti indianapolislainen, viljamyllyjen koneistojen valmistukseen erikoistunut Nordyke Marmon & Company. Yhtiö fuusioitui vuonna [[1933]] ja sai samalla uuden nimen [[Marmon-Herrington]]. Vuonna [[1963]] Marmon-Herrington pilkottiin osiin; teksasilainen [[Marmon Motor Company]] jatkoi automerkin elämää rekkavetureiden valmistuksessa, Marmon-Herringtonin akselistojen ja voimansiirtolaitteistojen valmistustoiminnot jatkoivat elämäänsä osana chicagolaista Marmon Group -konsernia. |
| − | ==Historia== | + | == Historia == |
| − | [[Tiedosto:1905 Marmon Ad-02.jpg| | + | [[Tiedosto:1905 Marmon Ad-02.jpg|thumb|250px|Vuosi 1905]] |
| − | Marmonin emoyhtiö perustettiin vuonna 1851, viljan jauhamisessa tarvittavien koneiden valmistusta varten ja 1800-luvun lopulla yhtiö laajensi toimintaansa myös muuhun konepajatoimintaan. Autojen valmistuksen yhtiö aloitti vuonna 1902, valmistamalla pienen ja rajoitetun koe-erän [[Ilmajäähdytys|ilmajäähdytteisellä]] [[V2|V-twin]] -moottorilla varustettuja malleja. Seuraavana vuonna tätä seurasi ilmajäähdytteinen [[V4|V4-moottori]] sekä kokeiluluonteisesti seuraavina vuosina valmistetut [[V6]]- ja [[V8|V8-moottorit]], ennenkuin yhtiö siirtyi [[Rivi-8|rivikahdeksikon]] käyttöön. 1900-luvun alun Marmonin omintakeisiin ominaisuuksiin kuului umpinaisesta alumiinitangosta valmistettu ''Double Three-Point Suspension'' ts. kaksiosainen toisiinsa nivelöity runko, jonka ylemmän kehdon varassa oli auton kori ja alemman kehdon varassa koko voimalinja. Rakenne mahdollisti voimansiirron toteuttamisen ilman kardaanin ristiniveliä ja auton jousitukselle pyörien erillisripustusta muistuttavat ominaisuudet. Lisäksi tienpinnasta välittyvien iskujen voimaa saatiin vähennettyä huomattavasti. | + | [[Tiedosto:1930 Marmon Ad-01.jpg|thumb|250px|Vuosi 1930]] |
| + | Marmonin emoyhtiö perustettiin vuonna [[1851]], viljan jauhamisessa tarvittavien koneiden valmistusta varten ja 1800-luvun lopulla yhtiö laajensi toimintaansa myös muuhun konepajatoimintaan. Autojen valmistuksen yhtiö aloitti vuonna 1902, valmistamalla pienen ja rajoitetun koe-erän [[Ilmajäähdytys|ilmajäähdytteisellä]] [[V2|V-twin]] -moottorilla varustettuja malleja. Seuraavana vuonna tätä seurasi ilmajäähdytteinen [[V4|V4-moottori]] sekä kokeiluluonteisesti seuraavina vuosina valmistetut [[V6]]- ja [[V8|V8-moottorit]], ennenkuin yhtiö siirtyi [[Rivi-8|rivikahdeksikon]] käyttöön. 1900-luvun alun Marmonin omintakeisiin ominaisuuksiin kuului umpinaisesta alumiinitangosta valmistettu ''Double Three-Point Suspension'' ts. kaksiosainen toisiinsa nivelöity runko, jonka ylemmän kehdon varassa oli auton kori ja alemman kehdon varassa koko voimalinja. Rakenne mahdollisti voimansiirron toteuttamisen ilman kardaanin ristiniveliä ja auton jousitukselle pyörien erillisripustusta muistuttavat ominaisuudet. Lisäksi tienpinnasta välittyvien iskujen voimaa saatiin vähennettyä huomattavasti. | ||
| − | Vuosina [[1903]] | + | Ensimmäisen maailmansodan aikana Marmon valmisti ''Hall-Scott Motor Co'' -yhtiön insinöörien Jesse Vincentin ja E. J. Hallin suunnittelemaa ''[[Liberty L-12]]'' -lentokonemoottoria. Samaista moottoria valmisti Britanniassa panssarivaunukäyttöön II maailmansodan aikana [[William Morris]]in omistama [[Nuffield Mechanizations and Aero]] -yhtiö, nimellä ''Nuffield Liberty''. |
| + | |||
| + | Vuodelle [[1924]] esiteltiin uusia malleja, mm. korvaamaan jo pitkäikäinen Model 34, mutta talous alkoi muodostua yhtiön ongelmaksi. | ||
| + | |||
| + | Vuonna [[1926]] yhtiö järjesteltiin uudelleen ja sen nimeksi muutettiin '''Marmon Motor Car Co'''. | ||
| + | |||
| + | Vuonna [[1929]] Marmon toi markkinoille edullisen, [[Rivi-8|rivikahdeksikolla]] varustetun [[Roosevelt]]-automerkin, mutta samaan aikaan Wall Sreetin pörssistä liikkeelle lähtenyt lama pahensi jo ennestään heikossa jamassa olleen yhtiön taloustilaa. Howard Marmon oli aloittanut [[V16]]-moottorin kehittämisen jo vuonna 1927, mutta '''Sixteen'''-malli saatiin tuotantoon vasta vuonna 1931. Tuolloin [[Cadillac]] oli jo esitellyt oman [[Cadillac V16|V-16]]-mallinsa, jonka oli suunnitellut ex-Marmon -insinööri [[Owen Nacker]]. Myös [[Peerless]] kehitti omaa V16-malliaan ja myös heillä oli apuna entinen Marmonin suunnittelija, [[James Bohannon]]. | ||
| + | |||
| + | Marmon Sixteenin kilpailija [[Cadillac V16]] myi loistoautoluokassa hyvin ja kilpailijat yrittivät samalle apajalle, mutta laihoin tuloksin. [[Cadillac]]in potentiaalisista ostajista moni oli jo ostanut autonsa. Loistoautoluokan kilpailijat alkoivat valmistaa V16- ja V12-moottorisia autoja, esimerkiksi Packard toi markkinoille 1932 V12-moottorisen [[Packard Twelve]]n. 1930-luvun lama lopetti Yhdysvalloissa monia autotehtaita myös loistoautoluokassa ja esimerkiksi Cadillacin kilpailija Marmon joutui lopettamaan autonvalmistuksen 1933. | ||
| + | |||
| + | Marmon Sixteen -malli oli tuotannossa ainoastaan kolmen vuoden ajan ja niitä valmistui 400 kappaletta. Moottorin iskutilavuus oli 491 in<sup>3</sup> (8,0 l) ja se tuotti tehoa 200 hp. Moottori oli täysalumiininen, teräksisillä sylinteriputkilla ja sylinteriryhmien 45° kulmalla. | ||
| + | |||
| + | Marmon lopetti autojen valmistuksen vuonna [[1933]], yhtiön perintö autoilulle oli [[Taustapeili|taustapeilin]] keksiminen ja alumiinirakenteiden käyttäminen alusta- ja moottorirakenteissa. Myös V16-moottorin kehittämisessä yhtiö oli edelläkävijän roolissa. | ||
| + | |||
| + | Vuosina [[1903]]–[[1933]] Marmon Motor Cars valmisti noin 250 000 autoa. | ||
== Mallit == | == Mallit == | ||
| − | *Marmon Model 32 (1909) | + | Vuosimallin [[1909]] '''Model 32:sta''' muokattiin valmistajan toimesta kilpaversio '''Wasp''', jota kuljetti Marmonin palveluksessa ollut insinööri ja entinen kilpa-ajaja [[Ray Harroun]]. Harroun otti Marmon Waspilla voiton kaikkien aikojen ensimmäisessä, vuonna [[1911 Indianapolis 500|1911]] järjestetyssä [[Indianapolis 500]] -autokilpailussa. Ajoneuvohistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että kyseinen auto oli ensimmäinen, joka oli varustettu [[Taustapeili|taustapeilillä]]. |
| − | *Marmon Model 48 (1913) | + | |
| − | *Marmon Model 34, (1916 | + | Vuosimallin [[1913]] vasemmalta ohjattava, alumiinirunkoinen '''Model 48''' oli varustukseltaan todella korkeatasoinen; mallissa oli mm. sähkötoimiset [[Ajovalo (valaisin)|ajovalot]] ja [[Äänimerkki|äänimerkinantolaite]] sekä sähkötoimiset sisätilan valaisimet kojelaudassa ja ovissa. Voimanlähteenä mallissa oli kahdella [[Sytytystulppa|sytytystulpalla]] ja sähköisellä [[Starttimoottori|käynnistinmoottorilla]] varustettu, 9382 cm<sup>3</sup>:n (114×152 mm) [[T-head]] [[Rivi-6|rivikuutonen]], teholtaan 48 ja 80 hp. Alustan [[Akseliväli|akseliväli]], 3683 mm, oli aikalaisekseen pitkä, eturenkaiden koko oli 36×4½" ja takarenkaiden 37×5", etujousituksena oli täyselliptinen- ja takana ¾-elliptinen lehtijousipakka. Aikakauden tapaan autojen mukana toimitettiin vaihteleva määrä työkaluja, joka Marmonin tapauksessa tarkoitti tunkkia, renkaantäyttöpumppua, renkaanpaikkaussarjaa, korin voitelutyökaluja sekä sähkötoimista käsivalaisinta. "48":aa toimitettiin useina eri koriversioina: kaksi-, neljä-, viisi- ja seitsenpaikkaisena [[Tourer|tourerina]], seitsenpaikkaisena [[Limusiini|limousinena]], seitsenpaikkaisena [[Landaulet|landaulettena]] ja seitsenpaikkaisena ''Berlin'' limousinena. |
| − | *Marmon Model 74 series (1925 | + | |
| − | *Marmon E-75 (1927 | + | Vuosimallin [[1916]] '''Model 34''':n voimanlähteenä oli alumiininen rivi-6 ja myös mallin runko ja kori olivat alumiinia, tällä keinolla auton paino oli saatu pidettyä kohtuullisena, 1495 kg:ssa. "34":llä ajettiin New York Citysta San Franciscoon ajassa 5 päivää 18 tuntia ja 30 minuuttia, jolla peitottiin kilpa-ajaja [[Erwin George Baker|Erwin "Cannonball" Bakerin]] samana vuonna Cadillac 8 roadsterilla ajama ennätys. |
| − | *[[Marmon Big Eight]] (1930 | + | |
| − | *Marmon Sixteen (1931-1933 | + | * [[Marmon Model 32]] (1909) |
| + | * [[Marmon Model 48]] (1913) | ||
| + | * [[Marmon Model 34]], (1916 – ) | ||
| + | * [[Marmon Model 74 series]] (1925 – 1926) | ||
| + | * [[Marmon E-75]] (1927 – 1928) | ||
| + | * [[Marmon Big Eight]] (1930 – 1933) | ||
| + | * [[Marmon Sixteen]] (1931 – 1933) | ||
| + | |||
| + | <gallery widths=200> | ||
| + | Tiedosto:Marmon Wasp.JPG|Marmon Wasp vuodelta 1911. Taustapeili on kuljettajan edessä varsien varassa. | ||
| + | Tiedosto:Marmon Series 8-69 4-Door Sedan 1929.jpg|Marmon Series 8-69 4-Door Sedan 1929 | ||
| + | Tiedosto:1932 Marmon Sixteen onvertible Coupe by LeBaron.jpg|Marmon Sixteen Convertible Coupe by LeBaron 1932 | ||
| + | Tiedosto:Marmon V16.jpg|Marmon Series 16 4-Door Sedan 1933 | ||
| + | </gallery> | ||
| + | |||
| + | == Marmon-Herrington == | ||
| + | [[Tiedosto:Marmon-Herrington - Ford -mainos.jpg|left|250px]] | ||
| + | {{Pääartikkeli|Marmon-Herrington}} | ||
| + | |||
| + | Marmon Companyn lopettaessa henkilöautojen valmistuksen vuonna [[1933]], se jatkoi komponenttien valmistamista ja toimittamista muille valmistajille, sekä aloitti kuorma-autojen tuotannon. Lamakauden puristuksessa Marmon aloitti yhteistyön Yhdysvaltain sotavoimien insinööri-eversti Arthur Herringtonin kanssa, hänen erikoisalaansa olivat jokapyörävetoisten ajoneuvojen suunnittelu- ja kehitystoiminta. Marmon Company ja Arthur Herrington perustivat asian tiimoilta yhtiön nimeltä [[Marmon-Herrington|Marmon-Herrington Company, Inc.]]. | ||
| + | |||
| + | Yhtiön toiminta lähti hyvin liikkeelle, erityisesti Arthur Herringtonin armeija-suhteiden ansiosta. Marmon-Herrington valmisti Yhdysvaltain sotilashallinolle 4x4- ja 6x6-vetoisia kuorma-autoja erilaisiin kuljetustehtäviin, lisäksi yhtiö suunnitteli ja valmisti kevyitä telavetoisia panssarivaunuja sekä Etelä-Afrikassa valmistettuja [[Marmon-Herrington panssariauto]]ja. Näitä vuosina 1940 - 1944 valmistettuja aseistettuja tiedustelukäyttöön tarkoitettuja panssariautoja nähtiin II maailmansodan jälkeen myös monien muiden konfliktien näyttämöillä. Marmon-Herrington valmisti Lähi-idän öljykentille kuorma-autoja, jotka olivat aikansa suurimpia kumipyörillä liikkuneita yksiköitä. | ||
| + | |||
| + | 1930-luvun puolivälin tietämillä USA:n Fordille tihkui Euroopasta, [[Luettelo Ford-tehtaista|Fordin Amsterdamin]] tehtaalta tietoa, että jokin paikallinen pikkupaja nimeltään [[DAF|Van Doorne]] teki Fordin truck-kalustoon muutoksia, joilla niistä muokattiin 4x4 ja 6x4 -malleja. Fordilla oivallettiin hyvin nopeasti, että tämän tyyppiselle kalustolle oli tarvetta myös heidän omilla kotimarkkinoillaan. | ||
| + | |||
| + | Fordilla ei tuhlattu resursseja varsin kapean, mutta erikoisosaamista vaativan segmentin kehitystoimintaan, vaan yhtiö solmi vuonna 1936 sopimuksen jokapyörävetoisten mallien tuotannosta Marmon-Herringtonin kanssa. Käytännössä kuvio oli, että asiakas teki tilauksen nelivetomallista paikallisen Ford-dealerinsa luona. Täältä tilaus lähti tehtaalle, joka toimitti halutunlaisen auton Marmon-Herringtonin tehtaille. Siellä auto purettiin ja koottiin tarpeellisella varustuksella uudestaan. Käytännössä tämä järjestely liki kaksinkertaisti auton hinnan, mutta samalla se antoi ostajalle valinnanvapautta, sillä konversio voitiin toteuttaa kevyimmästä henkilöautosta raskaimpaan kuorma-automalliin. Lisäksi tällaista kalustoa tarvitseva ostaja ei ensimmäisenä ajatellut auton hintalappua. | ||
| − | + | Marmon-Herrington Company valmistaa nelivetokonversiokomponentteja tänäkin päivänä, nykyisin Berkshire Hathaway -sijoitusyhtiön ''Marmon Highway Technologies'' -osaan kuuluvana yhtiönä. Suomessa akseleita valmistava Sisu Akselit Oy on joulukuusta [[2011]] ollut myös osa Berkshire Hathawayn MHT-toimintoja. | |
| − | |||
| − | |||
| − | == | + | == Suomessa == |
| − | + | Vuonna 1928 (31.12.1928) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 21 Marmon henkilöautoa <ref>Tekniikan Maailma 10/1985, s. 33</ref>. | |
| + | Vuonna 1938 (31.12.1938) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 34 Marmon henkilöautoa <ref>Tekniikan Maailma 12/1985, s. 61</ref>. | ||
| + | == Aiheesta muualla == | ||
| + | * [http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?f=11&p=1610295 Kuvia C.G.E. Mannerheimin käytössä olleesta Marmon E-75:sta] | ||
| + | * [http://www.oldcaradvertising.com/Marmon%20Ads/dirindex.html Amerikkalaisia Marmon-lehtimainoksia] | ||
| + | * [http://www.youtube.com/channel/UCIbv0TxMqv3w0fJ_uzMw-3g Marmon-aiheisia videoita] | ||
| + | |||
| + | == Lähteet == | ||
| + | * http://uniquecarsandparts.com/lost_marques_marmon.htm | ||
| + | * http://waw.wardsauto.com/ar/auto_rearview_mirror/ | ||
| + | * [http://www.autogiftgarage.com/carculture/2014/02/use-of-aluminum-in-autos-debuted-in-1902/ Horvath, Dennis E. "Use of aluminium in autos debuted in 1902". http://www.autogiftgarage.com.] | ||
| + | * [http://books.google.fi/books?id=Cyzr8oqSGysC&pg=PA237&lpg=PA237&dq=Marmon+coast+to+coast+record&source=bl&ots=wwhwG0oeH1&sig=kMquAvwK8xuviTMitXyHqGGc99M&hl=fi&sa=X&ei=NrbUU-ahCqf_ygPwuIGoCw&ved=0CB8Q6AEwAA#v=onepage&q=Marmon%20coast%20to%20coast%20record&f=false The Record-setting Trips: By Auto from Coast to Coast, ...] | ||
| + | <references/> | ||
| + | |||
| + | [[Luokka:Merkit]] | ||
| + | [[Luokka:Marmon]] | ||
[[Luokka:Yhdysvallat]] | [[Luokka:Yhdysvallat]] | ||
| − | |||
Nykyinen versio 6. huhtikuuta 2024 kello 10.15
| Marmon Motor Car Company | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka | Indianapolis, Indiana,  Yhdysvallat
|
| Toiminnassa | 1902 – 1933 |
| Yhtiön kohtalo | Fuusioitu ja uudelleennimetty |
| Kokonais valmistusmäärä | n. 250 000 autoa |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | Marmon-Herrington Company, Inc. |
Marmon oli amerikkalainen, teollisuusmies Howard Marmonin vuonna 1902 perustama automerkki, jota valmistaneen yhtiön omisti indianapolislainen, viljamyllyjen koneistojen valmistukseen erikoistunut Nordyke Marmon & Company. Yhtiö fuusioitui vuonna 1933 ja sai samalla uuden nimen Marmon-Herrington. Vuonna 1963 Marmon-Herrington pilkottiin osiin; teksasilainen Marmon Motor Company jatkoi automerkin elämää rekkavetureiden valmistuksessa, Marmon-Herringtonin akselistojen ja voimansiirtolaitteistojen valmistustoiminnot jatkoivat elämäänsä osana chicagolaista Marmon Group -konsernia.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Marmonin emoyhtiö perustettiin vuonna 1851, viljan jauhamisessa tarvittavien koneiden valmistusta varten ja 1800-luvun lopulla yhtiö laajensi toimintaansa myös muuhun konepajatoimintaan. Autojen valmistuksen yhtiö aloitti vuonna 1902, valmistamalla pienen ja rajoitetun koe-erän ilmajäähdytteisellä V-twin -moottorilla varustettuja malleja. Seuraavana vuonna tätä seurasi ilmajäähdytteinen V4-moottori sekä kokeiluluonteisesti seuraavina vuosina valmistetut V6- ja V8-moottorit, ennenkuin yhtiö siirtyi rivikahdeksikon käyttöön. 1900-luvun alun Marmonin omintakeisiin ominaisuuksiin kuului umpinaisesta alumiinitangosta valmistettu Double Three-Point Suspension ts. kaksiosainen toisiinsa nivelöity runko, jonka ylemmän kehdon varassa oli auton kori ja alemman kehdon varassa koko voimalinja. Rakenne mahdollisti voimansiirron toteuttamisen ilman kardaanin ristiniveliä ja auton jousitukselle pyörien erillisripustusta muistuttavat ominaisuudet. Lisäksi tienpinnasta välittyvien iskujen voimaa saatiin vähennettyä huomattavasti.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Marmon valmisti Hall-Scott Motor Co -yhtiön insinöörien Jesse Vincentin ja E. J. Hallin suunnittelemaa Liberty L-12 -lentokonemoottoria. Samaista moottoria valmisti Britanniassa panssarivaunukäyttöön II maailmansodan aikana William Morrisin omistama Nuffield Mechanizations and Aero -yhtiö, nimellä Nuffield Liberty.
Vuodelle 1924 esiteltiin uusia malleja, mm. korvaamaan jo pitkäikäinen Model 34, mutta talous alkoi muodostua yhtiön ongelmaksi.
Vuonna 1926 yhtiö järjesteltiin uudelleen ja sen nimeksi muutettiin Marmon Motor Car Co.
Vuonna 1929 Marmon toi markkinoille edullisen, rivikahdeksikolla varustetun Roosevelt-automerkin, mutta samaan aikaan Wall Sreetin pörssistä liikkeelle lähtenyt lama pahensi jo ennestään heikossa jamassa olleen yhtiön taloustilaa. Howard Marmon oli aloittanut V16-moottorin kehittämisen jo vuonna 1927, mutta Sixteen-malli saatiin tuotantoon vasta vuonna 1931. Tuolloin Cadillac oli jo esitellyt oman V-16-mallinsa, jonka oli suunnitellut ex-Marmon -insinööri Owen Nacker. Myös Peerless kehitti omaa V16-malliaan ja myös heillä oli apuna entinen Marmonin suunnittelija, James Bohannon.
Marmon Sixteenin kilpailija Cadillac V16 myi loistoautoluokassa hyvin ja kilpailijat yrittivät samalle apajalle, mutta laihoin tuloksin. Cadillacin potentiaalisista ostajista moni oli jo ostanut autonsa. Loistoautoluokan kilpailijat alkoivat valmistaa V16- ja V12-moottorisia autoja, esimerkiksi Packard toi markkinoille 1932 V12-moottorisen Packard Twelven. 1930-luvun lama lopetti Yhdysvalloissa monia autotehtaita myös loistoautoluokassa ja esimerkiksi Cadillacin kilpailija Marmon joutui lopettamaan autonvalmistuksen 1933.
Marmon Sixteen -malli oli tuotannossa ainoastaan kolmen vuoden ajan ja niitä valmistui 400 kappaletta. Moottorin iskutilavuus oli 491 in3 (8,0 l) ja se tuotti tehoa 200 hp. Moottori oli täysalumiininen, teräksisillä sylinteriputkilla ja sylinteriryhmien 45° kulmalla.
Marmon lopetti autojen valmistuksen vuonna 1933, yhtiön perintö autoilulle oli taustapeilin keksiminen ja alumiinirakenteiden käyttäminen alusta- ja moottorirakenteissa. Myös V16-moottorin kehittämisessä yhtiö oli edelläkävijän roolissa.
Vuosina 1903–1933 Marmon Motor Cars valmisti noin 250 000 autoa.
Mallit[muokkaa]
Vuosimallin 1909 Model 32:sta muokattiin valmistajan toimesta kilpaversio Wasp, jota kuljetti Marmonin palveluksessa ollut insinööri ja entinen kilpa-ajaja Ray Harroun. Harroun otti Marmon Waspilla voiton kaikkien aikojen ensimmäisessä, vuonna 1911 järjestetyssä Indianapolis 500 -autokilpailussa. Ajoneuvohistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että kyseinen auto oli ensimmäinen, joka oli varustettu taustapeilillä.
Vuosimallin 1913 vasemmalta ohjattava, alumiinirunkoinen Model 48 oli varustukseltaan todella korkeatasoinen; mallissa oli mm. sähkötoimiset ajovalot ja äänimerkinantolaite sekä sähkötoimiset sisätilan valaisimet kojelaudassa ja ovissa. Voimanlähteenä mallissa oli kahdella sytytystulpalla ja sähköisellä käynnistinmoottorilla varustettu, 9382 cm3:n (114×152 mm) T-head rivikuutonen, teholtaan 48 ja 80 hp. Alustan akseliväli, 3683 mm, oli aikalaisekseen pitkä, eturenkaiden koko oli 36×4½" ja takarenkaiden 37×5", etujousituksena oli täyselliptinen- ja takana ¾-elliptinen lehtijousipakka. Aikakauden tapaan autojen mukana toimitettiin vaihteleva määrä työkaluja, joka Marmonin tapauksessa tarkoitti tunkkia, renkaantäyttöpumppua, renkaanpaikkaussarjaa, korin voitelutyökaluja sekä sähkötoimista käsivalaisinta. "48":aa toimitettiin useina eri koriversioina: kaksi-, neljä-, viisi- ja seitsenpaikkaisena tourerina, seitsenpaikkaisena limousinena, seitsenpaikkaisena landaulettena ja seitsenpaikkaisena Berlin limousinena.
Vuosimallin 1916 Model 34:n voimanlähteenä oli alumiininen rivi-6 ja myös mallin runko ja kori olivat alumiinia, tällä keinolla auton paino oli saatu pidettyä kohtuullisena, 1495 kg:ssa. "34":llä ajettiin New York Citysta San Franciscoon ajassa 5 päivää 18 tuntia ja 30 minuuttia, jolla peitottiin kilpa-ajaja Erwin "Cannonball" Bakerin samana vuonna Cadillac 8 roadsterilla ajama ennätys.
- Marmon Model 32 (1909)
- Marmon Model 48 (1913)
- Marmon Model 34, (1916 – )
- Marmon Model 74 series (1925 – 1926)
- Marmon E-75 (1927 – 1928)
- Marmon Big Eight (1930 – 1933)
- Marmon Sixteen (1931 – 1933)
Marmon Wasp vuodelta 1911. Taustapeili on kuljettajan edessä varsien varassa.
Marmon Series 8-69 4-Door Sedan 1929
Marmon Sixteen Convertible Coupe by LeBaron 1932
Marmon Series 16 4-Door Sedan 1933
Marmon-Herrington[muokkaa]
Pääartikkeli: Marmon-Herrington
Marmon Companyn lopettaessa henkilöautojen valmistuksen vuonna 1933, se jatkoi komponenttien valmistamista ja toimittamista muille valmistajille, sekä aloitti kuorma-autojen tuotannon. Lamakauden puristuksessa Marmon aloitti yhteistyön Yhdysvaltain sotavoimien insinööri-eversti Arthur Herringtonin kanssa, hänen erikoisalaansa olivat jokapyörävetoisten ajoneuvojen suunnittelu- ja kehitystoiminta. Marmon Company ja Arthur Herrington perustivat asian tiimoilta yhtiön nimeltä Marmon-Herrington Company, Inc..
Yhtiön toiminta lähti hyvin liikkeelle, erityisesti Arthur Herringtonin armeija-suhteiden ansiosta. Marmon-Herrington valmisti Yhdysvaltain sotilashallinolle 4x4- ja 6x6-vetoisia kuorma-autoja erilaisiin kuljetustehtäviin, lisäksi yhtiö suunnitteli ja valmisti kevyitä telavetoisia panssarivaunuja sekä Etelä-Afrikassa valmistettuja Marmon-Herrington panssariautoja. Näitä vuosina 1940 - 1944 valmistettuja aseistettuja tiedustelukäyttöön tarkoitettuja panssariautoja nähtiin II maailmansodan jälkeen myös monien muiden konfliktien näyttämöillä. Marmon-Herrington valmisti Lähi-idän öljykentille kuorma-autoja, jotka olivat aikansa suurimpia kumipyörillä liikkuneita yksiköitä.
1930-luvun puolivälin tietämillä USA:n Fordille tihkui Euroopasta, Fordin Amsterdamin tehtaalta tietoa, että jokin paikallinen pikkupaja nimeltään Van Doorne teki Fordin truck-kalustoon muutoksia, joilla niistä muokattiin 4x4 ja 6x4 -malleja. Fordilla oivallettiin hyvin nopeasti, että tämän tyyppiselle kalustolle oli tarvetta myös heidän omilla kotimarkkinoillaan.
Fordilla ei tuhlattu resursseja varsin kapean, mutta erikoisosaamista vaativan segmentin kehitystoimintaan, vaan yhtiö solmi vuonna 1936 sopimuksen jokapyörävetoisten mallien tuotannosta Marmon-Herringtonin kanssa. Käytännössä kuvio oli, että asiakas teki tilauksen nelivetomallista paikallisen Ford-dealerinsa luona. Täältä tilaus lähti tehtaalle, joka toimitti halutunlaisen auton Marmon-Herringtonin tehtaille. Siellä auto purettiin ja koottiin tarpeellisella varustuksella uudestaan. Käytännössä tämä järjestely liki kaksinkertaisti auton hinnan, mutta samalla se antoi ostajalle valinnanvapautta, sillä konversio voitiin toteuttaa kevyimmästä henkilöautosta raskaimpaan kuorma-automalliin. Lisäksi tällaista kalustoa tarvitseva ostaja ei ensimmäisenä ajatellut auton hintalappua.
Marmon-Herrington Company valmistaa nelivetokonversiokomponentteja tänäkin päivänä, nykyisin Berkshire Hathaway -sijoitusyhtiön Marmon Highway Technologies -osaan kuuluvana yhtiönä. Suomessa akseleita valmistava Sisu Akselit Oy on joulukuusta 2011 ollut myös osa Berkshire Hathawayn MHT-toimintoja.
Suomessa[muokkaa]
Vuonna 1928 (31.12.1928) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 21 Marmon henkilöautoa [1]. Vuonna 1938 (31.12.1938) Suomen ajoneuvorekisterissä oli 34 Marmon henkilöautoa [2].
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kuvia C.G.E. Mannerheimin käytössä olleesta Marmon E-75:sta
- Amerikkalaisia Marmon-lehtimainoksia
- Marmon-aiheisia videoita
