Ero sivun ”Kevytauto” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 17: Rivi 17:
 
* Renkaiden vähimmäisleveys 55 mm
 
* Renkaiden vähimmäisleveys 55 mm
  
Molempien luokkien autoissa tuli olla vaihteisto ja kytkin. Määräykset näiden osalta täyttyivät myös, jos ajoneuvossa oli [[variaattori]] tai hihnakäyttöisellä toisiovedolla porrastetut hihnapyörät ja kiristinrulla, jolla veto saatiin katkaistua. Renkaiden määrää ei säädelty, niitä voi olla joko kolme tai neljä.  
+
Molempien luokkien autoissa tuli olla vaihteisto ja kytkin. Määräykset näiden osalta täyttyivät myös, jos ajoneuvossa oli [[variaattori]] tai hihnakäyttöisellä toisiovedolla porrastetut hihnapyörät ja toimilaite, jolla veto saatiin katkaistua. Renkaiden määrää ei säädelty, niitä voi olla joko kolme tai neljä.  
  
 
Kevytautoille oma arvokilpailunsa [[Grand Prix automobile de l'U.M.F.]], joka oli suosittu Ranskassa etenkin 1920-luvulla.
 
Kevytautoille oma arvokilpailunsa [[Grand Prix automobile de l'U.M.F.]], joka oli suosittu Ranskassa etenkin 1920-luvulla.
 +
 +
<gallery widths=200>
 +
Tiedosto:Bédélia BD2 1913.jpg|1913 [[Bédélia]] BD2
 +
Tiedosto:Coventry-Premier Tricar 1920.jpg|1920 [[Coventry Premier]] Tricar
 +
Tiedosto:D'Yrsan 6 HP Type T 1928.jpeg|1928 [[D'Yrsan]] 6 HP Type T
 +
Tiedosto:Schasche Cyclecar 1928.JPG|1928 [[Schasche]] Cyclecar, 500 cm<sup>3</sup> Sarolea-moottoripyörän moottori. Vuonna 1929 tällä ajettiin kevytautojen nopeusennätys 108 km/h.
 +
</gallery>
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Versio 6. kesäkuuta 2020 kello 21.17

Kevytauto (englanniksi ja ranskaksi cyclecar) tarkoittaa rakenteellisesti kevyttä, usein moottoripyörien tekniikkaan perustuvaa autoa. Hankintahinnaltaan ja ylläpitokuluiltaan edullinen auto sijoittuu mooottoripyörän ja voituretten tai "oikean" auton väliin. Suurimmillaan kevytautojen suosio oli 1910-20-luvuilla Ranskassa, Britanniassa ja Amerikassa.[1]

Kevytautojen suosio hiipui, kun markkinoille tuli aiempaa edullisempia, massatuotettuja autoja. Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa pienet, kevytrakenteiset ja edulliset kulkuvälineet olivat jälleen hetken aikaa suosiossa. Näitä ajoneuvoja kutsutaan kääpiöautoiksi.

Yleistä

Kevytautot olivat 1- tai 2-paikkaisia ja istumajärjestys oli joko rinnakkain tai peräkkäin. Voimanlähteenä oli yleensä 1-tai 2-sylinterinen moottori. Mikäli moottori oli lähtöisin moottoripyörästä, silloin sen yhteydessä oli yleensä myös samaan pakettiin kuuluva vaihteisto.

Joulukuussa 1912 moottoripyöräliittojen kansainvälinen kattojärjestö Fédération Internationale des Clubs Motocyclistes (FIM) antoi luokittelumääräykset kevytautoilla ajettavia kilpailuja varten. Siinä kevytautot jaettiin kahteen luokkaan:

Suuret
  • Suurin sallittu paino 350 kg
  • Suurin sallittu iskutilavuus 1100 cm3
  • Renkaiden vähimmäisleveys 60 mm
Pienet
  • Vähimmäispaino 150 kg
  • Suurin sallittu paino 300 kg
  • Suurin sallittu iskutilavuus 750 cm3
  • Renkaiden vähimmäisleveys 55 mm

Molempien luokkien autoissa tuli olla vaihteisto ja kytkin. Määräykset näiden osalta täyttyivät myös, jos ajoneuvossa oli variaattori tai hihnakäyttöisellä toisiovedolla porrastetut hihnapyörät ja toimilaite, jolla veto saatiin katkaistua. Renkaiden määrää ei säädelty, niitä voi olla joko kolme tai neljä.

Kevytautoille oma arvokilpailunsa Grand Prix automobile de l'U.M.F., joka oli suosittu Ranskassa etenkin 1920-luvulla.

Lähteet

  1. Cyclecars – Car History 4U, 22. kesäkuu 2011. Viitattu: 6. kesäkuu 2020.