Fiat Nuova Balilla 1100 (508 C)

Fiat Nuova Balilla 1100 (508 C)
Valmistaja ja valmistusmaa	Fiat, Italia
Valmistusaika	1937 – 1953
Luokka	Alempi keskiluokka
Kori	Berlina, Cabriolet
Suunnittelija	Dante Giacosa
Pohjalevy
Moottori	R4
Iskutilavuus	1089 cm3
Teho
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	110 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	508 "Balilla"
Seuraaja	Fiat 1100-103
Saman luokan autoja

Nuova Balilla 1100 on italialaisen Fiat S.p.A:n vuosina 1937 – 1953 valmistama automalli. Myös mallinimiä Balilla 1100 ja Super-Balilla on käytetty.

Fiat 1100 tuli markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 1937, 508 "Balillan" ajantasaistettuna versiona, mallin alkuperäinen mallinimi 508 C juontaa juurensa tästä. Mallin ulkonäössä on samankaltaisuutta vuonna 1936 esitellyn pienemmän Fiat 500 "Topolinon" ja suuremman 1500:n kanssa. Kaikki edellämainitut mallit ovat tuolloin uransa alussa olleen italialaisen designeri Dante Giacosan käsialaa ja hän loi Fiatin mallistolle yhtenäisen ja tunnistettavan ilmeen mm. maskin muotoilulla.

Kahden ensimmäisen valmistusvuotensa aikana Fiat 508 / 1100 -malleja valmistettiin n. 57 000 kappaletta, joka tekee siitä Fiatin siihen asti myydyimmän auton. Kaikkiaan vuosien 1937 – 1953 välisenä aikana valmistettiin n. 181 000 kappaletta Fiat 508 / 1100 -mallisarjan autoa.

Tekniikka

Vuonna 1934 käyttöön otettu, tehokkaimmillan Fiat 508 S "Balilla Sport"- (ja joissain "Balilla Sport Sedan") -malleissa 36 DIN-hv:n, 995 cm³:n nelisylinterinen OHV-moottori muutettiin porausta kasvattamalla 1089-kuutioiseksi. Jokapäiväistä käyttövarmuutta silmälläpitäen sen teho laskettiin Berlina ja Cabrio -malleissa 32 hevosvoimaan ja, puristussuhdetta laskemalla, pakettiautossa ja kuusipaikkaisessa 1100 L -mallissa 30 hevosvoimaan.

Voimansiirto neliportaiselta vaihteistolta vetävälle taka-akselille on järjestetty nivelöidyn kardaaniakselin välityksellä. Vaihteiston kolmas ja neljäs vaihde on synkronoitu. Nuova Balillan huippunopeus on 95 – 110 km/h.

Dante Giacosa suunnitteli Fiat 1100:aan alustan, joka oli mukavuudeltaan, auton hintaluokkaan nähden, suorastaan ylimitoitettu. Edessä se perustui suuremman Fiat 1500:n Dubonnet-tyyppiseen vaimenninyksikköön, mutta poikittaisin ala- ja ylätukivarsin, jolloin rakenteesta tuli hyvin vakaa ja se tarjosi loistavat ajo-ominaisuudet. [1][2]

Jäykkä taka-akseli on tuettu puolielliptisin lehtijousipakoin ja myös takaa löytyy hydrauliset yksiköt, jotka vaimentavat jousituksen keinahtelua. Tällöin itse jousipakasta voidaan tehdä joustavampi. Seisontajarru on mekaaninen pantajarru, joka vaikuttaa kardaaniakselin ja se toimii myös vara- / lisäjarruna. [3][4]

Fiat 508 C - "Balilla 1100" (1937 - 1940)

Fiat 508C - Balilla 1100

Ensimmäisenä markkinoille tuotiin versio C, jonka akseliväli on 2420 mm. Tehdaskorimalleina olivat Berlina, Cabriolimousine, 2-ovinen, 4-paikkainen cabrio (Design Viotti), 2-paikkainen Sportcabrio, sekä neliovinen cabrio, jonka pohjalta tehtiin mallit Coloniale ja Militare.

• 

  Fiat Balilla 1100 - 1937

• 

  Berlina

• 

  Cabrio-limousine

• 

  4-ovinen Cabrio

Fiat 508 L - Balilla 1100 L / 1100 L Taxi

Pidemmällä, 2743 mm:n akselivälillä varustettu seitsemänpaikkainen L-versio oli erityisen suosittu erityisesti taksikäytössä. Näitä valmistui vuosina 1938 – 39 noin 5000 kappaletta. Pitkäakselivälisestä mallista on kaksi eri koriversiota, joista toinen on ilman B-pilaria, kuten lyhytakselivälinen Berlina. Tämä ratkaisu antaa erinomaisen pääsyn autoon ja sieltä ulos.

• 

  1100 L Taxi, ilman B-pilaria

• 

  1100 L Taxi, toinen versio, jossa ovet on saranoitu B-pilariin

• 

  1100 L, sisätilat

Fiat 1100 L - furgoncino, camioncino

Pitkäkselivälisen alustan päälle suunniteltiin myös tavaroiden kuljettamiseen soveltuvat mallit, joita oli kaksi ei versiota:

• 1100 L -alusta, hyötykuorma 580 kg + kuljettaja, kantavuus 650 kg, umpikori ja lavamalli.
• Coloniale-alusta, jossa vahvemmat akselit ja jousitus, suuremmat pyörät ja vahvistettu runko, hyötykuorma 750 kg + kuljettaja.

Pitkän alustan lisäksi vuonna 1939 valmistettiin lyhyttä Militare-alustaa. 350 kg:n hyötykuorman kantanut lavamalli perustui 508 C:n vakioalustalle.

• 

  508 L furgoncino

• 

  508 L camioncino

• 

  508 C Militare

Fiat 508 C MM

Kilpakäyttöä silmälläpitäen Nuova Balillasta valmistettiin arviolta kymmenkunta kappaletta kaksiovisella umpikorilla varustettua Fiat 1100 508 C MM (508 C – Mille Miglia) -mallia. Voimanlähteenä mallissa on sama moottori kuin vakiomalleissa, mutta korkeamman viritysasteen ansiosta sen teho on 42 hv. Suuremman tehon ja aerodynaamisen korin ansiosta Mille Miglia -mallin huippunopeus on 142 km/h. Korimallina on kaksipaikkainen berlinetta ja malleja on kaksi, vuoristojen serpentiiniteille soveltuva lyhytperäinen ja nopeille autodromoille soveltuva veneperä.

Koska kilpa-autoja käytettiin myös siviiliajossa, on esim. pitkäperäisen mallin ohjaamo enemmänkin GT-autojen henkinen, kuin puhdasverinen kilpa-auto. Kojelaudasta löytyy kello ja lattia, tavaratilaa myöden on verhoiltu, samoin ovet.

• 

  Lyhytperäinen 508C-MM

• 

  Veneperä 508C-MM

• 
• 

Fiat 1100 A - (1939 - 1948)

1100 A / L / AL

Vuonna 1939 508 C / Balilla 1100 sai uuden keulan, joka oli muotoilultaan yhteneväinen suurempien 1500- ja 2800-mallien kanssa ja se on ensimmäinen, joka kantaa nimeä Fiat 1100. Tekniikkaa ei juurikaan muutettu. Uuden suurikokoisemman maskinsa ansiosta malli sai Italiassa kansan parissa lempinimen musone, joka tarkoittaa suurikokoista nenää.

Italian sotatoimista huolimatta Fiat 1100 A -mallia valmistettiin vuosien 1939 – 1948 aikana lähes keskeytyksettä, kaikkiaan noin 52 000 kappaletta. Vuosien 1942 – 1944 välisenä aikana valmistuneista autoista kuitenkin valtaosa, noin 10 000 kappaletta, on Militare 1100- ja tavara-automalleja.

Vuosien 1939 – 1948 välisenä aikana valmistettiin pitkäakselivälistä Fiat 1100 L -mallia noin 23 100 kappaletta. Vuonna 1946 mallitunnus muutettiin muotoon AL.

• 

  1100 A - 1939

• 

  1100 A Cabrio, kallis ja harvinainen

• 

  1100 L / AL Berlina

• 

  1100 AL Taxi, B-pilariin saranoiduilla ovilla

1100 L furgoncino, camionciono / 1100 ALR

Tavara-automallit saivat "musone"-maskin vuonna 1940, edeltäjiensä tavoin niiden mallitunnuksena oli edelleen Fiat 1100 L (furgoncino, camioncino). Vuonna 1946 mallitunnus muutettiin muotoon ALR. Pitkäkseliväliselle alustalle perustuneet umpikori- ja lavamallit menivät myös Italian siirtomaa- ja sotilashallinnon käyttöön. Edeltäjänsä tavoin alustasta oli kaksi eri versiota:

• Vakioalusta, jonka hyötykuorma on ca. 600 kg, vuodesta 1947 lähtien 650 kg, rengaskokona 5.50 x 15".
• Coloniale-alusta vahvemmilla akseleilla ja rungolla, hyötykuorma 750 kg, rengaskokona 5.25 x 17".

Vuodesta 1941 lähtien valmistettiin mallia 1100 C, joka oli lyhyelle Militare-alustalle tehty. Mallissa oli puulaitainen lava ja se kantoi 350 kg:n hyötykuorman. Mallia valmistettiin vuoteen 1945 asti.

Nämä autot, erityisesti lavamalli, sekä niiden seuraajat 1100 BLR ja 1100 ELR kuuluivat olennaisena osana italialaiseen katukuvaan, eikä oikeastaan ollut asioita, joita näillä autoilla ei kuljetettu.

Fiat jakoi mallin tuotantoa vuonna 1948, sotaa edeltäneellä korimallilla. Teknisesti uudistettu moottori antoi nyt tehoa 35 hv ja mallille annettiin nmi 1100 B. Pidemmällä akselivälillä varustettu malli oli nimeltään BL ja sen voimanlähteenä jatkoi vanhempi 30 hv:n moottori.

Vuonna 1949 vaihteenvalitsin siirrettiin lattialta ohjauspyörän alle ja koriin lisättiin takaluukku, jonka kautta tavaratilan käyttö helpottui. Mallinimeksi tuli nyt 1100 E / EL. Pidemmällä akseliväillä varustetun EL-version valmistus lopetettiin vuonna 1950, mutta samaa alustaa hyödyntänyt taksi-versio 1100 EL Tassi pysyi valmistusohjelmassa vuoteen 1953 asti.

Vuosien 1947 – 1950 välisenä aikana valmistettiin 401 auton erä kilpakäyttöön tarkoitettuja 1100 S -malleja. Koriltaan ne perustuivat vanhaan Mille Miglia -malliin, mutta moottorin teho oli nyt 51 hv. Mallin huippunopeus oli 150 km/h. Vuonna 1951 Pininfarina muokkasi mallista siviilikäyttöön paremmin soveltuvan coupé-version 1100 ES. Koska auto oli nyt painavampi, mutta moottorin teho pysyi ennallaan, auton huippunopeus putosi 140 km/h:iin, joka on silti yhtä paljon kuin saman aikakauden Porschella.

Italiassa umpikorisen 1100 E -mallin valmistus lopetettiin vuonna 1953 ja sen korvasi 1100-103.

• 

  Pitkäakselivälinen 1100 BL

• 

  Takaluukulla varustettu 1100 E

• 

  1100 S

Lisenssivalmistus

Simca

Vuosien 1937 – 1951 välisenä aikana Fiat S.p.A:n silloinen ranskalainen tytäryhtiö SIMCA (Société Industrielle de Mécanique et de Carrosserie Automobile) valmisti Fiat 508 C-mallia nimellä Simca 8. Vuonna 1949 yhtiö toi markkinoille 1221 cm³:n moottorilla varustetun Simca 8/1200-mallin, mutta itse moottori oli otettu käyttöön jo vuonna 1948, kalliissa ja siksi harvinaiseksi jääneessä Simca 8 Sport -mallissa. Tämä tapahtui kahdeksan vuotta ennen kuin emoyhtiö toi markkinoille vastaavalla moottorilla varustetun Fiat-merkkisen auton.

NSU-Fiat

Fiatin saksalainen tytäryhtiö NSU Automobil AG valmisti Heilbronnissa vuosina 1938 – 1941 Fiat 508 C:hen perstuvia autoja. Niiden tekniikka oli peräisin emoyhtiö Fiatilta Italiasta, mutta autojen korit valmisti saksalainen Karosseriewerke Weinsberg.

Emomallistaan poiketen umpikorimalli oli kaksiovinen, takareunasta saranoiduilla ovilla ja auton sai myös avattavalla kangaskatolla varustettuna Cabrio-Limousine -versiona. Lisäksi mallistoon kuului kaksiovinen ja nelipaikkainen avomalli, jossa käytettiin Fiatin omaa Viotti-avokoria. Emomallin vuonna 1939 saamasta kasvojenkohotuksesta huolimatta NSU-Fiatit valmistettiin vuoteen 1941 asti vanhemmalla keulalla.

Steyr-Daimler-Puch

Itävaltalainen Steyr-Daimler-Puch valmisti omille kotimarkkinoilleen vuosien 1948 – 1953 välisenä aikana Fiat 1100 B- ja Fiat 1100 E -malleja nimellä Steyr-Fiat 1100.

Aiheesta muualla

• Fiat 508 C / Balilla 1100, Fiat 1100, NSU-Fiat 1100 ja Simca 8 -myyntiesitteitä
• Fiat 1100 B , 1100 E ja Simca 8 -esitteitä

Lähteet

• Zuckerfabrik24 - Autos, Autoprospekte, Automodelle, Fiat
• FIAT - Pkw 1920 - 1949. tekniset tiedot