Cadillac V16

Cadillac V16
Valmistaja ja valmistusmaa	Cadillac Motor Car Division, USA, Michigan, Detroit Assembly
Valmistusaika	1930 – 1940
Luokka	Suuri auto
Kori	Aikakauden vakiokorit sekä erikoistilauksesta
Suunnittelija	Harley Earl (1936–40)
Pohjalevy	GM D -kori (1936–40)
Moottori	V16
Iskutilavuus	7100 – 7400 cm3
Teho
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja	Marmon Sixteen

V-16 on Cadillacin vuosina 1930–1940 valmistama lippulaivamalli. Se on samalla ensimmäinen USA:ssa valmistettu 16-sylinterinen loistoauto. Cadillac V16-mallia myytiin valmistushistoriansa aikana kaikkiaan 3250 kappaletta.

Series 452 ja 90 (1930 – 1937)

Moottorinsa iskutilavuuden mukaan nimetty 452-sarja tuli myyntiin vuoden 1929 lopussa. Juuri tapahtuneesta Wall Streetin pörssiromahduksesta huolimatta V16-mallia myytiin vuonna 1930 2887 kappaletta eli suurin osa yksilöistä myytiin jo ensimmäisen vuoden aikana. Vuonna 1933 V16-mallia valmistettiin vain 126 kappaletta.

Amerikkalaisen toimintakulttuurin mukaisesti ostajille tarjottiin mahdollisimman laaja valikoima valmiiksi tehdaskoritettuja malleja. Niin halutessaan asiakas saattoi kyllä ostaa myös pelkän alustan ja teettää siihen korin erikoistilauksena. Korien valmistajana toimi vuonna 1925 Fisher Bodyn omistukseen siirtynyt Fleetwood Metal Body -yhtiö. Fisher taasen oli ollut osa General Motors -konsernia vuodesta 1919 lähtien. Fleetwood tunnettiin nimenomaan erittäin korkealaatuisten korien valmistajana.

Series 425 jakaantuu aakkosin eriteltyihin alaversioihin, kirjaimin A:sta E:hen. Kirjaintunnus ei vaihdu mallivuosittain, vaan jonkin korimuutoksen yhteydessä. GM oli perustanut vuonna 1927 autojen kokonaisvaltaiseen designiin keskittyneen "Art & Color" -osaston, jonka johdossa oli Harley Earl. Earl ajoi eteenpäin ajatustaan koko konsernin läpäisevästä, kaikki merkit kattavasta yhteisestä muotokielestä, jota sovellettaisiin eri merkeille ja malleille niiden hinta- ja kokoluokkien mukaisesti. Tämän strategian mukaisesti Cadillac V16:n Fleetwood-korien viimeinen oma vuosikerta oli 1931, seuraavana vuonna kori oli yhteinen Fisherin kanssa, vaikka Fleetwood ne edelleen valmisti.

Vuonna 1933 Fisher-korit saivat “No Draft I.C.V Ventilation” -järjestelmän, johon kuului tuuletusruudut korin etu- ja takaosassa. Tuolloin korikoodiksi vaihtui 452C.

Vuonna 1936 isot Cadillacit saivat kattoa myöden kokoteräksisen Turret-Top-korin ja vuonna 1937 hydrauliset jarrut. Vuosi -36 oli Series 452:n viimeinen, mallivuoden -37 V16:t olivat Cadillacin uuden nimeämiskäytännön myötä Series 90 -mallisarja.

Tekniikka

V16-kansiventtiilimoottorin iskutilavuus oli 7410 cm³ eli 452 kuutiotuumaa. Cadillacin V16-moottori painoi apulaitteineen 590 kiloa. Moottorin V-kulma on 45°. Sylinterin halkaisija on 76 mm ja iskun pituus 100 mm. Puristussuhde 5,3. Suurin teho 123 kW /3200–3400 r/min (165 hp) vuosimallissa 1930. V16-moottorin suunnitteli Owen Nacker. Vaihteistona täyssynkronoitu 3-portainen manuaali.

Akseliväli:

• 1930–31: 148 tuumaa (3759 mm)
• 1932–33: 143 tuumaa (3632 mm) ja 149 tuumaa (3785 mm)
• 1934–37: 154 tuumaa (3912 mm)

• 

  1931 452A Convertible (Tietolaatikon kuvassa 1930 452 Sport Phaeton)

• 

  1932 452B Town Car

• 

  1934 452D 4-d Convertible

• 

Loppu

1930-luvun lopussa autotekniikan kehitys vähensi erittäin isojen moottoreiden hyötyjä ja niiden valmistus loppui yksi toisensa perään: Cadillac V16, Lincolnin lippulaiva ja Packard Twelve jäivät viimeisiksi lajissaan. Supermoottorien valmistuskustannukset olivat liian kalliita. Isot moottorit olivat erittäin painavia, mikä näkyi auton painavuutena ja hankalana käsiteltävyytenä. Pienempien V8-moottorien tehot kasvoivat ja alkoivat lähestyä V12- ja V16-moottorien tehoja. Lisäksi V12- ja V16-supermoottorien isoa vääntöä korvasi eri vaihteistojen ja varsinkin automaattivaihteiston kehitys.

Lähteet

• Mobilisti 7/2012, sivu 10
• Mobilisti 3/1996, sivut 8-12