Ero sivun ”Citroën 23” versioiden välillä
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
T23 U:n voimanlähteenä käytettiin [[Citroën Traction Avant|Traction Avant 11 CV]]:n nelisylinteristä, 1900-kuutiosta, 56-hevosvoimaista moottoria, joka oli käännetty ympäri siten, että vaihteisto oli valtavirran tapaan moottorin takana. Tällä keinoin saatiin voimansiirto taka-akselille järjestettyä hyvin kustannustehokkaalla ratkaisulla. Koska moottorin pyörimissuunta oli nyt vastapäivään, kaikki muutkin voimansiirron komponentit oli valmistettava sen mukaisesti. Tasauspyörästö oli valmistettu siten, että sen oli mahdollista pyöriä ainoastaan yhteen suuntaan. Näin eliminioitiin riski siitä, että moottori lähtisi pyörimään väärään suuntaan. Jäykkä taka-akseli oli jousitettu puolielliptisillä lehtipakoilla. Neliportaisen vaihteiston kolme alinta vaihdetta olivat lyhyillä välityksillä, jolloin moottorin voima saatiiin riittämään myös kuorma päällä ajettaessa. Neljäs vaihde oli suora ja sen avulla T23 U saavutti tyhjänä 70 km/h:n huippunopeuden. | T23 U:n voimanlähteenä käytettiin [[Citroën Traction Avant|Traction Avant 11 CV]]:n nelisylinteristä, 1900-kuutiosta, 56-hevosvoimaista moottoria, joka oli käännetty ympäri siten, että vaihteisto oli valtavirran tapaan moottorin takana. Tällä keinoin saatiin voimansiirto taka-akselille järjestettyä hyvin kustannustehokkaalla ratkaisulla. Koska moottorin pyörimissuunta oli nyt vastapäivään, kaikki muutkin voimansiirron komponentit oli valmistettava sen mukaisesti. Tasauspyörästö oli valmistettu siten, että sen oli mahdollista pyöriä ainoastaan yhteen suuntaan. Näin eliminioitiin riski siitä, että moottori lähtisi pyörimään väärään suuntaan. Jäykkä taka-akseli oli jousitettu puolielliptisillä lehtipakoilla. Neliportaisen vaihteiston kolme alinta vaihdetta olivat lyhyillä välityksillä, jolloin moottorin voima saatiiin riittämään myös kuorma päällä ajettaessa. Neljäs vaihde oli suora ja sen avulla T23 U saavutti tyhjänä 70 km/h:n huippunopeuden. | ||
| + | |||
| + | Vuoden 1936 Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin ''Type 23 Di'', joka tuli myyntiin seuraavan vuoden helmikuussa. Malli oli varustettu Citroënin valmistamalla 4-sylinterisellä, 40-hevosvoimaisella, 1767 cm<sup>3</sup>:n [[Ricardo plc|Ricardon]] ''Comet''-[[dieselmoottori]]lla. | ||
| + | |||
| + | Vuonna 1939 Ranskan armeija tilasi kiireellisenä 13 000 kappaletta erikoisvarusteltua ''Type 23 U'':ta. Näihin tuli mm. vetokoukku ja pidemmät astinlaudat, joihin oli kiinnitetty tarvikelaatikot. Alkuun sotilasvesioiden lokasuojat olivat samanlaiset kuin siviilimalleissa, mutta vuoden loppua lähestyttäessä ne muuttuivat suoraviivaisemmiksi. | ||
| + | |||
| + | Huhtikuussa 1940 tuotantoon otettiin ''Type 23L U''. Version akseliväliä oli kasvatettu 3380 mm:stä 3750 mm:iin ja kokonaispaino nostettiin 3800 kiloon. Runkoaisojen väliin tuli pidemmässä versiossa neljän sijasta viisi poikkipalkkia. Avattavilla teräslaidoilla varustettu lava oli asennettu jo tehtaalla. Saksalaisten ottaessa tehtaan haltuunsa kesäkuussa 1941, T23L U:n valmistus jatkui ja valmistuneet autot siirtyivät Saksan sotavoimien käyttöön. | ||
| + | |||
| + | Syyskuussa 1941 ''T23L''-versiosta tuli ''T23R'', sen saadessa hydrauliset jarrut. Samassa yhteydessä se sai vahvemman rungon, jonka myötä sen kokonaispaino nousi 3950 kg:aan. Sodan edetessä ''Quai de Javel'n'' tehtaat pommitettiin maan tasalle ja kaikki tuotanto tyrehtyi. | ||
| + | |||
| + | Sodan mentyä ohi vanhat, sotaa edeltäneet mallit otettiin uudestaan tuotantoon. Vuonna 1945 23 U-sarjan autojen kokonaispaino oli 4200 kg ja vuonna 1952 se nousi 4500 kg:aan. Sodan jälkeen valmistetut mallit poikkeaavat lokasuojiensa muotojen osalta sotaa edeltäneistä. Viimeiset autot valmistettiin vuoden 1953 lopulla. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 15. toukokuuta 2020 kello 20.57
| Citroën 23 | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Citroën, (Groupe Michelin)  Ranska, Usine Citroën de Javel, (Pariisi) [1]
|
| Valmistusaika | 1935 – 1942 1944 – 1969 |
| Luokka | Hyötyajoneuvo |
| Kori | Kuorma-auto |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1900 – 3100 cm3 |
| Teho | 42 – 52 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Citroën C4 (1928) |
| Seuraaja | Berliet Dauphin K |
| Saman luokan autoja | |
Citroën T23 (tehdaskoodi "PUD") on vuosina 1935–1969 valmistettu hyötyajoneuvojen mallisarja.
Historia
Citroën Type 23 U (tai T23 U) esiteltiin yleisölle lokakuussa 1935 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä. T23 U:n alustan kantavuus oli alkuun 1500 kg ja kokonaispaino 2300 kg. Mallitunnuksen numero tulee auton kokonaispainosta satoina kiloina ja kirjain "U" ranskan sanasta utilitaire eli yleiskäyttöinen. Auton keula ja lokasuojat olivat peräisin Citroën Rosaliesta ja siten lähtöisin nuoren Flaminio Bertonin kynästä.[2]
T23 U:n voimanlähteenä käytettiin Traction Avant 11 CV:n nelisylinteristä, 1900-kuutiosta, 56-hevosvoimaista moottoria, joka oli käännetty ympäri siten, että vaihteisto oli valtavirran tapaan moottorin takana. Tällä keinoin saatiin voimansiirto taka-akselille järjestettyä hyvin kustannustehokkaalla ratkaisulla. Koska moottorin pyörimissuunta oli nyt vastapäivään, kaikki muutkin voimansiirron komponentit oli valmistettava sen mukaisesti. Tasauspyörästö oli valmistettu siten, että sen oli mahdollista pyöriä ainoastaan yhteen suuntaan. Näin eliminioitiin riski siitä, että moottori lähtisi pyörimään väärään suuntaan. Jäykkä taka-akseli oli jousitettu puolielliptisillä lehtipakoilla. Neliportaisen vaihteiston kolme alinta vaihdetta olivat lyhyillä välityksillä, jolloin moottorin voima saatiiin riittämään myös kuorma päällä ajettaessa. Neljäs vaihde oli suora ja sen avulla T23 U saavutti tyhjänä 70 km/h:n huippunopeuden.
Vuoden 1936 Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin Type 23 Di, joka tuli myyntiin seuraavan vuoden helmikuussa. Malli oli varustettu Citroënin valmistamalla 4-sylinterisellä, 40-hevosvoimaisella, 1767 cm3:n Ricardon Comet-dieselmoottorilla.
Vuonna 1939 Ranskan armeija tilasi kiireellisenä 13 000 kappaletta erikoisvarusteltua Type 23 U:ta. Näihin tuli mm. vetokoukku ja pidemmät astinlaudat, joihin oli kiinnitetty tarvikelaatikot. Alkuun sotilasvesioiden lokasuojat olivat samanlaiset kuin siviilimalleissa, mutta vuoden loppua lähestyttäessä ne muuttuivat suoraviivaisemmiksi.
Huhtikuussa 1940 tuotantoon otettiin Type 23L U. Version akseliväliä oli kasvatettu 3380 mm:stä 3750 mm:iin ja kokonaispaino nostettiin 3800 kiloon. Runkoaisojen väliin tuli pidemmässä versiossa neljän sijasta viisi poikkipalkkia. Avattavilla teräslaidoilla varustettu lava oli asennettu jo tehtaalla. Saksalaisten ottaessa tehtaan haltuunsa kesäkuussa 1941, T23L U:n valmistus jatkui ja valmistuneet autot siirtyivät Saksan sotavoimien käyttöön.
Syyskuussa 1941 T23L-versiosta tuli T23R, sen saadessa hydrauliset jarrut. Samassa yhteydessä se sai vahvemman rungon, jonka myötä sen kokonaispaino nousi 3950 kg:aan. Sodan edetessä Quai de Javel'n tehtaat pommitettiin maan tasalle ja kaikki tuotanto tyrehtyi.
Sodan mentyä ohi vanhat, sotaa edeltäneet mallit otettiin uudestaan tuotantoon. Vuonna 1945 23 U-sarjan autojen kokonaispaino oli 4200 kg ja vuonna 1952 se nousi 4500 kg:aan. Sodan jälkeen valmistetut mallit poikkeaavat lokasuojiensa muotojen osalta sotaa edeltäneistä. Viimeiset autot valmistettiin vuoden 1953 lopulla.
Lähteet
- ↑ De geschiedenis van Citroën – www.citroen.nl, Viitattu: 13. toukokuu 2020.
- ↑ Lance Cole: Citroen: The Complete Story. Crowood, 2014. ISBN 9781847976604. Teoksen verkkoversio (viitattu 15. toukokuu 2020).
