Buick Electra 4. sukupolvi

Buick Electra 225

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Flint Michigan, USA
Valmistusaika	1971 – 1976
Luokka	Full-size
Kori	4-ovinen Hardtop 2-ovinen Hardtop 2-ovinen Coupe
Voimanvälitys	3-portainen Turbo-Hydramatic 400 automaattivaihteisto etumoottori, takaveto
Edeltäjä	Buick Electra 3. sukupolvi
Seuraaja	Buick Electra 5. sukupolvi
Saman luokan autoja	Cadillac De Ville Cadillac Calais Buick Estate Oldsmobile Custom Cruiser Oldsmobile 98 Pontiac Grand Safari Pontiac Safari Chevrolet Kingswood Estate<br, />Chevrolet Kingswood Chevrolet Townsman

Pääartikkeli: Buick Electra

Kuten muutkin GM:n merkit, mallivuodelle 1971 Buick uudisti C-koriset mallinsa täydellisesti. Neljännen sukupolven Electra 225 kasvoi suuremmaksi kuin koskaan aiemmin ja koskaan tämän jälkeen. GM:n uusien täysikokoisten korien 64,3" (1633 mm) olkatila edessä ja 63,4" (1610 mm) olkatila takana oli mitta, jonka tulisivat lyömään vasta GM:n takavetoiset full-size -mallit 1990-luvun puolivälissä. Tämän aikakauden designiin kuului kaarevat kylkilinjat, pitkät konepeitot ja suuret lasipinta-alat. Kaikki vuosien 1971 – 1973 Electra 225:t olivat korimalliltaan hardtopeja, neliovinen "tolppa"-sedan ja avomalli oli pudotettu pois valikoimasta. Vuosimallin 1974 yhteydessä Buick otti käyttöön GM:n pillared coupe -korin ja teki siitä Electra 225 Limited varustetasoon "Landau"-version. Vuosina 1974 – 1976 lisävarustelistalla oli tarjolla kuljettajan ja etumatkustajan turvatyyny, mutta sen menekki jäi vähäiseksi, lähinnä korkean hinnan vuoksi.

Sisällysluettelo

1 1971
2 1972
3 1973
4 1974
5 1975
6 Mitat
7 Aiheesta muualla
- 7.1 1971
- 7.2 1972
- 7.3 1973
- 7.4 1974
- 7.5 1975
- 7.6 1976
8 Lähteet

1971

Mallivuodelle 1971 Electra 225 sai uuden korin, jonka se jakoi Oldsmobile 98:n ja Cadillacin kanssa. Alusta oli edeltäneiden kahden vuoden tapaan 127" akselivälillä ja vaikka kori olikin uusi, se oli tyylillisesti evoluutiota vuotta aiemmasta. Katto muuttui kaksikerrosrakenteiseksi, jossa sisempi kerros oli rei'itettyä, ääntä absorboivaa materiaalia. Ajoergonomiaa oli parannettu uuden, kuljettajaan päin voimakkaasti kaareutuvan kojelaudan avulla.

Moottorina toimi edelleen 455 kuutiotuumainen V8, mutta sen puristussuhde oli laskettu aiemmasta 10:1:stä 8,5:1:een, osana GM:n kampanjaa, jonka puitteissa kaikkien moottoreiden tuli toimia 91 RON -oktaanisella vähälyijyisellä tai lyijyttömällä bensiinillä. Tämä luonnollisesti vaikutti myös moottoritehoon, joka putosi 370 hv:sta 315 hv:aan (SAE brutto). Vakiovarustukseen kuului vaihtuvavälityksinen ohjaustehostin ja Turbo Hydra-matic automaattivaihteisto. Tehostetut levyjarrut edessä tulivat Electra 225:n vakiovarusteeksi, korvaamaan vuoden 1959 ensimmäisestä Electra-mallista asti käytössä olleet, alumiiniset, jäähdytysrivoilla varustetut rumpujarrut.

Vuoden 1971 uutuusvarusteena Electra 225 sai uuden FullFlo-läpivirtaustuuletuksen, jossa puhallinmoottori painoi ilmaa sisään kojelaudan suuttimista ja sen poisto tapahtui tavaratilan kannessa olevien aukkojen kautta. Järjestelmä herätti asiakaskunnassa arvostelua, sillä kalliin ja ylellisen auton ostajat kokivat tavaratilasta kantautuvan melun häiritseväksi.

1972

Uusi maski ja uudet takavalot olivat vuosimallin 1972 näkyvimmät muutokset. Arvostelua herättäneen läpivirtaustuuletuksen ongelmiin oli puututtu nopeasti ja poistoilmaventtiilit oli siirretty tavaratilan kannesta oven karmiin. 455-4 V8 jatkoi voimanlähteenä, mutta moottoritehojen ilmoittamisessa oli siirrytty SAE brutto -lukemasta SAE netto -lukemaan Tämä mittaustavan muutos pudotti Electra 225:n ilmoitetun moottoritehon 250 hevosvoimaan.

1973

Vuodelle 1973 Electra 225 oli saanut uudet takavalot ja uudet, aiempaa hieman pyöreämmät keulan muodot. Etupuskuri oli uudenlainen, pneumaattis-hydraulisella vaimennuksella varustettu, joka antoi kevyessä törmäyksessä myöden ja palasi sitten takaisin paikalleen. Takapuskurin rakenteita oli vahvistettu. Puskurit oli edellisen vuoden tapaan mahdollista tilata kevyissä kontakteissa suojaavalla muovilistoituksella. Etupuskurin pystysuojien koko oli kasvanut aiempaa suuremmaksi ja ne muodostivat keulan ilmettä vahvasti leimaavan elementin. Moottori oli kiristyneiden päästörajoitusten johdosta varustettu EGR-järjestelmällä.

1974

Mallivuodelle 1974 Electra 225 -mallisto sai uuden maskin ja uudet takavalot. Takapuskuri oli muutettu kevyessä törmäyksessä myötääväksi ja takaisinpalaavaksi malliksi. Varustetasoja oli jälleen kaksi, perusversio sekä Custom, koska aiemmin Custom-versioiden huipputaso Custom Limited oli nyt oma mallinsa, Electra Limited. Electra Limited -mallin vakiovarustukseen kuului mm. sähköiset ikkunannostimet ja kojelaudan digitaalikello. Optiolistalta Limited-malliin pystyi valitsemaan nahka-vinyyliverhoillut istuimet, voimakkaammalla selkänojan notchback-muotoilulla ja etuistuimen 60/40 -jaolla. 455-4 V8 -moottoria oli muokattu vastaamaan kiristyneisiin päästörajoituksiin ja nämä tiputtivat moottorin tehoa aiemmasta 250:sta 230:een hevosvoimaan (SAE netto). Ainoastaan vuonna 1974 Electra-mallistoon oli tarjolla Stage 1 455-4 optiomoottori, joka elektronisella sytytysjärjestelmällä ja kaksoispakoputkistolla antoi tehoa 245 hevosvoimaa. Vuosi 1974 oli viimeinen pillarless hardtop coupe -korimallin vuosi, 4-ovinen hardtop sedan jatkaisi vielä vuoteen 1976 saakka.

Kojelauta oli muotoiltu uudelleen ja optiolistalta oli mahdollista valita kuljettajan ja matkustajan turvatyynyt, jonka mukana tuli oma uniikki ohjauspyöränsä. Vuosi 1974 oli optiovarusteena tarjolla olleen, tietokoneavusteisen Max Trac -luistonestojärjestelmän viimeinen. Uusina lisävarusteina vuonna 1974 tarjolle tuli mm. teräsvyörenkaat sekä polttoainemittarin merkkivalo, joka varoitti alhaisesta polttoainemäärästä. Limited coupe -korimalliin oli mahdollista valita "Landau"-varustepaketti, johon kuului C-pilarin "oopperaikkunat" sekä topattu neljännes-vinyylikatto.

1975

Mallivuodelle 1975 Electra-malliston ilme muuttui suorakaiteen muotoisten ajovalojen ansiosta huomattavasti. Tarjolla oli neljä Electra-mallia, Electra 225 Hardtop Coupe ja Hardtop Sedan sekä Electra Limited Hartop Coupe ja Hardtop Sedan. Malleista Custom oli pudotettu pois ja Electra 225:n varustelu oli noussut aiemmalle Custom-tasolle. Uutena huippuylellisenä, valinnaisena varustetasona esiteltiin Park Avenue, jonka varusteisiin kuului mm. 40/40 -jaetut etuistuimet ja velour-verhoiltu keskikonsoli. Vuosimallin 1975 Electra-mallisto on ulkoisilta mitoiltaan suurin koskaan ennen tätä ja koskaan tämän jälkeen valmistettu, pituutta autolla on vähän alle kuusi metriä.

Sähköset ikkunannostimet olivat nyt vakiovaruste kaikissa Electra-malleissa, edellisen mallivuoden tapaan, kuljettajan sähkösäätöinen 2-way -istuin oli vakiona Limited-mallissaa. Teräsvyörenkaat olivat nyt vakiovaruste. Turvallisuutta lisäävänä optiona oli edelleen tarjolla kuljettajan ja matkustajan turvatyynyt. Kojelauta oli muuttunut kuljettajaa kohti kaareutuvasta mallista hyvin suoralinjaiseksi ja nopeusmittari oli jälleen suorakaiteen muotoinen. Teknisen puolen muutoksiin kuului katalysaattorin käyttöönotto sekä elektronisen sytytysjärjestelmän tulo vakiomoottorina olleeseen 455-4 V8:aan.

Mitat

Akseliväli	127,0 in (3226 mm)
Pituus	1971: 226,2 in (5745 mm) 1972: 227,9 in (5789 mm) 1973: 229,5 in (5829 mm) 1974: 231,5 in (5880 mm) 1975: 233,4 in (5928 mm) 1976: 233,3 in (5926 mm)
Leveys	1971 – 1972: 79,7 in (2024 mm) 1973: 79,3 in (2014 mm) 1974 – 1976: 79,9 in (2029 mm)
Korkeus	1971 – 1973: 54,9 in (1394 mm) 1974: 55,0 in (1397 mm) 1975: 55,1 in (1400 mm) 1976: 54,5 in (1384 mm)
Tyhjäpaino	2100 – 2300 kg
Pohjalevy	GM C-kori
Muotoilija	Bill Mitchell