GAZ-21 Volga

GAZ-21 Volga
Valmistaja ja valmistusmaa	GAZ, Neuvostoliitto
Valmistusaika	1956–1971
Luokka	Suuri auto
Kori	4-ovinen sedan
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R4
Iskutilavuus	2445 cm3
Teho	48–52 kW
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys	26–28 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	130–135 km/h
Kulutus	12 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka	17.900 € (1963)
Edeltäjä	GAZ-M20 Pobeda
Seuraaja	GAZ-24 Volga
Saman luokan autoja	Ford Zodiac Mk IV Austin A90 Mercedes-Benz W120 Opel Kapitän Vauxhall Victor FC

GAZ-21 Volga oli neuvostoliittolainen keskitasoa suurempi auto, jota valmistettiin vuosina 1956–1971, ja joka oli ensimmäinen Volga-niminen ajoneuvo. Se suunniteltiin kestämään ja kulkemaan Venäjän oloissa, joten siinä oli suuri maavara, jäykkä jousitus, sitkeä (mutta tehoton) moottori ja tavallista parempi ruosteenesto.

Yleistä

Volga muotoiltiin aikansa amerikkalaisten autojen esikuvan mukaan, mitä ei kuitenkaan tuolloin julkisesti tunnustettu. Ulkonäkö oli vanhanaikainen jo vuonna 1966 (TM 5/1966). Volgassa on aikansa autoksi suhteellisen paljon varusteita, mutta toisaalta vaihteita on vain kolme ja niistäkin ykkönen on synkronoimaton, 2-3 synkronoituja.

Volgan hinta Neuvostoliitossa oli niin korkea, että vain noin 2 prosentilla maan asukkaista oli varaa ostaa sellainen omakseen - mutta auto oli tarkoitettukin vain virka- ja edustuskäyttöön. Vientimaissa kuten Suomessa Volga oli muihin saman luokan autoihin verrattuna suhteellisen halpa (vuonna 1966 9380 mk, v. 2014 kerroin 1,7358 eli hinta euroina 16.282 €).

Erään lähteen mukaan Volga M-21 on automaailman "ikoni" lähes kaikkialla maailmassa, kuten eräät muutkin kuuluisat autot. Volga M-21 oli 1960-luvulla vanhanaikainen niin ulkonäöltään kuin teknisestikin. Niitä valmistettiin yhteensä 638 875 kpl.

Kori

Polkimet ovat turhan korkealla. Vaunun sisäinen turvallisuus on heikko. Etuistuin on yhtenäinen, joten Volga rekisteröitiin Suomessa kuudelle.

Muoviset etuistuimet ovat kovia ja ikävän hiostavia. Etuovien tuuletusruudut ovat yhtä huonoja kuin aikansa länsiautoissakin.

Iso maavara parantaa ajettavuutta huonoilla teillä. Näkyvyys autosta on huono. Volga on raskas, se painaa 1500 kiloa. Kääntöympyrä on melko iso, joten vaunu on kömpelö kaupunkiajossa.

Tekniikka ja rakenne

Volga on perinteinen takavetoinen henkilöauto, jossa moottori on edessä pitkittäin. Edessä on erillisjousitus ja takana jäykkä akseli lehtijousin. Hallintalaitteet ovat liian jäykät, mikä vaikeuttaa niiden käyttöä. Edessä ja takana ovat rumpujarrut, jotka eivät saaneet paljoakaan kiitoksia tehottomuutensa takia.

Ohjausvaihde on kierukkarulla-tyyppiä. Ohjaus on raskas ja lyö käsille sorateiden kuopissa.

Vaihteistona on 3-vaihteinen manuaali. Ykkönen ja peruutusvaihde eivät olleet synkronoituja, 2-3 ovat synkronoituja. Lisävarusteena oli saatavana automaattivaihteinen malli, mutta se oli harvinainen. Vaunun heikkoon suorituskykyyn automaattivaihteisto ei sovi kovinkaan hyvin.

Renkaiden koko oli 6,70x15 ja kääntöympyrän halkaisija 12,6 metriä.

Mittaukset

Tekniikan Maailma 5/1966 mittasi Volga M-21 S:n kiihtyvyydeksi 0-50 km/t 6,6 sekuntia, 0-80 km/t 16,0 sekuntia ja 0-100 km/t 26,0 sekuntia. Kiihtyvyys on heikko 1960-luvunkin isojen autojen mittapuun mukaan.

Kulutus vaihtelee välillä 10-14 l/100 km. Koeajossa Volga kulutti keskimäärin 12,1 litraa tavallista bensiiniä /100 km.

Moottori

Mainos 1950-luvulta

Moottorina oli vuosina 1956–57 65-hevosvoimainen sivuventtiilimoottori, siitä edespäin voimanlähteenä käytettiin 2,4-litraista 4-sylinteristä OHV-rivimoottoria. Sylinterin halkaisija oli 92 mm, iskunpituus 92 mm ja puristussuhde 6,6:1.

Malli	Moottori	Iskutilavuus	Teho	Vääntö	Mallivuodet
2.4	R4 SV	2432 cm3	48 kW (65 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min	1956–1957
2.4	R4 OHV	2445 cm3	52 kW (70 hv) @ 4000 r/min	167 Nm @ 2200 r/min	1957–1971
1.6 D	Perkins 4.99	1620 cm3	48 hv SAE
2.3 D	Rover 10J	2286 cm3	46 kW (62 hv) @ 4000 r/min	140 Nm @ 1800 r/min

Erikoismallit

Volgan suorituskyky oli heikko, joten poliisiautoksi valmistettiin erikoismalleja tehokkaammalla moottorilla. Muutamia V8-moottorilla varustettuja versioita valmistettiin venäläisen salaisen palvelun KGB:n käyttöön. Volgaan alettiin tarjota lisävarusteena automaattivaihteistoa 1960-luvun alussa kun sitä alettiin kauppaamaan Amerikan markkinoilla. Vuosina 1962–70 valmistettiin farmari-versiota GAZ-22. Myös lava-auto-mallia tehtiin.

Taksina

M-21:n korin tilava rakenne sopi hyvin taksiksi. Vuonna 1965 Suomessa oli rekisteröitynä 1521 taksimallista Volgaa, joten se oli toiseksi suosituin taksiauto heti Mercedes-Benzin jälkeen. Volgan suosio taksina oli kuitenkin 1960-luvulla hiipumassa länsiautojen kuten Peugeot 404:n valloittaessa taksimarkkinoita.

Kansainvälinen valmistus

1960-luvulla Belgiassa harjoitettiin GAZ M-21Volga -mallien kokoonpanoa. Toiminnasta vastasi brysseliläinen yhtiö nimeltä Sobimpex N.V., joka vuonna 1965 uudelleenorganisoitui ja sen nimeksi tuli Scaldia-Volga SA. Yhtiö oli aloittanut tuotantonsa vuonna 1960 Moskvich 403 -mallien Länsi-Euroopan markkinoinnilla ja 408:n diesel-versioiden kokoonpanolla. Volgat saapuivat Antwerpenin satamaan ilman moottoreita ja vaihdelaatikko tavaratilassa irrallaan. Aluksi M-21 Volgien voimanlähteeksi asennettiin Perkins 4.99 diesel mutta sen korvasi myöhemmin Roverin 2,25-litrainen 10J-dieselmoottori, joka löytyy mm. Land Roverin ja Austin FX4:n eli tutummin Lontoon taksin konehuoneesta. Vaikka dieselöinti nosti Volgan hintaa, se oli lännessä suositumpi versio kuin bensiinimoottorinen. Dieselmoottorinen kuuden hengen Volga oli selkeästi suunnattu kilpailemaan Euroopan taksimarkkinoilla.

Mitat

• Pituus: 4770 mm
• Leveys: 1800 mm
• Korkeus: 1620 mm (tyhjänä)
• Akseliväli: 2700 mm
• Raideleveys (e/t): 1410/1420 mm
• Maavara: 190 mm (kuormattuna takasiltaan)
• Omamassa: 1400–1500 kg
• Polttoainesäiliö: 60 l

Lähteet

• Tekniikan Maailma 13/1962
• Tekniikan Maailma 11/1963
• Tekniikan Maailma 5/1966, koeajo, sivut 32-37
• http://www.volga.nl/belgischevolgaEN.htm
• http://en.wikipedia.org/wiki/GAZ-21