Equipe Ligier
| Ligier | |
|---|---|
| |
| Koko nimi | Automobiles Ligier |
| Päämaja |  Abrest, Ranska
|
| Perustajat | Guy Ligier
|
| Tunnetuimmat kuljettajat | Didier Pironi Jacques Laffite René Arnoux Olivier Panis
|
| Moottorit | Matra, Ford, Renault, Judd, Lamborghini, Mugen Honda |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Brasilian GP 1976 |
| Osakilpailut | 343 |
| Valmistajien maailmanmestaruudet | 0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruudet | 0 |
| Osakilpailuvoitot | 9 |
| Paalupaikat | 9 |
| Nopeimmat kierrokset | 9 |
| MM-pisteet | 405 |
| Viimeinen kilpailu | Japanin GP 1996 |
Ligier on ranskalainen autonvalmistaja, jonka entinen kilpa-autoilija ja rugby-pelaaja Guy Ligier perusti, ja se tunnetaan parhaiten Formula 1 -tallina. Ligier kilpaili Formula 1 -sarjassa kausina 1976–1996 [1].
Kuuluisimpia Ligierillä ajaneita F1-kuljettajia ovat Didier Pironi, Jacques Laffite, René Arnoux, Jacky Ickx, Patrick Tambay ja Olivier Panis.
Sisällysluettelo
Alkukaudet (1977–1978)
Ligier liittyi F1-sarjaan kaudeksi 1976 Matra V12 -moottorin voimin. Tallin ainoata autoa debyttikautena ajoi Ranskalainen Jacques Laffite. Ligierin ensimmäisen F1-kauden tulos oli 20 pistettä kun Jacques Laffite ajoi autonsa kahdesti palkintokorokkeelle sijoittuen kolmanneksi Belgian ja Italian osakilpailuissa [2].
Seuraavalle kaudelle Ligier lähti uuden, Ligier JS7-auton ja tuttujen Matran V-12 moottorien voimin. Kuljettajana jatkoi Jacques Laffite. Ensimmäisen voittonsa talli saavutti Ruotsin GPstä 1977, jolloin tallin kuljettaja Jacques Laffite voitti kilpailun. Voitto oli myös Laffitelle ensimmäinen. Tätä pidetään yleisesti ensimmäisenä kokonaan ranskalaisena voittona F1-sarjassa. Ligier ajatti hetkellisesti kahta kuljettajaa vuoden 1977 viimeisessä GP:ssä kun Ranskalainen Jean-Pierre Jarier ajoi Ligierin toista autoa, Jarier kuitenkin joutui keskeyttämään kilpailun [2].
Ligier käytti vielä vuonna 1978 Matran moottoreita ja tallin ainoata autoa ajanut Laffite saavutti 19 pistettä 16 osakilpailussa [2].
Kohti kärkeä (1979–1980)
Yhteistyö Matran kanssa loppui vuonna 1979 ja Ligier rakensi Cosworth-moottorilla toimivan Ligier JS11 -auton. Vuoden 1979 toisena uudistuksena Ligier viimeinkin siirtyi ajattamaan kahta kuljettajaa, kun talliin palkattiin Jacques Laffiten aisapariksi Patrick Depailler. JS11:llä voitettiin kauden kaksi ensimmäistä kilpailua. Taas kuljettajana oli Laffite. Auto kuitenkin kohtasi vakavasti otettavia kilpailijoita, kun Williams- ja Ferrari-tallit esittelivät uudet aerodynaamisesti hyvin suunnitellut autonsa. Huono onni kohtasi Ligieriä kun tallin toinen kuljettaja Patrick Depailler loukkaantui ennen tallin kotikilpailua, Ranskan GP:tä. Ligier hankki Depaillerin tilalle Belgialaisen Jacky Ickx:in. Kauden loppuosa ei ollut tallille yhtä hyvä kuin sen alkuosa ja etenkin Jacky Ickx kärsi keskeyttämisistä, etenkin kauden kolme viimeistä kilpailua olivat tallille huonoja. Ligierin molemmat autot keskeyttivät kaikissa kolmessa kilpailussa [1][2].
Hyvin toiminutta JS11:tä seurasi vuonna 1980 JS11/15, joka oli kehitysversio vanhasta JS11:sta. Tallin kuljettajista Jacques Laffite jatkoi Ligierin väreissä. Toiseksi kuljettajaksi talliin saapui Didier Pironi [1][2].
Ligierin uusi auto toimi hyvin ja talli sijottui lopulta toiseksi valmistajien MM-sarjassa 66:lla pisteellään. Pironi ja Laffite molemmat voittivat yhden osakilpailun kauden aikana [1][2].
Paluu keskikastiin (1981–1994)
Tallin kilpailukykyisyys alkoi kuitenkin heikentyä kauden 1982 aikoihin. Talli kuitenkin kamppaili sarjassa vielä kauteen 1996 saakka. 1980-luvun puolessavälissä talli hyötyi Renault'n kanssa tehdystä moottorisopimuksesta. Tallista tuli kilpailukykyinen, mutta ei kärkitallia, vaikka tallin budjetti oli suuri. Kun Renault jätti sarjan vuonna 1986, jäi Ligier ilman kunnon moottorintarjoajaa. Sopimus moottoreista kariutui Alfa Romeon kanssa, minkä jälkeen talli sai asiakasmoottoreita ensin BMW:ltä ja sitten Mugen-Hondalta [1][2].
Ligierin joutsenlaulu (1995–1996)
Kaudella 1996 tallilla oli käytössään Mugen-Hondan moottorit JS43-autossaan. Auto osoittautui hyvin tasapainoiseksi, vaikkei se ehkä Williamsin autolle vertoja vetänytkään. Autolla onnistuttiin kaikkien yllätykseksi saavuttamaan voitto, kun Olivier Panis ajoi Monacon GPssä ruutulipulle ensimmäisenä [1][2].
Ligier-nimi katosi Formula 1:stä, kun Alain Prost osti tallin ja nimesi sen Prost Grand Prix'ksi vuonna 1997 [1][2]. Nimekkäästä uudesta tallipäälliköstä ja omistajasta huolimatta talli ei ollut kilpailukykyinen ja meni konkurssiin vuonna 2002 [2].
Lähteet
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Ligier-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
