Jensen-Healey

Jensen-Healey
Valmistaja ja valmistusmaa	Jensen Motors, UK, Englanti, West Bromwich
Valmistusaika	1972 – 1976
Luokka	Urheiluauto
Kori	2-ovinen roadster
Suunnittelija	Donald Healey William Towns
Pohjalevy
Moottori	R4
Iskutilavuus	2000 cm3
Teho	144 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys	8,7 s (0-97 km/h)
Huippunopeus	193 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja	Triumph TR6

Jensen-Healey on avomallinen urheiluauto, jota valmistettiin vuosina 1972–1976. Neljän vuoden aikana tätä mallia valmistettiin West Bromwichin tehtaalla n. 10 000 kappaletta, joten se on Jensenin malleista eniten valmistettu.

Historia

Jensen-Healey syntyi useamman tekijän summana. Donald Healey Motor Company ja Austin Motor Company olivat vuonna 1952 perustaneet yhteisyrityksen, joka valmisti Austin-Healey-urheiluautoja. Autot olivat Donald Healeyn suunnittelemia ja niiden korit valmisti Jensen Motors. Tämä yhteistyö tuli päätökseen vuonna 1967, kun Jaguarin ja BMC:n fuusion myötä vuotta aiemmin syntynyt BMH päätti lopettaa vuodesta 1959 lähtien valmistetun Austin-Healey 3000:n valmistuksen. Vuosien 1968–69 aikana Donald Healey teki luonnostelmia Austin-Healeyn seuraajaksi ja koska Austin-yhteistyö oli päättynyt, hänen suunnitelmansa perustuivat Vauxhallin uuden 2-litraisen rivinelosen ympärille.

USA:n länsirannikon vähäsateisessa ja leudossa ilmastossa ja rennossa ilmapiirissä brittiläiset roadsterit olivat hyvin suosittuja. Norjalaissyntyisen Kjell Qvalen kalifornialainen organisaatio oli ollut Austin-Healyjen suurin edustaja ja mallin valmistuksen lopettaminen aiheutti sille merkittävän liikevaihdon laskun ja tulojen vähenemisen. Healeyn, Jensenin ja Qvalen intressit yhdistyivät ja uutta mallia alettiin suunnittelemaan Donald Healyn luonnosten pohjalta. Vuonna 1970 Qvale osti Jensen Motorsin omistukseensa, jolloin hän pystyi vaikuttamaan siihen, millainen autosta tulisi. Lopulliset muodot korille antoi suunnittelija William Towns.

• 

  Jensen-Healey 1973

• 

  Vuosimallin -75 sisätilat

Ongelmat

Kun korin muodoista oli Qvalen ja Healeyn välillä päästy yhteisymmärrykseen, alkoi siihen soveliaan tekniikan etsiminen. Alkuperäisten luonnosten mukainen Vauxhall-moottori olisi USA:n kiristyneiden päästömääräysten mukaiseksi kuristettuna jäänyt urheiluauton moottorina hengettömäksi ja oli siten hylättävä. Neuvotteluja käytiin ja eri vaihtoehtoja punnittiin, mutta hanke ei edennyt. Yksi moottori oli liian kallis, toinen liian painava, jokin oli liian korkea jo lukkoon lyötyihin korin muotoihin ja kun sopivaksi paketiksi osoittautui BMW 2002:ssa käytössä ollut 2-litrainen M10-rivinelonen, niitä ei olisi saatu suunniteltua tuotantoa vastaavaa määrää. Sattuman kautta Jensen-Healeyn moottoriksi järjestyi Lotuksen uusi 2-litrainen 907-rivinelonen. Kun sopiva moottori oli löytynyt, piti etsiä vaihteisto joka sopisi moottorin luonteeseen, olisi sopivan hintainen ja niitä olisi saatavilla kaavailtu määrä. Tähän tehtävään valikoitui Sunbeam Alpinessa käytössä ollut 4-portainen manuaali.

Jensen-Healeyn synnyttämiseen oli käytetty rahaa, aikaa ja vaivaa lähes neljä vuotta ja mallin ensiesiintymisen piti tapahtua Earls Court Motor Showssa lokakuussa 1971. Britannian autoteollisuutta vaivanneiden työtaistelujen ja tuotantoseisokkien takia osa komponenttitoimittajista ei pystynyt täyttämään sopimustaan vaaditussa aikataulussa ja mallin esittely venyi maaliskuussa 1972 pidettyyn Geneven autonäyttelyyyn.

Jensen-Healeyn lopputestausohjelma oli vielä tekemättä, kun malli tuli tuotantoon. Koska auto oli suunniteltu massatuotantoon, Jensenille oli rakennettu tätä varten tuotantolinja ja palkattu lisää työvoimaa. Koska talo oli tähän asti toiminut käsityövaltaisesti, uusien työtapojen opettelu oli vanhemmille työntekijöille jopa vastenmielistä. Tehtaan sisällä välit uudemman ja talossa pitkään olleiden työntekijöiden välillä olivat jännittyneet ja saattoivat jopa nousta yhteenottojen asteelle. Taustalla leijui jatkuva ammatiliittojen aiheuttama paine ja lakonuhkat, jotka nakersivat työmoraalia ja hidastivat tuotantoa.

Jensen-Healeyn alkupään tuotannon kärsivät vakavista laatuongelmista. Niissä esiintyi surkeaa kokoonpanoa, vesivuotoja, ala-arvoista maalipintaa ym. Lotuksen moottori oli täysi raakile, joka oli otettu tuotantoon myös vailla lopputestausta. Niissä esiintyi öljy- ja nestevuotoja ja ylikuumenemista. Pahimmassa tapauksessa öljy aiheutti jakohihnan venymisen tai katkeamisen, joka johti moottorivaurioon. Lotus 907 oli markkinoiden ensimmäinen kokonaan kevytmetallinen massatuotettu moottori, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla, joille välitettiin voima ketjun sijaan hammashihnalla. Koska moottorin kehitystyö oli kesken, Lotus suostui myymään ne ainoastaan ehdolla, ettei sillä ole mitään takuita tai velvotteita. Näin kaikki moottoreiden aiheuttamat takuuasiat jäivät Jensenin hoidettaviksi.

Kehitys

Tuotannon alkupään autot, mallivuodesta 1973 seuraavan mallivuoden puoliväliin, oli varustettu kromatuilla teräspeltipuskureilla. Nämä pysyivät käytössä mallin valmistuksen päättymiseen asti Euroopassa myydyissä versioissa, kun taas USA:n markkinoiden autot piti varustaa suurilla kumipuskureilla.

Ominaisuudet

Ohjaamossa on tilaa ja ajoasento on mukava. Kulku on melko pehmeää. Hallintalaitteet toimivat hyvin.

Moottori on 4-sylinterinen 1973 cm³ rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 95,2 × 69,3 mm. Suurin teho 107 kW (144 hp). Vaihteita on neljä, vaihteisto on Vauxhallilta. Takajousituksena on jäykkä akseli kierrejousin.

Tehdas ilmoitti kiihtyvyydeksi 0-96 km/h 7,8 sekuntia ja huippunopeudeksi 192 km/h.

Tekniikka

Auton jousitus on yksinkertainen, mutta tehokas. Sekä edessä että takana on kierrejouset. Takana on rumpujarrut ja edessä levyjarrut. Jousitus, ohjausmekaniikka, jarrut ja taka-akseli ovat peräisin Vauxhall Firenzasta, lukuunottamatta etujarruja jotka ovat Triumph TR6:sta.

Moottorit

Euroopan malleissa kaasuttimina on kaksi Dellorton kaasutinta, Yhdysvaltojen malleissa Strombergit. Ensimmäisissä malleissa ei ollut öljynjäähdytintä, mutta myöhemmin se tuli autoihin. Vaihteistona on nelivaihteinen Chryslerin vaihteisto, joka on peräisin Sunbeam Rapierista. Myöhemmin käytettiin myös viisivaihteista Getragia.

• 2.0 (1973 cm³) (Lotus 907) - 144 hv

Mitat

Pituus	4113 mm
Leveys	1606 mm
Korkeus	1210 mm
Akseliväli	2337 mm
Raideleveys (e/t)	1354 mm / 1332 mm
Omapaino	1200 kg

Lähteet

• Tekniikan Maailma 19/1972, s. 76-77