Alfa Romeo Carabo
| Alfa Romeo Carabo | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Alfa Romeo, (IRI)  Torino, Italia
|
| Valmistusaika | 1968 |
| Luokka | Konseptiauto |
| Kori | 2-ovinen coupé |
| Suunnittelija | Marcello Gandini [1] (Bertone) |
| Pohjalevy | |
| Moottori | V8 |
| Iskutilavuus | 2000 cm3 |
| Teho | 230 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | |
Alfa Romeo Carabo (myös: Bertone Carabo) on Marcello Gandinin suunnittelema konseptiauto, joka esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1968. Carabo valmistettiin Alfa Romeo 33 Stradale:n alustalle. Uudistushenkisiä yksityiskohtia olivat kiilamainen muoto, jota tehosti konepellin linjan jatkuvuus tuulilasissa, saksiovet sekä korin muotoja noudattavat sivuikkunat.
Sisällysluettelo
Historia
Tausta
Carlo Chitin suunnittelema Alfa Romeo Tipo 33 -kilpa-urheiluauto debytoi vuonna 1966 ja Alfan tytäryhtiö Autodelta osallistui sillä joihinkin vuoden 1967 urheiluautojen maailmanmestaruussarjan kilpailuihin. Seuraavien vuosien aikana ilmestyi useita muita alkuperäiseen suunnitteluun perustuneita kehitysversioita, jotka menestyivät 1970-luvulle asti muun muassa urheiluautojen maailmanmestaruussarjassa, CanAm-sarjassa ja Interseriessa. Vuonna 1967 Alfa Romeo teki kilpamallista tipo 33 Stradalen, joka yhdisti kilpa-auton alustan ja sen moottorin, joka kuristettiin 230 hevosvoimaan, Franco Scaglionen suunnittelemaan coupé-koriin. Alfa Romeolla oli vaikeuksia löytää ostajia 33 Stradalelle, koska sen hinta oli erittäin korkea ja pyöreälinjaista muotoilua pidettiin tuolloin vanhentuneena.[2]
Keväällä 1968 yhtiö pestasi Bertonen, Italdesignin ja Pininfarinan studiot suunnittelemaan kolme Stradale-pohjaista näyttelyautoa, jotka lisäisivät kiinnostusta tuotantomalliin. Siinä missä Leonardo Fioravantin kehittämä Pininfarina-muotoilu oli hyvin pyöristetty, Bertonen ja Italdesignin korit olivat painokkaasti kiilan muotoisia ja tyylillisesti nykyaikaisempia. Suunnittelustudiot kehittivät autot omalla kustannuksellaan, Alfa Romeon panos rajoittui alustan vapaaseen tarjontaan. Bertone esitteli ensimmäisenä suunnitelmansa. Sille annettiin nimi Carabo, joka viittaa Bertonen näyttelyauton vihreä-oranssiin väriin, jonka inspiraationa oli Carabus auratus (kultakenttäkiitäjäinen) -kovakuoriainen.
Design
Carabo on poikkeuksellisen matala, autolla on korkeutta ainoastaan 990 mm. Kiilamaisen keulan muoto jatkuu voimakkaasti kaltevassa A-pilarissa ja tuulilasissa. B-pilari on vastakkaisessa kulmassa kuin A-pilari ja ovet muodostavat epätasaisen kuusikulmion muodon. Ovien takana kattolinja laskee hieman jyrkemmällä kulmalla ajoneuvon takaosaan. Moottori ja takaikkuna on verhottu mustilla muoviliuskoilla ja teemaa käytetään myös etupäässä, jossa liuskat on maalattu korin värillä. Ajovalot on peitetty säleiköillä ja kansilla jotka nousevat hieman kun valot kytketään päälle.
Moottori
| Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö |
|---|---|---|---|
| V8 | 1995 cm3 | 172 kW (233 hv) @ 8800 r/min | 200 Nm @ 7000 r/min |
Mitat
- Pituus: 4176 mm
- Leveys: 1785 mm
- Korkeus: 990 mm
- Akseliväli: 2350 mm
- Raideleveys: 1700 mm
- Omamassa: 1000 kg
Lähteet
- Peter Collins, Ed McDonough: Alfa Romeo Tipo 33: The Development, Racing, and Chassis History, Veloce Publishing Ltd, 2006, ISBN 9781904788713
- ↑ Johni Parker: The Designer’s Story: Marcello Gandini – Petrolicious, 28. maaliskuu 2014. Viitattu: 5. joulukuu 2021.
- ↑ Classic Concepts: 1968 Alfa Romeo Carabo – Classic Driver, 29. joulukuu 2011. Viitattu: 5. joulukuu 2021.
