DAF kuorma-autot (1949 - 1990)
DAF -kuorma-autojen valmistus nivoutuu osittain yhtiön sotilasajoneuvotuotannon kanssa. Ennen II maailmansotaa DAF valmisti Fordin raskaammista kuorma-automalleista 6x4 Trado-konversioita ja kevyemmistä truck-luokan ajoneuvoista 4x4-konversioita, samaan tapaan kuin amerikkalainen Marmon-Herrington. Yhtiö hahmotteli ensimmäiset kuorma-autojen suunnitelmansa vuonna 1940 ja ne ruumiillistuivat kahdeksan vuotta myöhemmin kahden pystyhyttisen protyyppimallin, "DT5" ja "DT10", myötä.
Sisällysluettelo
A-sarja
Vuonna 1949 DAF aloitti kuorma-autojen valmistuksen, prototyypin piirteitä omaavalla pystyhyttimallilla. Yhtiön kuorma-autojen valmistuslinja koostui neljästä, kantavuudeltaan 3-6 tonnisesta perusmallista. Voimanlähteinä toimivat amerikkalaiset 4- ja 6-sylinteriset Hercules-bensiinimoottorit, joiden iskutilavuus oli 4 - 4,9 l ja teho 83 - 102 hv, sekä englantilaisista, 70 - 83 hevosvoimaisista Perkins-dieselmoottoreista. Kantavuudesta ja moottorityypistä riippuen mallitunnuksena oli "A3O", "A40", "A50", "D50", "A60" tai "D60". Vaihteisto oli neliportainen, profiilipalkkirunko hitsaamalla koottu, jarrut hydrauliset, akseliväli 2650 - 4900 mm.
Vuonna 1950 DAF aloitti 1-tonnisen pakettiauto "A10":n valmistuksen. Auton akseliväli oli 2400 mm, moottorina 2,2-litrainen, 46 hv:n Hercules, vaihteisto 3-portainen synkronoitu. Pakettiautovalikoimaan kuuluivat myös lavamallit A107 ja A117
Ford-DAF-Trado 1938
DAF DT5 -prototyyppi 1948
A30 sotilasversiona
A50
D50
A60
D60
A10
A-sarja (1100 – 1800 -mallisto)
Näiden mallien suosio Hollanissa ja sen naapurimaissa oli suurta, vuoden 1949 150:n auton tuotantomäärä kasvoi 3100:aan autoon vuonna 1954. Samaan aikaan yhtiön linja-autotuotanto oli myös kasvussa ja vuodesta 1953 lähtien yhtiö laajensi tehtaidensa pinta-alaa ja kapasiteettia huomattavasti. Vuonna 1955 markkinoille tuotiin uudet 1100-, 1300- ja 1500-mallit, kantavuudeltaan 5-, 6- ja 7 tonnia, kokonaispainoltaan 8,4 - 11 tonnia. Kaikkien mallien voimanlähteenä oli nyt englantilainen, 5750 cm3:n, 105 hv:n Leyland-diesel. Kun DAF sai valmiiksi Eindhoveniin oman moottoritehtaansa, siellä aloitettiin Leyland 0.350 -moottorin lisenssivalmistus nimellä "DD-575". Moottorin teho nostettiin 120 hevosvoimaan ja sitä käytettiin kokonaispainoltaan 12 - 14 tonnisten, uusien 1600- ja 1800 -mallien voimanlähteenä. 1950-luvun lopulla yhtiö esitteleee oman 155 hv:n "VV475"-bensiinimoottorinsa.
Vakiomallisten kuorma-autojen tunnus oli kirjain "A", rekkavetureiden tunnus oli kirjain "T". Mallitunnuksen viimeinen numero ilmaisee akselivälin senttimetreinä.
DD575-moottori
A1300DA-406, kantavuus 6 t
Pitkien matkojen T1802DS-300, junapaino 25 t, 165 hv.
A1600DD-490, kantavuus 8 t + 9 t
1000-sarjan ohjaamo
DAF markkinoi ohjaamoidensa ylivertaista käyttömukavuutta. Vaahtokumitäytteinen kuljettajan istuin oli jousitettu ja iskunvaimentimella varustettu, lisäksi siitä löytyi pituus- ja korkeusuuntaiset säädöt. Semi-panoraamatuulilasi oli laminaattilasia ja konekoppa oli eristetty, jotta konehuoneesta kulkeutuisi mahdollisimman vähän lämpöä ja melua. Ohjaamon hallintalaitteiden ja mittariston asettelu edustaa oman aikansa tyypillistä käyttöergonomiaa.
2000-sarja ja Torpedo-sarja
Vuonna 1957 DAF:in mallivalikoimaan lisättiin pitkäkeulainen mallisarja. Aluksi tarjolla oli kaksi perusmallia A12 ja A15, kantavuuksiltaan 4,5 - 7 tonnia. Voimanlähteenä näissäkin malleissa toimivat "Hercules", "Perkins" ja "Leyland", ostajan valinnan mukaan. Malliperhe osoittautui pitkäikäiseksi ja sitä valmistettiin vuoteen 1970 saakka, valikoima täydentyi vuosien aikana A13-, A16- ja A18 -malleilla. Tämän mallisarjan ulkonäöllisesti mieleenpainuvimpia piirteitä ovat kahteen suuntaan kaartuvat etulokasuojat sekä maskin ympäri kiertävä konepeiton reunus.
Nokkamallin maskin ympäri kiertävä reuna otettiin design-elementtinä käyttöön myös vuonna 1959 markkinoille tuodussa uudessa pystyhyttimallissa. 2000-sarjan rekkaveturit oli tarkoitettu kansainvälisen rahtiliikenteen markkinoille. Voimanlähteenä malleissa oli aluksi DAF:in 120 hv:n DD575, vuonna 1959 sen teho nostettiin turboahtimen avulla 165 hv:aan. Vuonna 1960 markkinoille tuotiin uusi moottori DO680, jonka teho oli aluksi 180 - 190 hv, viimeisissä iteraatioissaan 220 hv.
Torpedo-sarja
DAF esitteli vuonna 1957 ns torpedo-keulaisen mallinsa, pystyäkseen vastaamaan konservatiivisempien asiakkaidensa vaatimuksiin. Vaikka moderni pystyhytti, jolla DAF oli tullut kuorma-automarkkinoille, oli monessa suhteessa käytännöllisempi ja taloudellisempi (enemmän kuormatilaa), monet autoilijat suosivat silti perinteistä nokkamallia. Tuoreena tulokkaana markkinoilla, DAF ei voinut ylenkatsoa tätä suuntausta ja yhtiö pyrki saavuttamaan ostajien konservatiivisen siiven suosion malleilla 13, 15 ja 16.
Näitä malleja valmistettiin pieninä määrinä ja melko pitkään vailla mitään merkittävää kehitystä. DAF:in tuotelinjassa ne olivat toisarvoisessa roolissa pystyhyttimalleihin nähden. Torpedo-sarjalle ei esitelty sen valmistuksen päätytyttä varsinaista seuraajaa. 1980-luvun alusssa DAF toi jälleen markkinoille nokkamallin. Tämä N-sarjan nimellä kulkenut vankka ja hieman karkeatekoinen mallisto oli suunnattu lähinnä kehittyvien maiden markkinoille.
DA13, 105 hv diesel, kantavuus 6 tonnia
DD16, 105 hv diesel, kantavuus 8 tonnia
120 hv diesel
T15-2DD, 120 hv diesel
2000-sarja
Vuonna 1957 DAF esitteli kansainvälisiin pitkien matkojen kuljetuksiin suunnitellun 2000-sarjan. Segmentti oli DAF:ille vielä hieman vieras ja tämä yhtiön ensimmäinen yritys lyödä itsensä läpi Euroopanlaajuisesti kariutui yhtiön kyvyttömyyteen ennakoida tulossa olleita muutoksia kansainvälisten kuljetusten säädöksissä ja ostajien tarpeiden vääristä arvioinneista.
DAF:in seuraava yritys tähän markkinasegmenttiin tapahtui vuonna 1963 esitellyllä 2600-sarjalla, joka osoitti että yhtiö oli nopea oppimaan virheistään. Mallisarja oli DAF:in läpimurto kansainvälisille markkinoille ja merkki on siitä alkaen ollut vahvassa maineessa pitkänmatkan rahtiliikenteessä.
DAF-Leyland 0.680 -dieselmoottori
2600-sarja
Vuosi 1962 oli DAF:in kuorma-autojen valmistuksesa käänteentekevä, sillä silloin yhtiö toi markkinoille uuden pystyhytttimallin A2600. Auton ohjaamo oli valoisa ja tilava, se oli saatavana makkuohjaamolla ja sen ulkonäkö suurine lasipinta-aloineen oli moderni. 16 - 19 tonnisten rekkavetureiden ja kuorma-autojen voimanlähteenä oli Leyland-perustainen, 220-hevosvoimainen DP680-dieselmoottori. Vuonna 1965 esiteltiin kevyempi 2400DP-sarja jonka moottorina toimi samainen DO680, mutta 180 hv:n versiona. Ohjaamona näissä kevyemmissä versioissa toimi edelleen vuonna 1957 esitelty 2000-sarjan hytti.
DAF A2600-sarjan ominaisuuksiin kuuluivat mm. kaksitoimisin heilahduksenvaimentimin tuetut lehtijouset sekä kaksipiiriset paineilmatehosteiset jarrut. Vuonna 1968 Leylandin 0.680 -dieselmoottoriin pohjautuvasta voimanlähteestä oli muotoutunut DAF DK1160 -diesel. Alkuperäinen iskutilavuus oli kasvatettu 11,100:sta 11,627 cm3:iin ja teho 165:sta 230 hv:aan. Samaan aikaan yhtiö kehitti omaa kuusisylinteristä DH825-dieselmoottoriaan, jonka iskutilavuus oli 8268 cm3 ja teho 156 hv.
1970-luku
Vuonna 1970 DAF esitteli uuden F-sarjansa, jonka tuotanto aloitettiin F1600- ja 2000 -malleilla. Mallisarjan tärkeitä ominaisuuksia valmistuksessa olivat valmistuksessa tarvittavien komponenttien vakiointi sekä moduulirakentaminen. 1970-luvun myötä 2600-sarjan moottoreiden tehoa nostettiin 304 hv:aan, kunnes mallin valmistus lopetettiin vuonna 1974 ja sen tilalle esiteltiin DAF 2800.
Vuonna 1971 DAF, Magirus, Saviem ja Volvo muodostivat yhteenliittymän joka tunnetaan nimellä Club of Four. Tämän yhteistyön hedelmänä DAF otti omaan valmistusohjelmaansa 1970-luvun puolivälissä kevyet F500-, F700-, F900- ja F1100 -mallit.Kaksi ensinmainittua oli varustettu 80 hv:n Perkins-dieselillä, kaksi jälkimmäistä yhtiön omalla 105 hv:n DD575-dieselillä. Kaupunkijakeluun oli tarjolla automaattivaihteisto. Mallien ohjaamona oli Club of four -hytti, joka oli yhteistyön näkyvin ja pitkäikäisin tuotos.
Vuonna 1971 DAF oli tuonut markkinoille kevyen F1200-1400 -sarjan, joka oli ikäänkuin pienennetty F1600:n versio. Vuosien 1978-79 aikana tämän mallisarjan F198-ohjaamo korvattiin "club of four" -ohjaamolla, joka oli tarkoitettu keskiraskaiden kuorma-autojen käyttöön. Tämän muutoksen myötä mallisto muuttui 1300-1500 -sarjaksi, jonka mallien kokonaispaino oli 12 - 14 tonnia. Voimanlähteinä tässä sarjassa toimivat vapaastihengittävä, 115 hv:n DF615-diesel ja saman moottorin turboahdettu versio, joka antoi tehoa 153 hv. Vaihteistona oli viisiportainen synkronoitu vaihteisto.
1600
1100 club of four -ohjaamolla
Keskiraskaille malleille luotiin 1970-luvulla F218-ohjaamo, joka muistuttaa 2600-mallia, mutta maski on erimallinen, pyöreät pariajovalot on korvattu suorakaiteen muotoisilla, puskuriin sijoitetuilla umpioilla ja ohjaamon katossa on 50 mm:n korotus. Mallisto koostui 13 - 16,5 tonnin kokonaispainoisista malleista, merkkinöiltään F1600, F1800, F2000 ja F2200. Tätä sarjaa valmistettiin vuosina 1970 - 1974.
2800 / 3300 / 3600 (1973 - 1990)
Vuonna 1973 DAF esitteli aiempaa 20 cm leveämmän F241-ohjaamon, jonka myötä yhtiön kuorma-autolinjaston uudeksi lippulaivaksi tuli 2800-malli. Keulan tunnusomaisena piirteenä ovat leveä musta muovimaski ja pyöreät pariajovalot. Alkuun tarjolla oli ainoastaan matala ohjaamo, joka voitiin varustaa kerrosvuoteella. Voimanlähteenä oli 280 hv:n turboahdettu 11,6-litrainen dieselmoottori. 2800-sarja korvasi näin ikääntyneen 2600-sarjan. Vuonna 1975 esiteltiin aikansa ylellinen Supercontinental-ohjaamo. Vuonna 1978 DAF:in 2800-sarja sai täydennystä FAD ja FMD -alustaisista 8x4-versioista.
Vuodesta 1982 lähtien tuotannossa oli 330-hevosvoimaisella DKX1160-turbodieselmoottorilla varustettu 3300-sarja. Sarja oli suunniteltu erityisesti pitkien etäisyyksien ja raskaiden lastien kuljetukseen. Vuonna 1981 raskaan sarjan ohjaamoiden äänieristystä parannettiin, joka pudotti sisämelun tasoa 4-5 dB. Vuonna 1985 DAF esitteli korkeakattoisen Space Cab -ohjaamon. Samana vuonna DAF esitteli uuden sukupolven ATi (Advanced Turbo Intercooling) -dieselmoottorinsa, joiden polttoainetalous oli aiempaa parempi ja haitallisten päästöjen määrä pienempi. 1980-luvun puolivälin jälkeen uudeksi lippulaivaksi tuli 373 hevosvoimaisella DKZ 1160ATi -moottorilla varustettu 3600-sarja.
1800 4x4 -paloauto
F1600 - 2200 (F218)
F2800 - 3600 (F241)
2100 / 2300 / 2500 (1976 - 1987)
Vuoden 1976 Birminghamin hyötyajoneuvonäyttelyssä DAF esitteli päivitetyllä F241-ohjaamolla varustetun 2300 DHU -mallin, jonka 8,25-litrainen turboahdettu moottori antoi tehoa 230 hv @ 2400 r/min. Mallin oli tarkoitus korvata joitain 2200-sarjan versioita ja se oli suunniteltu täyttämään väli F2200- ja 2800-sarjojen välissä. Samana vuonna 2300-sarjaa täydennettiin 2- ja 3-akselisilla 2300 DHR -alustoilla. Vuonna 1979 brittiläis-hollantilaisena yhteistyönä markkinoille tuotiin 8x4 FAD -alusta. 1980-luvun alkupuolella linjaa täydennettiin 6x4 FMT -alustalla sekä 6x2 FAG -alustalla, näistä ensinmainittu oli suunniteltu esim. betonisekoittajien- ja jälkimmäinen jätepakkareiden alustaksi. Vuonna 1982 DAF esitteli kevyen 2100-mallin, jonka voimanlähteenä oli 210 hv:n 8,25-litrainen moottori. Samaan aikaan esiteltiin uudet 2300- ja 2500-mallit, jotka oli varustettu toisen sukupolven 8,25-litraisella, 250 hv:n moottorilla.
2100
2300
2500
2100 / 2300 / 2500 -kojetaulu
Nykyisin DAFin kuorma-autot kuuluvat samaan PACCAR-konserniin Kenworthin ja Peterbiltin kanssa.
