Opel Kadett GT/E

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 3. helmikuuta 2026 kello 01.02 – tehnyt 84.249.3.141 (keskustelu) (Vertailu 1976, TM 23)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Opel Kadett GT/E
Opel Kadett C Coupé GTE.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Opel,
Flag of Germany.svg.png Saksa
Valmistusaika 19751979
Luokka C-segmentti
Kori 2-ovinen coupe
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1897–1979 cm³
Teho 77–85 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 9,1–10,2 (0–100 km/h)
Huippunopeus 181–189 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Opel Kadett Rallye 1.9
Seuraaja Opel Kadett GTE
Saman luokan autoja Ford Escort RS 2000 Mk2
VW Golf GTI

Opel Kadett GT/E on Opel Kadett C:n suorituskykyinen erikoismalli.

1975–1977[muokkaa]

Opel Kadett GT/E (Kadett C Coupé GT/E) esiteltiin yleisölle vuoden 1975 Frankfurtin autonäyttelyssä.[1] GT/E oli hinnaltaan noin 30% vakio-coupéa kalliimpi. Auto oli väriltään huomotaherättävän kelta-musta, joka oli Opelin silloinen tehdasväri ralleissa ja kilparadoilla. Takajousituksena on jäykkä taka-akseli kierrejousin. Asiakkaan tilauksesta GT/E:n sai yksivärisenä, mutta silloinkin Opelin signaalivärillä maalattuna. Pakettiin kuuluivat paksummat kallistuksenvakaajat, H4-ajovalot, Bilstein-kaasuvaimentimet sekä 5,5-tuumaiset kevytmetallivanteet. Lisämaksua vastaan autoon sai ZF:n viisiportaisen vaihteiston ja tasauspyörästön luistoneston.

Kadett GT/E:n moottori on sama 1,9-litrainen moottori, joka löytyy myös Opel Manta A:sta: 77 kW /5400 (105 hv) 149 Nm /3400 (15,2 kpm), L-Jetronic polttoaineensuihkutus. Kadett GT/E:n omapainon ollessa 900–910 kg, teho-painosuhteeksi muodostui 8,7 kg per hevosvoima. GT/E:n kiihdytys 0–100 km/h vei aikaa 10,2 sekuntia (valmistajan mukaan), huippunopeuden ollessa 184 km/h [2]. Omana aikanaan nämä olivat erinomaisia suoritusarvoja.[3]

Kadett GT/E nousi suosioon sekä rata- että rallikilpailijoiden parissa. Sen aikaiset FIA Ryhmä 2:n säännöt edellyttivät tuhannen-, ja Ryhmä 1:n viiden tuhannen luokitteluauton valmistusmääriä. Ryhmä 1:n vaatimus oli täytetty jo saman vuoden loppuun tultaessa. Syyskuun 1975 ja elokuun 1977 välisenä aikana valmistettiin 8660 Kadett GT/E:tä.

Opel Kadett GT/E 1977–1979

1977–1979[muokkaa]

Vuoden 1977 Frankfurtin autonäyttelyssä esiteltiin Kadett GTE/E:n uusi versio, Opelin sisäinen koodi mallille oli Opel GT/E2. Ulkoisesti uusi versio oli kelta-valkoisella värityksellään aiempaa hillitymmän oloinen.

Alkuun Opelin tarkoitus oli valmistaa autoa 1000 kappaleen erä FIA:n Ryhmä 2:n luokittelua varten. Autot menivät kaupaksi nopeasti ja heinä-elokuussa 1978 Opel teki päätöksen valmistaa myyntiin vielä 500 auton erä. Tämäkin raja ylitettiin ja autoja valmistettiin vielä 754 kappaletta. Kaikkiaan GT/E2-version autoja valmistettiin 2254 kappaletta.

Moottori on nelisylinterinen 1979 cm³ rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 95,0 mm × 69,8 mm. Suurin teho 85 kW / 5600 (DIN, 115 hv) ja suurin vääntömomentti 162 Nm /3400 (DIN). Vaihteita on viisi.

Auto motor und sport 19/1982 (1978) mittasi Opel Kadett GT/E:n (85 kW, 970 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 3,9 sekuntia, 0–80 km/h 6,1 sekuntia ja 0–100 km/h 9,1 sekuntia. Huippunopeus on 189,5 km/h.

Vertailu 1976, TM 23[muokkaa]

Kadett GT/E:n etuistuimet ovat sinänsä hyvät, mutta eivät yhtä hyvät ja tyylikkäät kuin Escort RS 2000:ssa. Etuistuimissa on pääntuet. Suuntavakavuus on hyvä. Jousitus toimii mainiosti (ja paremmin kuin Fordissa), takajousituksena on jäykkä taka-akseli ja kierrejouset. Vaihteita on viisi, mutta ZF-vaihteiston vaihteensiirrossa on parannettavaa (vaihto 1-2 on hankala), ja ykkönen on turhan lyhyt. Ohjaus on hieman hidas. Auto on nopeassa ajossa meluisa.

Kiihtyvyydeksi 0–100 km/h valmistaja ilmoitti 10,2 sekuntia (77 kW, paino 915 kg). Huippunopeus on valmistajan mukaan 181 km/h. [4]

Lähteet[muokkaa]

  1. Kadett C Coupe GT/E 1.9E – Opelfrank.de, Viitattu: 17. maaliskuu 2020.
  2. Tekniikan Maailma 4/1976
  3. Opel Kadett C - Coupé – Opel Kadett C club Belgium - Holland, Viitattu: 17. maaliskuu 2020.
  4. Tekniikan Maailma 23/1976