Gardner-Serpollet
| Serpollet (1881-1900) Gardner-Serpollet (1900-1907) | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  Ranska, Pariisi
|
| Toiminnassa | 1881 – 1907 |
| Yhtiön kohtalo | Yhtiön toiminta päättyi Léon Serpollet'n kuoltua |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Société Gardner-Serpollet oli ranskalainen henkilöautojen, hyötyajoneuvojen ja raitiovaunujen valmistaja. Sitä edeltäneitä yhtiöitä olivat Société des Moteurs Serpollet Frères & Cie. sekä Société Anonyme des Générateurs à Vaporisation Instantanée Serpollet. Tuotteiden markkinanimenä oli vuoteen 1900 asti Serpollet, sen jälkeen Gardner-Serpollet.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria
Société des Moteurs Serpollet Frères & Cie.
Vuonna 1886 veljekset Léon ja Henri Serpollet perustivat yhdessä teollisuusmies Larsonneaux'n kanssa Pariisin Montmartren kaupunginosaan yhtiön ja aloittivat automobiilinsa kehittämisen.[1] Ensimmäinen ajoneuvo, yksimäntäinen ja 1-hevosvoimainen, valmistui vuonna 1887. Toukokuussa 1888 Léon Serpollet saavutti sillä 30 km/h nopeuden.[2]
Société Anonyme des Générateurs à Vaporisation Instantanée Serpollet
.jpg)
.jpg)
Vuonna 1888 veljesten tiet erkanivat ja heidän yhtiönsä purettiin. Syynä oli, että Henri halusi palata takaisin kotinurkilleen Culoz'hon ja jatkaa siellä nopeamman höyrykattilan kehitystä. Léon jäi Pariisiin, ja saatuaan rahoittajakseen pankin, hän perusti vanhoihin toimitiloihinsa uuden yhtiön.[2]
Samana vuonna valentigneylainen Les Fils des Peugeot frères & Cie. ja lyonlainen Société de l'Horme et de la Buire ostivat Serpollet'lta hänen kolmipyöränsä lisenssivalmistusoikeudet.[2] La Buire valmisti ensimmäisen yksilönsä vasta vuonna 1900, mutta Peugeot valmisti neljä kappaletta Peugeot Type 1 -nimen saanutta höyrykoneista kolmipyörää jo vuonna 1889.[2]
1800-luvun loppuvuosina polttomoottoreiden nopea kehitys loi höyryvoimalle melkoisia kilpailupaineita. Serpollet vastasi tilanteeseen siirtymällä omnibussien ja raitiovaunujen valmistukseen, koska näissä höyrykoneen voimavarat pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Hyvin pian höryvoima sai raitiotieliikenteessä pahan kilpailijan sähkövoimasta. Vaikka Serpollet kehitti höyrykonettaan jatkuvasti paremmaksi, ei siitä ollut vastusta sähkölle. Viimeiset raitiovaunut lähtivät hänen tehtaaltaan vuonna 1898.[2]
Serpollet perusti tehtaan myös Britanniaan, välttääkseen siten korkeiden suojatullien aiheuttamat lisäkulut.[2]
Société Gardner-Serpollet
Vuonna 1898 Serpollet'n uudeksi yhtiökumppaniksi tuli amerikkalainen, kultakaivoksilla rikastunut Frank L. Gardner. Hänellä oli Pariisissa tehdas, joka valmisti polttomoottorisia, kevytrakenteisia Gardner-autoja. Serpollet'n yhtiö uudelleenorganisoitiin nimellä Société Gardner-Serpollet ja tuotteiden markkinanimeksi tuli nyt Gardner-Serpollet. Uuden pääoman turvin yhtiö hankki uudet toimitilat saman kadun varrelta, jossa Gardnerin firma sijaitsi. Oletettavasti Gardnerin tilat muodostivat osan uuden yhtiön toimitiloista, samoin kuin että Gardner sulautti alkuperäisen yhtiönsä uuteen.[2]
Serpollet kehitti höyrykoneteknologiaansa jatkuvasti paremmaksi. Uudistuksiin kuului mm. polttimen automaattitoiminen polttoaineen annostelija. Gardner-Serpollet-autojen korien valmistuksesta vastasivat perinteiset, alansa parhaimmistoon lukeutuneet valmistajat ja jotkin niistä edustivat aikakautensa autojen modernia designia. De Dion-Boutonin siirryttyä vuonna 1895 polttomottorien käyttöön, Gardner-Serpollet oli ainut ranskalainen höyryautojen valmistaja. Yhtiö myös myi autojensa patenttioikeuksia mm. Britanniaan.[3] Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä Gardner-Serpollet'n auto palkittiin kultaisella mitalilla; tuomaristo kiinnitti erityistä huomiota sen helppokäyttöisyyteen, mukavuuteen ja voimavaroihin, polttomoottorisiin autoihin verrattuna.[2] Palkinto kiritti Gardner-Serpollet-henkilöautojen myynnin lyhytaikaisesti nousuun.
Vuonna 1906 milanolainen lisenssivalmistaja Serpollet Italiana osti omistukseensa pienen Società Italiana Costruzione Automobili Ricordi-Molinari -yhtiön. Milanolaistehtaalla valmistettiin Serpollet'n henkilö- ja kuorma-autojen lisäksi bensiinikäyttöisiä voituretteja.[4]
Darracq-Serpollet
Yhtiön talousvaikeudet loivat jännitteitä Serpollet'n ja Gardnerin välille ja vuonna 1905 Gardner myi osuutensa yhtiöstä Alexandre Darracq'lle. Vuonna 1906 ei myyty enää yhtä ainoaa henkilöautoa, mutta Pariisin autonäyttelyssä esillä olleet hyötyajoneuvot saivat myönteisen vastaanoton. Ranskan sotavoimien järjestämässä raskaiden kuorma-autojen Pariisi – Marseille – Pariisi -luotettavuusajossa merkki otti kolme kärkisijaa kahdella kuorma-autollaan ja yhdellä omnibussilla.[2]
Darracq'lla oli suuria suunnitelmia yhtiön hyötyajoneuvojen valmistuksen suhteen. Hän valmistutti Suresnes'sa, Pariisin länsipuolella sijainneen Darracq-autoja valmistaneen tehtaansa yhteyteen uuden osan höyrykoneisten hyötyajoneuvojen tuotantoa varten. Léon Serpollet ei ollut enää mukana tässä toiminassa. Hän kuoli kurkunpään syöpään vuonna 1907, 52 vuoden iässä.
Ensimmäisen tuotantovuoden aikana valmistui noin tuhat Darracq-Serpollet-alustaa, näistä suurin osa bussialustoja. Tämän jälkeen yhtiön höyrykoneisten ajoneuvojen tuotanto päättyi.[2]
