Panhard
Panhard | |
---|---|
Yrityksen perustusmaa ja paikka | Ranska, Pariisi |
Tuotannon aloitus | 1890 |
Autokonserni | Citroën (henkilöautot) |
Vuotuinen valmistusmäärä | |
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa | |
Suomen maahantuoja | Kansanauto Oy (1959-62), Soffco (1952-59) |
Suosituin malli |
Panhard on vuosina 1890–1967 valmistettu ranskalainen automerkki. Autotehtaan perustivat René Panhard ja Émile Levassor vuonna 1887 nimellä Panhard et Levassor. Ensimmäisissä autoissa oli Daimlerin moottori ja takaveto, moottorin sijaitessa edessä - tämä vetotapa yleistyi myöhemmin useimpiin autoihin.
Vuoden 1891 Panhard et Levassor Système Panhard oli monessa suhteessa hyvin edistyksellinen auto. Siinä oli kuitenkin vielä vipuohjaus ja iso vesisäiliö toimi jäähdyttimenä.
1890-luvulla Panhard myi autoja 3500 frangin hintaan. Panhard valmisti tiettävästi maailman ensimmäisen katollisen umpiauton vuonna 1895 sekä otti jäähdyttimen käyttöön vuonna 1897.
1930-luvulla Panhard valmisti isoja takavetoisia autoja, esimerkiksi 1936 esiteltyä Panhard et Levassor Dynamic-mallia.
Panhard osti Dyna X-mallinsa valmistuslisenssin Jean-Albert Grégoirelta kesäkuussa 1943 ja muokkasi autoa sen pohjalta. Alkuaan Grégoire oli tarjonnut mallia Renaultille, mutta tehdas ei silloin halunnut valmistaa etuvetoisia autoja. Panhard muutti huomattavasti Grégoiren alkuperäistä mallia, ja esimerkiksi paino nousi 550 kiloon. Panhard X esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä 1946. Auton suunnittelijana ei mainittu Grégoirea ja tehdas aluksi kieltäytyi lisenssimaksujen maksamisesta. Oikeudenkäynnin tuloksena Panhard maksoi 0,3 % ensimmäisten 2000 auton myyntihinnasta. Mallin muuttamisesta oli maininta Panhard-tehtaan ja Grégoiren vuoden 1943 sopimuksessa, joten siitä ei tullut eri korvausta. X:n tuotanto alkoi hitaasti keväällä 1947. Vuonna 1948 valmistui 1350 Dyna X -mallia, seuraavana vuonna jo 4834.
Panhard Dyna X:ssä oli etuveto, alumiinikori ja ilmajäähdytteinen B2-moottori. Moottoria suurennettiin 610 cm3:stä 745 cm3:iin, jolloin sen teho oli 35 hv (25,7 kW). Moottorin iskutilavuus nousi 851 kuutioon vuonna 1952. Dyna Z-mallin (Dyna 54) suunnitteli Louis Bionier ja toisen lähteen mukaan St. Cyrin ilmailukorkeakoulu.
Panhardin valmistamia pikkuautoja toisen maailmansodan jälkeen olivat Panhard Dyna X (1948–1954), Panhard Dyna Z (1954–1959), Panhard PL 17 (1959–1965) ja Panhard 24 (1964–1967). Panhard Dynan vuosimyynti oli yli 30 000 autoa 1950-luvun lopulla, mutta se ei riittänyt pikkuautoluokassa. Panhard Dynassa oli aluksi itsekantava alumiinikori, mutta kustannussyistä tehdas hylkäsi alumiinin ja alkoi vuonna 1956 valmistaa halvempia teräskoreja. Vuosimallin 1955 Dyna painoi 710 kiloa, mutta seuraavan vuoden 1956 malli painoi teräskorinsa vuoksi jo 790 kiloa. Tosin samalla Dynan hinta aleni (TM 1/1956).
Vuonna 1958 Panhard valmisti vain 4 % Ranskan henkilöautoista eli 35 000 autoa, joten Panhard oli suhteellisen harvinainen automerkki.
Vuonna 1965 Citroën osti Panhard-tehtaan koko henkilöautotuotannon ja lopetti Panhard-autojen valmistuksen vuonna 1967. Vuodesta 1968 lähtien Panhard-tehdas on valmistanut vain sotilasajoneuvoja. Esimerkki Panhardin sotilasajoneuvoista on vuonna 2003 esitelty Panhard PVP, panssaroitu maastoauto. Panhard on valmistanut panssaroituja sotilasajoneuvoja jo vuodesta 1904 lähtien.
Sisällysluettelo
Suomessa[muokkaa]
Suomessa myytiin 1950-luvulta vuoteen 1962 noin 1200 Panhardia. Vuonna 1962 Suomen rekisterissä oli 1114 Panhardia [1]. Vuonna 1962 henkilöautojen tuonti vapautui, mutta samalla säädetty autojen tuontivero nosti Panhard-autojen hinnan niin korkeaksi, että Panhardin maahantuonti Suomeen loppui 1963 alussa.
Suomeen tuotiin Panhardin tavallisten henkilöautojen lisäksi muutamia avoautoja (1-2 Dyna Z-avoautoa) ja pakettiautoja. Ennen sotia tuotiin Suomeen yksittäisiä Panhardeja, mutta niistä ei ole tarkkaa tietoa. Suomeen tuodut Panhardit olivat pääasiassa Dyna Z ja PL 17-malleja. Säilyneet Panhardit ovat yleisesti olleet suhteellisen vähän ajettuja, mitä selittää huollon vaikeutuminen valmistuksen loputtua. Nykyään säilyneiden yksilöiden huoltotilannetta helpottaa Panhardin merkkikerho.
Sotilasajoneuvot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Panhard Club Finlande, Suomen Panhard-kerho
- Muistelmia Panhardeista ja muista 1950-60-luvun ranskalaisautoista
- Panhard englanninkielisessä Wikipediassa
- Panhard-sotilasajoneuvojen sivusto
Lähteet[muokkaa]
- Mobilisti 5/2004
- Mobilisti 8/2015
- Nick Georgano, Auto 1880-1920-luvulla, Gummerus 1991, sivut 17-18
- Suuri Autokirja, suomentanut Jussi Juurikkala, 1985
- Tekniikan Maailma 1/1956
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Panhard-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- ↑ Tekniikan Maailma 19/1985, sivu 25