Austin A40 Sports

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Austin A40 Sports
Austin A40 Roadster ca 1951.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Austin / BMC
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Valmistusaika 1950-1953
4011 kpl [1]
Luokka urheiluauto
(en. sports car)
Kori 2-ovinen convertible
Moottori 1,2 l I4
Voimanvälitys 4-portainen manuaalivaihteisto
Austin A40 Sports
Katso sivulta Austin A40 muut Austinin samalla nimellä valmistamat mallit.

A40 Sports oli Austinin vuoden 1949 Lontoon Autonäyttelyssä esittelemä nelipaikkainen, alumiinikorinen Austin A40 Devonin convertible-versio, joka oli suunniteltu ja valmistettu yhteistyössä Jensen Motorsin kanssa. Auto kantoi ylpeänä Austin of England -tunnusta sekä konepellin Lentävä-A -keulakoristetta.

A40 Sports-mallin valmistus alkoi marraskuussa 1950, joten autojen ensimmäinen mallivuosi on 1951.[2] Mallin valmistus lopetettiin vuonna 1953, johon mennessä sitä oli ehditty valmistaa 4011 yksilöä.[3] Malli oli tarkoitettu enemminkin urheilulliseksi grand touring-autoksi kuin puhtaaksi urheiluautoksi.

Yleistä mallista[muokkaa]

Austin Motor Companyn ja Jensen Motors yhteistyömalli A40 Sports sai alkunsa Austinin hallituksen puheenjohtaja Leonard Lordin nähtyä Jensenin Interceptor-mallin. Hän ehdotti Jensen Motorsille yhteishanketta jossa Jensen suunnittelisi ja valmistaisi urheiluauton korin, joka voitaisiin asentaa A40 Devonin rungolle. Mallin pääsuunnittelusta vastasi vuonna 1946 Wolseley Motorsilta Jensenille siirtynyt Eric Neale. Mallin valmistus tapahtui kahdessa tehtaassa, Jensenin asennettua korin Austinin valmistaman tekniikan ja rungon päälle, koko paketti kuljetettiin vielä Austinin Longbridgen tehtaille viimeistelyä varten.[3]

Leonard Lordin esityksen mukaisesti A40 Sports perustui tekniikaltaan Austin A40 Devoniin. Runkopalkit "boxattiin" (hitsattiin avonaisena olevan profiilipalkin sivu umpeen, jolloin saadaan neliöprofiili, ts. box), koska avonainen alumiinikori vaati rungolta paremman vääntöjäykkyyden. 1,2 litraisen moottorin viritysastetta nostettiin varustamalla se tupla-SU-kaasuttimilla, näin teholukemaksi saatiin 46 hevosvoimaa (34 kW) vakiomoottorin 42:n hevosvoiman (31 kW) sijaan.[1] Ohjausvaihde oli matopyörä-tyyppinen. Etupää oli erillisjousitettu kierrejousin, jäykkä taka-akseli oli tuettu pituussuuntaisilla, puolielliptisillä lehtijousilla.

A40 Sports-mallien valmistus tapahtui kahdessa eri sarjassa. Ensimmäisen GD2-sarjan valmistus alkoi marraskuussa 1950. Näissä vaihteenvalitsin oli asenettu lattialle ja kojelauta oli identtinen Devonin kanssa. Jälkimmäisen GD3-sarjan valmistus alkoi elokuussa 1951 ja päättyi huhtikuussa 1953. Vaihteenvalitsin oli siirretty ohjauspylvääseen, jarrut olivat täyshydrauliset ja kojelauta oli muotoiltu uudestaan.[2]

Suoritusarvoja[muokkaa]

Englantilainen autoilun aikakauslehti The Motor koeajoi A40 Sports-mallin ja sai seuraavanlaiset tulokset: Huippunopeus: 77,8 mph (125,2 km/h), kiihtyvyys 0-60 mph (97 km/h) 25,6 sekuntia. Polttoaineenkulutus oli 29,3 mailia per imperial gallona (mpg) (9,64 l/100 km).[5]

Toinen autoilun aikakauslehti Autocar suoritti koeajon jo vuonna 1950 saaden samansuuntaiset mittaustulokset. Lehti kuvasi kiihtyvyyttä sanoin: "ei sävähdyttävä, mutta enemmän kuin riittävä". Jarrut ja ohjaus saivat kiitosta samoinkuin "todella hyvä matkatavaratila" ja "selkeälukuiset katkaisijat ja mittaristo". Moitteita tuli jalkakäyttöisen kaukovalokatkaisijan sijoituksesta, "jonka käyttö vaatii huomattavan pitkät jalat".[6]

Maailman ympäri vuonna 1951[muokkaa]

A40 Sports-mallin mainontaan liittyvänä julkisuustempauksena Leonard Lord haastoi Austinin PR- ja mainososaston Alan Hessin matkaamaan kyseisellä mallilla maailman ympäri 30:ssa päivässä. Vuonna 1951 Hessin ajama A40 Sports kiersi maapallon 21:ssa vuorokaudessa, tosin KLM:n rahtikoneen avustuksella. Ajomatkaa kertyi kuitenkin noin 10 000 mailia, keskimääräisen ajomatkan vuorokaudessa ollessa 475 mailia. Sen aikaisissa olosuhteissa suoritusta ei voi pitää mitenkään väheksyttävänä.[3]

Aiheesta muualla[muokkaa]

http://www.simoncars.co.uk/austin/a40s.html
http://www.austinmemories.co.uk/page8/page106/page106.html

Viitteet[muokkaa]

1 Robson, G. (2006). A-Z of British Cars 1945-80. Devon, UK: Herridge. ISBN 978-0-9541063-9-3.
2 http://www.austinworks.com/contact.html#A40_Sports
3 http://www.austinmemories.co.uk/page8/page106/page106.html
4 http://www.localhistory.scit.wlv.ac.uk/Museum/Transport/Cars/Jensen.html
5 "The Austin A40 Sports". The Motor. 16. toukokuuta 1951.
6 "Austin A40 Sports Convertible". Autocar. 20. lokakuuta 1950.