Barchetta

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Barchetta (lausutaan italiaksi: [barˈketta], pieni vene italiaksi) on alunperin italialainen kilpailu käyttöön valmistettu kaksipaikkainen avomallinen urheiluauto. Paino ja ilmanvastus pidettiin mahdollisimman pienenä, ja kaikki ylimääräiset varusteet tai koristeet uhrattiin vauhdin alttarille parhaimman suorituskyvyn saamiseksi.

Vaikka useimmat barchettat valmistettiin 1940-luvun lopusta 1950-luvulle, tyyli on herätetty henkiin silloin tällöin pienissä erissä valmistavien [1] ja erikoisautojen valmistajien [2] toimesta viime vuosina.

Klassinen barchettan kori on valmistettu tyypillisesti alumiinista putkirungolle ja siinä ei käytetä puskureita eikä mitään säältä suojaavia varusteita kuten kangaskattoa tai sivulaseja, eikä siinä ole tavaratilaa. Joissain barchettoissa ei ole myöskään tuulilasia; joissain on vain matala kilpa-auto tyylinen suoja tai aerosuoja [3].

Klassisessa barchettassa ei ole ovia, jolloin sisään ja uloskäynti tapahtuu astumalla kyljen yli, tai siinä on todella pienet ovet ilman ulkopuolisia ovenkahvoja.

Alkuperä ja esimerkkejä[muokkaa]

1949 Le Mansin voittanut barchetta: Ferrari 166MM

Giovanni Canestrini, La Gazzetta dello Sport -lehden toimittajana (suosittu italialainen urheilulehti) [4], käytti ensimmäisenä termiä barchetta autosta kuvaillessaan uutta vuoden 1948 Torinon autonäyttelyssä esiteltyä Ferrari 166MM:ää. Nimeä on käytetty mallin yhteydessä siitä asti.

Auton MM-merkintä tarkoitti Mille Migliaa, kilpailua jonka se voitti vuosina 1948 ja 1949. Vuonna 1949 166MM voitti myös 24 tunnin Le Mansin (kuskeina Luigi Chinetti ja Lord Selsdon) ja Targa Florion (kuskeina Clemente Biondetti ja Igor Troubetzkoy) ainoana autona, joka on voittanut kaikki kolme kilpailua samana vuonna. Sillä voitettiin samana vuonna myös 24 tunnin Spa. Auton koristelemattoman ja kevyen alumiinisen korin oli muotoillut Carrozzeria Touringin pääsuunnittelija Carlo Felice Bianchi Anderloni.

Motor Trend Classic -lehti arvosteli 166MM barchettan kuudenneksi parhaimmaksi kymmenen kaikkien aikojen parhaimman Ferrarin joukkoon.

130 hevosvoimainen 1452 cm3 OSCA MT4 [5][6], Maserati-veljesten valmistama barchetta, oli kahdeksan vuotta maailman suosituin alle 1500-kuutioinen urheilu-kilpa-auto.

Muiden, jopa pikkuruisempien, OSCA barchettojen voimanlähteinä olivat 750 cm3 ja 850 cm3 moottorit.

Giovanni Moretti, toinen muotoilija ja autojen valmistaja, teki myös muutamia pieniä barchettoja 1950-luvulla [7][8][9][10].

Vuoden 1966 Abarth 1000SP barchetta [11] oli onnistunut kilpa-auto, ja vuonna 2007 autojen suunnitteluyritys Carrozzeria Bertone juhlisti sen 95-vuotis juhlapäivää Fiat Panda -pohjaisella Fiat Barchetta Bertonella, joka on avokattoinen vain kaksipaikkainen urheiluauto, joka muistuttaa 1950-luvun italialaisia kilpa-autoja. Tässä tapauksessa muotoilu selvästi vihjailee Fiat 500:een barchetta-tyylisellä korilla, jonka nuori Nuccio Bertone suunnitteli vuonna 1947 yksittäiskappaleeksi omiin kilpailu tarkoituksiinsa ja se kuvastaa barchetta-konseptia, historiallista ikonia Italian moottoriurheilussa, tulevaisuuteen tarkoituksellisella tyylikkyydellä ja hienostuneella ironialla [12].

Ferrari herätti nimen henkiin vuonna 2001 550 Pininfarina Barchettallaan, joka juhlisti Pininfarinan 70-vuotis juhlapäivää. Auto esiteltiin ensimmäisen kerran vuoden 2001 Geneven autonäyttelyssä ja niitä valmistettiin 488 kappaletta. Se on monin tavoin legendaaristen avoimien Ferrarien aito jälkeläinen, kuten 166MM:n [13]. Se on suunniteltu katulailliseksi avoautoksi eikä täysiveriseksi kilpa-autoksi, 550 Barchettassa on alkeellinen avattava katto, jonka mekanismin on sanottu olevan voimaa, taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa [13]. Katto on tarkoitettu käytettäväksi vain todellisessa rankkasateessa ja valmistaja kehoittaakin olemaan käyttämättä sitä yli 110 km/h nopeuksissa. Katto näyttää siltä ettei se selviä automaattipesun pyhäinhäväistyksestä [13]. 550 Barchettan hinta uutena oli 245 000 dollaria.

Vuosien 1995–97 Renault Spider, vaikkakin keskimoottorisena, suunniteltiin hyvinkin pitkälti barchetta-tyyliseksi ja myös barchetta-perinteen mukaisesti tarkoitettiin kilpakäyttöön. Renault sponsoroi yhden merkin kilpasarjaa sille. Vaikkakin Spider on tieliikenne laillinen siinä ei ole sää suojausta, ja ensimmäisen mallisarjan kuljettajat pitävätkin yleensä kypärää päässään, koska ensimmäiset autot myytiin ilman tuulilasia, joka tuli myöhempiin autoihin.

Nimestään huolimatta 19952005 Fiat Barchetta ei ollut urheiluauto barchettan tyylisenä tai perinteisenä.

Populaari kulttuurissa[muokkaa]

"Red Barchetta" on rock-yhtye Rush:n kappale heidän Moving Pictures -levyltään.

Lähteet[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Barchetta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. "Concept Cars: Lamborghini Murcielago Barchetta" - Diseno-art.com.
  2. "2001 Aston Martin DB4 GT Zagato Barchetta" - Supercars.net
  3. "Brooklands Aero Screen" - freewebs.com
  4. Tales from the Thirties: Tripoli, 1933. - Don Capps, Atlas F1 Magazine
  5. "Lot 258: OSCA MT4 Barchetta" - Motorbase.com
  6. "1954 OSCA MT-4 Sports Racer" - Auto Editors, Consumer Guide
  7. "Moretti 750 Barchetta" - Keith Bluemel, Barchetta.cc, Arkistoitu 30. syyskuuta 2008
  8. "car2, Moretti Barchetta" - Classic Cars.com
  9. car3, Moretti Barchetta - Classic Cars.com
  10. "Moretti Barchetta" - Classic Cars.com
  11. 1966 Abarth 1000SP Barchetta - Supercars.net
  12. "Fiat Barchetta Bertone" - Supercars.net
  13. 13,0 13,1 13,2 "2002 Ferrari 550 Barchetta" - George Kacher, AutomobileMag.com