Checker Motors Corporation

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Checker)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Checker Motors Corporation
Checker logo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Flag of the United States.svg.png USA, Michigan, Kalamazoo [1]
Toiminnassa 19222010
Yhtiön kohtalo Konkurssi
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja
1922 to 1952 Checker.jpg

Checker Motors Corporation oli Michiganin Kalamazoossa sijainnut ajoneuvojen valmistaja, joka oli erikoistunut eritoten taksien valmistukseen. Checker aloitti autojen valmistuksen vuonna 1922 ja viimeiset autot valmistuivat tehtaalta heinäkuussa 1982. Tämän jälkeen yhtiö jatkoi toimintaansa ajoneuvoteollisuuden alihankkijana. Checker oli jo 1930-luvun lopulla aloittanut koripeltien prässäämisen mm. REO Motor Car Company:lle ja Fordille. 1970-luvulle asti Checker pärjäsi, suojatuilla markkinoilla, vuosittaisella 7000 - 8000 auton valmistusmäärällä. Suurten kaupunkien, kuten New york Cityn lievennettyä sääntöjään siten, että myös tavallisten sedan-mallien käyttö taksiliikenteessä oli mahdollista, "kolme suurta" alkoivat markkinoida suurille ostajille laivastoja niin edullisesti, että Checker ei kyennyt siihen vastaamaan. Yhdysvaltain autoteollisuuden ongelmat 2000-luvulla aiheuttivat vaikeuksia myös alihankkijoille, ja Checker, joka oli tuolloin Yhdysvaltain kahdeksanneksi suurin autoteollisuuden osia valmistanut yhtiö, haettiin konkurssiin. Konkurssin aikaan Checkerin tärkeimmät asiakkaat olivat General Motors, Chrysler LLC, Ford Motor Company, Navistar International sekä GM Shanghai. Perinteikkään autotehtaan työkalut ja koneet siirrettiin Kanadaan, GM:n Ontarion Oshawan tehtaille.

Yhtiön historia[muokkaa]

Vuonna 1930 Checker mainosti sekä autoja että kuljettajia
1928 Model G6

Checker Motors Corporationin perusti Venäjän Smolenskista emigranttina Yhdysvaltoihin 19-vuotiaana tullut, alunperin englanninkieltä taitamaton vaatturi, Morris Markin (Морис Маркин) (15. heinäkuuta 1893 - 8. heinäkuuta 1970).

Markin oli suhteidensa ja liiketoimiensa kautta vaurastunut niin, että kykeni toimimaan myös rahanlainaajana. Vuonna 1921 Markin otti haltuunsa velan panttina olleen, autojen koreja valmistaneen yhtiön ja nimesi sen Markin Automobile Bodyksi. Tällä yhtiöllä oli voimassa oleva sopimus auton korien toimittamisesta, Illinoisin Jolietissa sijainneelle, ajoneuvovalmistaja Commonwealth Motors Corporationille. Commonwealth Motors oli valmistanut nimellä "Mogul" autoja taksikäyttöön. Vuonna 1921 yhtiö oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta sillä oli sopimus autojen toimittamisesta chicagolaiselle "Checker Taxi"-yhtiölle. Tässä vaiheessa "Checker Taxi"-yhtiöllä ei ollut vielä mitään tekemistä Markinin kanssa. Markin hankki omistukseensa Commonwealth Motorsin, yhdisti sen Markin Automobile Bodyn kanssa ja perusti helmikuussa 1922 Checker Cab Manufacturing Companyn. Vuonna 1923 yhtiöön liitettiin kalamazoolainen ajoneuvovalmistaja Handley-Knight sekä Dort Motor Companyn Kalamazoossa sijainnut koritehdas.

1929 Model K6

Unkarilaistaustainen Sandor (myöhemmin John) Hertz oli rakentanut Chicagoon monimutkaisen yhtiöryppään, joka piti hallussaan suurta osaa kaupungin taksimarkkinoista työnantajana, lisenssien omistajana, autojen liisaajana, omistajana sekä niiden valmistajana. Markin seurasi Herzin esimerkkiä ja alkoi hankkia Checker Taxin autoja hallintaansa vuodesta 1924 lähtien. Herzin Yellow Cab Companyn esimerkin mukaan myös Checker Taxi panosti kuljettajien kohteliaaseen käytökseen ja yhdenmukaiseen pukeutumiseen. Tätä painotettiin myös lehtimainoksissa. 1920-luvun edetessä kilpailu asiakkaista ja reviireistä sai rajumpia muotoja. Koska kuljettajien palkka muodostui hyvin pitkälti asiakkailta saaduista tipeistä, kuljettajat luonnollisesti pyrkivät saamaan kyyditettävänsä yhteiskunnan ylempien luokkien asuinalueilta tai vaihtoehtoisesti esim. keskusrautatieaseman alueelta, jossa suuret asiakasmassat liikkuivat. Omien reviirien suojelu johti kuljettajien muodostamien jengien välisiin yhteenottoihin, joissa ei väkivaltaa tai tuliaseitakaan kaihdettu. Taksiyhtiöiden jengien välinen taistelu kärjistyi Markinin kotiin tehtyyn palopommi-iskuun. Tämä pakotti Markinin Checker Taxi Co:n vetäytymään Chicagosta Kalamazoohon.

Vuonna 1925 Hertzin myi kaksi kolmannesta taksikyytejä operoivasta Yellow Cab Companysta holdingyhtiö Chicago Yellow Cab Companylle. Holdingyhtiön tärkeimmät omistajat olivat Hertz ja Parmelee Transportation System, joka oli perustettu jo 1800-luvun puolivälissä, tuottamaan korkeatasoisia vuokrakyydityksiä. Samana vuonna Hertz myi takseja valmistavan yhtiönsä, Yellow Cab Manufacturing Companyn General Motorsille. Vuonna 1929 Herzin kartanolla tapahtuneen hevostallin tulipalon jälkeen, jossa kuoli 11 korkealuokkaista kilpahevosta ja jota epäiltiin tuhopoltoksi, Herz myi jäljellä olevan kolmanneksen osuutensa Chicago Yellow Cab Co:sta Markinille. Markin hankki itselleen lisäksi osuuden Parmeleesta, jolloin hän pystyi hallitsemaan sekä Parmeleeta että Yellow Cabia.

Hertzin myytyä Yellow Cab Manufacturing Companyn General Motorsille, GM halusi myydä yhtiöstä taksiyhtiö Yellow Cabin osuuden eteenpäin, ja teki tarjouksen Markinille, joka kuitenkin kieltäytyi. Koska taksikyytejä operoivan yhtiön osuudelle ei löytynyt ostajaa, eikä GM halunnut supistaa Yellow Manufacturing Co:n tuotantoa, perusti yhtiö taksipalveluja tarjoavan Terminal Taxi Cab Companyn.

Seuraava taksiyhtiöiden välinen jengisota puhkesi pian, tällä kertaa New York Cityssä, Checker Taxi Co:n ja Terminal Taxi Co:n välillä. New York Cityn tuolloinen pormestari, Jimmy Walker, perusti New York Taxi Cab Commission-toimielimen, joka mm. määritteli eri yhtiöiden alueet ja määräsi, että taksikäytössä olevien autojen tulee olla erityisesti tähän tarkoitukseen rakennettuja, eikä siviiliautojen muunnoksia. Myöhemmin Walkeria syytettiin lahjusten ottamisesta Parmaleelta.

Vuonna 1936 Markin myi Checker Taxi Co:n amerikkalaisen autoteollisuuden silloiselle suuromistajalle, E.L. Cordille, mutta osti sen melkein välittömästi takaisin. Tämä osakekauppa johti Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvovan SEC:n (U.S. Securities and Exchange Commission) tarkastukseen.

Vuonna 1940 Parmalee, mukaanlukien Yellow- ja Checker Cab-yhtiöt, oli Yhdysvaltain suurin taksipalveluja tarjoava yhtiö.

Mallit[muokkaa]

Old checker cab.jpg
Checker Taxi 1.jpg

Vuodelle 1956 Checker esitteli uudella korilla olevan malli A8:n ja tämä kori tulisi pysymään tuotannossa aina vuoteen 1982 saakka, jolloin yhtiö lopetti autojen valmistamisen. Kun mainitaan automerkki Checker, useimmille tulee mieleen tämän korimallin vuonna 1958 esitelty versio.

Vuodesta 1956 vuoteen 1958 Checkerin keulalla oli yhdet ajovaloumpiot ja maski oli paksu, vaakasuorassa oleva kromattu tanko. Vuonna 1958, tuplavalojen tultua laillisiksi varusteiksi Yhdysvalloissa, ne ilmaantuivat Checkerin keulalle, ja yhdessä munakennomaskin kanssa ne olivat siitä lähtien Checkerin designin tunnuspiirre. Myös takavalot löysivät tuolloin tutun, pystysuoran, kahteen osaan jaetun muotonsa. Varhaisimmissa malleissa oli yksi, puskuriin asennettu peruutusvalo.

A8:ssa käytettiin paljon muiden valmistajien osia, näin valmistuskulut saatiin pysymään alempina. Sisutuksessa käytettiin mm. Studebakerin ja Chevroletin osia, jousitus ja pyöränripustus tuli Fordilta, moottoreina oli Continental ja vuodesta 1964 Chevroletin rivikuutonen ja pikkulohko V8.[[1]] Vaihteistona oli aluksi Bendixin "Electric Hand"-esivalintavaihteisto, myöhemmin GM:n Hydramatic tai Turbo-Hydramatic.

1961 Checker-06-07.jpg

Vuodesta 1959 lähtien Checker tarjosi takseistaan muokattuja siviiliversioita myös julkisille markkinoille. Marathon- ja Superba-nimillä myytyjä sedan- ja station wagon-malleja markkinoitiin tilavina ja jykevinä vaihtoehtoina tavalliselle amerikkalaiselle henkilöautolle. Amerikkalaisen kuluttajan autovalinnoissa voima ja tyyli menivät usein käytännöllisyyden edelle ja korkealla kulkevat, pulleakoriset Checkerit eivät koskaan saaneet kuluttajamarkkinoilla suurta suosiota.

Marathon esiteltiin syyskuussa 1960, mallivuodelle 1961, ja joidenkin lähteiden mukaan se korvasi Superba-mallin. Vuoden 1964 myyntiesite kuitenkin mainostaa Superba sedan- ja stw-malleja.[[2]] Marathonin sisustus oli Superbaa paremmin varusteltu. Marathon sai Superban mallikoodin A10, koodi A9 oli varattu taksiversioille. Jotkin lähteet mainitsevat, että Superban keula olisi maskin ja parkkivalojen sijoituksen osalta poikennut Marathonista, ja tämä pitääkin paikkansa vuosimallissa 1960, mutta vuoden 1964 esitteessä ainoa ulkoinen eroavaisuus on Marathonin etulokasuojan koristelista, joka Superbasta puuttuu.[[3]] Vuonna 1963 suoritetun kevyen kasvojenkohotuksen jälkeen taksiversioiden mallikoodiksi tuli A11 ja siviiliversioiden A12. Vuonna 1966 esitellään siitä jalostettu yhdeksän hengen A12E, samoin A11-mallista tuli markkinoille yhdeksän hengen A11E-versio.[[4]]

1962 Checker Aerobus-05.jpg

Vuonna 1962 esiteltiin pitkä Aerobus-malli, jota valmistettiin kahdella eri akselivälillä, seitsemän- tai yhdeksänovisena stw:na ja kuusi- tai kahdeksanovisena sedanina. Vuonna 1971 mallista esiteltiin vankikuljetuksia varten turvaversio Convoy.[[5]] Koska pitkän mallin runko oli alusta lähtien tehtaan suunnittelua, sen ominaisuuksiin kuului sama jykevyys ja kestävyys, kuin pienemilläkin taksiversioilla.

Ajoneuvojen turvallisuutta koskevat määräykset tiukentuivat 1960- ja 70-lukujen myötä, ja paras tapa erotella eri vuosimallit edes muutaman vuoden tarkkudella, ovat juuri nämä varusteet.

  • 1963: Pysäköintivalot / suuntavilkut oranssin värisellä linsillä siirtyivät maskista ajovalojen alapuolelle.
  • 1964: Etuistuimen lannevyöt ja pehmutettu kojelauta. Continental-moottorit jäivät pois käytöstä ja niiden tilalle tuli vakiomoottoriksi 230 kuutiotuumainen (3,8 l) Chevroletin rivi-6 ja valinnaiseksi 283 kuutiotuumainen (4,6 l) Chevroletin pikkulohko V8.
  • 1966: Toiseksi valinnaiseksi moottorivaihtoehdoksi tuli Chevroletin 327 kuutiotuumainen (5,3 l) pikkulohko V8-moottori.
  • 1967: Törmäyksessä kasaanpainuva rattiakseli
  • 1968: Pyöreät äärivalot ja kolmipisteturvavyöt.
  • 1969: Etuistuimen niskatuet, uloimmilla paikoilla. Valinnaisena moottorina oli nyt Chevroletin 350 kuutiotuumainen (5,7 l) pikkulohko V8.
  • 1970: Chevroletin full-size koristen mallien rattiakseli ja ohjauspyörä
  • 1973: Puskurit vaihtuivat suurikokoisiin, alumiinivärillä maalattuihin.
  • 1975: Moottorit siirtyivät käyttämään lyijytöntä polttoainetta.
  • 1978: Chevoletin "Delta Style"-ohjauspyörä.
Checker Medicar
1976 Checker Marathon-05.jpg

Yli 20 vuotta lähes muuttumattomana pysynyttä koria mainostettiin toisinaan "Eurooppalaisvaikutteisena" toisinaan autona, jonka muotoiluun eivät muoti-ilmiöt vaikuta. Tuo jälkimmäinen väite pitikin hyvin paikkansa. Vuonna 1969 esiteltiin ammattikäyttöön "Medicar" sairaankuljetus- / pyörätuoliversio, jonne oli mahdollista sijoittaa yksi paari- ja yksi pyörätuoliasiakas tai vaihtoehtoisesti kolme pyörätuoliasiakasta. Mallin takaovi aukeni 180 astetta ja katto oli korotettu, jotta sisäänpääsy pyörätuolilla ramppia pitkin oli sujuvaa.

Checker teki jonkinlaista yritystä myös ylemmän hintaluokan markkinoille, esittelemällä vuonna 1976 Marathon A-12E Limousine-mallin, jossa oli vinyylikatto ja leveä C-pilari.

Viimeinen Marathon valmistui vuonna 1982, jonka jälkeen Checker vetäyti autojen valmistuksesta. Yhtiö jatkoi koripeltien prässääjänä General Motorsille, kunnes taloudelliset vaikeudet pakottivat yhtiön sulkemaan tehtaansa tammikuussa 2009.

Checker-taksit Suomessa 1951-1960[muokkaa]

Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten lähestyessä tarvittiin lisää takseja eli silloisella nimellä vuokra-autoja erityisesti Helsinkiin. 1950-luvun alussa sotien jäljiltä Suomen taksikalusto oli huomattavalta osin vanhaa ja kulunutta. Uusien autojen saanti oli 1940-luvulla vaikeaa tuontisäännöstelyn vuoksi.

Yhdysvalloista suunniteltiin tuotavan taksiautoja. Tuontiyrityksen edustaja sopi siellä noin 500 käytetyn Checkerin ostosta. Näiden vuosimalli oli pääosin 1946–1948, myös vanhempia vaunuja oli joukossa. Kaikki tilatut autot varattiin taksiautoilijoille. Hinta oli noin puolet uuden amerikkalaisen auton hinnasta. Ongelmana oli Checkerien kova käyttö Chicagon ja New Yorkin vuokra-autoliikenteessä, mikä oli kuluttanut autoja. Halvemman kuljetushinnan vuoksi suomalaiset ostajat olivat sopineet Checkerien kuljettamisesta laivan kannella, mikä oli vahingoittanut osaa autoista aaltojen liikuttaessa laivassa olleita autoja toisiaan vasten. Autot olisi pitänyt kuljettaa laivan sisällä. Myös välivarastona olleessa Amsterdamissa autoista saattoi kadota pisteosia, koska vartiointi oli puutteellista.

Ensimmäiset 55 Checker-autoa saapuivat Helsingin satamaan lokakuussa 1951. Ne olivat kolhuisia ja kuluneita ja vain osa oli ajokuntoisia. Autojen kunnosta nousi Suomessa kohu. Myöhemmissä taksiautoilijoiden muistelmissa on käynyt ilmi, että Checkerit eivät tuottaneet tuloa näille niin paljon kuin muut autot, korjauskustannuksista johtuen. Checker sai kutsumanimen Kekkeri.

Vaurioituneiden Checkerien korjaaminen ei ollut helppoa varaosien puuttuessa ja pula-aikana. Kunnossa olleet Checkerit kyllä saattoivat olla hyviä vuokra-autoja, sillä ne olivat isoja ja niihin mahtui parhaimmillaan jopa yhdeksän matkustajaa.

Suomeen tuotiin 1950-luvun alussa kaikkiaan 552 Checkeriä, joista 508 oli ajoneuvorekisterissä vuoden 1954 lopussa. Viimeiset Checker-taksit poistuivat käytöstä 1960-luvun alussa.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

http://www.thetruthaboutcars.com/2010/04/an-illustrated-history-of-checker-motors/ Kuva Checker-VW-konversio prototyypistä.
http://autohistory.blog.hu/2007/08/20/checker_a_sarga_taxi_tortenete Kuvat harvinaisista A4 Convertible-mallista ja 1968 Ghia Centurion prototyypistä.