Ginetta

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ginetta
Ginetta logo
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Suffolk
Tuotannon aloitus 1958
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja {{{maahantuoja}}}
Suosituin malli Ginetta G4


Ginetta on vuonna 1958, neljän Walklett-veljeksen (Bob, Ivor, Trever ja Douglas) Woodbridge:ssä, Suffolk:ssa, Englannissa, perustettu englantilainen urheiluautomerkki.

Katuautot[muokkaa]

Ensimmäinen auto, G2, valmistettiin rakennussarjana harrastajille ja sisälsi putkirungon Fordin komponenteille ja alumiinikorin. Noin 100 valmistettiin. G3 esiteltiin lasikuitukorilla vuonna 1959, jota seurasi G4 vuonna 1961. G4:ssa käytettiin uutta Ford 105E -moottoria ja siinä oli lasikuituinen GT-tyylinen kori ja jousitus päivitettiin kierrejousiin edessä ja Fordin taka-akselistoon. Siinä missä G2 ja G3 oli suunniteltu kilpailemiseen, G4 oli käyttökelpoinen jokapäiväiseen ajoon ollen silti kilpailukykyinen moottoriurheilussa monilla menestyksillä. Yli 500 tehtiin vuoteen 1969 asti monilla eri Fordin moottoreilla. Vuonna 1963 esiteltiin coupe avoauton rinnalle ja BMC:n akseli korvasi Fordin taka-akselin. Testeissä auto saavutti 120 mph (193 km/h) 1500 cm3 moottorilla. Series III-versio vuonna 1966 lisäsi silloin suositut esiin kääntyvät ajovalot.

G10 ja G11 olivat vuonna 1964 suuritehoisia malleja Ford V8 ja MGB moottoreilla vastaavasti. G12 oli keskimoottorinen kilpa-auto.

Vuonna 1967 aloitettiin G15 valmistaminen Hillman Imp:n moottorilla. Tässä kaksipaikkaisessa coupessa oli lasikuituinen kori yhdistettynä putkirunkoon ja siinä käytettiin Impin taka- ja Triumph:n etujousitusta. Yli 800 autoa valmistettiin vuoteen 1974 asti ja auto oli täysin tyyppihyväksytty sallien ensimmäistä kertaa kaikkien Ginetta autojen myynnin.

Vuonna 1970 joukkoon liittyi isompi G21, saatavissa 1725 cm3 Sunbeam Rapier tai 3-litraisella Ford V6 moottorilla. Huomioiden kasvavan valmistuksen yhtiö muutti uuteen tehtaaseen Sudburyyn, Suffolkiin.

Seuraavassa uudelleenjärjestelyssä yhtiö muutti Scunthorpeen ja aloitti taas valmistamaan autoja rakennussarjoina 1980-luvun alussa G27:na, päivitys vanhaan G4:än, ja G26:na ja G31:na käyttäen Fordin osia. Oli myös päätetty palata päättämään autojen valmistus keskimoottorisella G32:lla, valittavissa 1,6 tai 1,9 litraisilla 4-sylinterisillä moottoreilla saatavissa coupena tai avoautona, ja G33 coupé:lla 3,9 litraisella V8 moottorilla, kyeten 145 mph (233 km/h) ja 0-60 mph 5:ssä sekunnissa. Vuonna 1990 G32 coupé maksoi £13700 (n. 20300 EUR), convertible £14600 (n. 21600 EUR) ja G33 £17800 (n. 26300 EUR).

Walklettien johdolla yhtiö nautti 31 vuotta maksukykyisestä kaupankäynnistä ilman Hallituksen avustuksia niinkuin British Leyland. Kaikesta huolimatta Bob Walklett:n taitavalla johdolla yhtiö mukautui aina päivän taloudelliseen tilanteeseen.

Walklettien jäädessä eläkkeelle vuonna 1989 yhtiö myytiin, mutta epäonnistui ja sen osti kansainvälinen joukko harrastajia ja sijaitsee nykyään Sheffieldissä ja valmistaa G20 ja G33 malleja.

Vuonna 1995 Ruotsalainen yhtiö Gin1 aloitti valmistamaan Ginetta G34 versiota, mutta suunnitteli käyttää Volvon moottoreita. Yhtiö onnistui saamaan ainutlaatuisen sopimuksen Volvon kanssa saaden ostaa heiltä moottoreita. He onnistuivat myös saamaan tyyppihyväksynnän, mutta projekti kuihtui vain muutaman auton valmistuttua.

Häkellyttävästi on myös toinen yhtiö, joka valmistaa päivitettyä G4:sta DARE:n (Design and Research Engineering) muodossa, jonka on perustanut kaksi alkuperäisistä veljeksistä ja Treverin poika Mark vuonna 1991. DARE syntyi koska Martin Phaff myi G4 ja G12 mallien kaupalliset oikeudet Japanilaiselle yhtiölle. Ginetta Cars jatkoi G4:n ja G12:sta valmistamista Japaniin. Kuitenkin maahantuoja ja nykyinen oikeuksien omistaja ei ollut tyytyväinen työn laatuun. Joten Walkletteja pyydettiin rakentamaan autot oikean standardin mukaisiksi. Kesti kaksi vuotta valmistaa uudet runkomuotit ja korit G4:lle ja G12:sta. Mark Walklett ajoi kilpaa uudella G4R:llä 750 motor club roadsports-sarjassa loistavalla menestyksellä. DARE kehitti myös oman mallistonsa autoja, DZ ja TG, molemmat autot hyväksyttiin suurella kunnialla.

John Rose on kirjoittanut ja julkaissut aika monta Ginetta-kirjaa ja on myös perustajajäsen Ginetta Owners Club:ssa.

Vuonna 2005 Martin Phaff myi Ginetta G27:n oikeudet GKD Sports Cars:lle. G27:ää on sittemmin paranneltu ja myydään nykyään GKD EVOLUTION:na. Siitä huolimatta että GKD EVOLUTION on saanut hyvät arvostelut Kit Car-lehdessä, niin sitä ei myydä eikä markkinoida Ginettana. Siitä syystä moni voisi sanoa, että G4 ja G12 ovat yhä halutuimmat Ginetta merkkiset autot ja DARE ne valmistaa yhä.

Kilpa-autot[muokkaa]

Ginetta on ollut pitkään mukana moottoriurheilussa, niin nykyaikasena kuin historiallisena.

Tom Walklett, Ivorin poika, ajaa kilpaa moottoripyörämoottorisella G12:sta 750MC:ssä tänä vuonna. DARE:lla on myös suunniteltuna G12 Avon British GT Championship-kilpailuun.

Ginetta Cars G20-kilpailusarja on ollut suuri menestys viime vuosina ja sen voitti vuonna 2005 Matt Nicholl-Jones ajaen Academy Motorsport:ssa.

Richmond Racing team osallistuu Ginetta G20 GTR coupe:lla 2006 British GT championship:iin.

Järjestetään myös junior race championship-kilpailuja 14-17 vuotiaille.

Mallit[muokkaa]

Linkit[muokkaa]

Lähde[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ginetta_Cars-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.