International Harvester L-sarja

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
International Harvester L-sarja
1951 IH L110.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa International Harvester Yhdysvallat
Valmistusaika 1949 - 1952
Edeltäjä KB-sarja
Seuraaja R-sarja
International L-series truck.jpg
IH L-130

L-sarja oli hyötyajoneuvojen mallisto, jonka International Harvester Company esitteli vuonna 1949, KB-sarjan korvaajaksi. L-sarjan eri mallivaihtoehdot kattoivat kaikki sen aikaiset kantavuus- ja kokonaispainoluokat, alkaen kevyistä lava-autoista ja päättyen raskaisiin kuorma-autoihin ja rekkavetureihin. International Harvester valmisti L-sarjan ajoneuvoja vuoteen 1952, jolloin sen korvasi R-sarja.

Mallivuodelle 1950 IH korvasi aiemmat KB- ja W-sarjansa kolmella L-sarjan pitkäkeulaisella- (conventional) ja yhdellä pystyhyttisellä (COE) -mallisarjalla. Lisää COE-malleja esiteltiin myöhemmin. Jokainen mallisarja koostui numeroiduista alasarjoista (L-110, L-120 jne.) ja jokaiseen alasarjaan kuului erityyppisiä malleja. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 0, 1 tai 2, olivat "Standard"-malleja eri kokonaispainoluokkiin. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 3, olivat "Schoolmaster"-koulubussialustoja. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 4, olivat raskaita "Loadstar"-malleja vahvistetuilla runkoaisoilla ja kipillä. Mallit, joiden tunnuksen viimeinen numero oli 5, olivat "Roadliner"-rekkavetureita. Myöhemmin lisätty tunnusnumero 6 otettiin käyttöön paloautojen alustoille.

L-sarjan kevyet ja keskiraskaat nokkamallit[muokkaa]

USA:n merkittävistä ajoneuvojen valmistajista International Harvester esitteli autoissaan viimeisenä uuden, sodan jälkeen suunnitellun ohjaamon. KB-sarjan valmistuksen loppuessa vuonna 1949, sen pitkällä keulalla varustettu kapea ohjaamo oli kilpailijoiden tuotteisiin verrattuna vanhanaikaisen näköinen. L-sarjan uusi ja tilavampi "Comfo-Vision"-ohjaamo, leveällä keulalla ja pystyrivoitetulla maskilla tasasi puntit muiden valmistajien kanssa. L-sarjan kevyiden ja keskiraskaiden (light and medium-duty) mallien valikoima alkoi 1/2-tonnisesta L110-sarjasta ja päättyi kokonaispainoltaan 21500 lbs (n. 9700 kg) luokan L180-sarjaan. Lisäksi valikoimaan kuului teliakselinen LF170-sarja. L170- ja L180-mallien voimanlähteenä oli entisestä Blue Diamond-moottorista päivitetty Super Blue Diamond 269. Pienemmissä L110 - L160-sarjoissa vanha sivuventtiili-Green Diamond oli korvattu uudella 221 cid tai 240 cid OHV Silver Diamond-moottorilla.

L-sarjan keskiraskaat cab-over-engine (COE)-mallit[muokkaa]

Pystyhyttiset LC160- ja LC180-sarjat olivat alustaltaan ja tekniikaltaan samanlaisia kuin nokkamalliset L160- ja L180-sarjat, mutta niissä Comfo-Vision-ohjaamo oli nostettu ylemmäksi ja tuotu eteenpäin, osittain moottorin päälle.

L-sarjan raskaat nokkamallit[muokkaa]

L-sarjan raskas mallisto oli muotoiltu eri tavalla kuin kevyt- ja keskiraskas mallisto. Raskaissa malleissa käytettiin samaa ohjaamoa kuin keveämmissä, mutta keulan ilme oli jykevämpi. Maski oli kaksiosainen, muodostuen konepeiton jatkeena olevasta, kiinteästä pystyrivoitetusta osasta sekä leveämmästä vaakarivoitetusta alaosasta. Konepeitto oli saranoitu takareunastaan, ja sen sivupellit oli erikseen saranoitu yläosaan, jolloin ne voitiin poistaa moottorin jäähdytyksen tehostamiseksi. Mallisto alkoi kokonaispainoluokan 21000 lbs (n. 9,5 t) L185-mallista, jatkuen kolme-
akseliseen, kokonaispainoluokan 45000 lbs (n. 20,4 t) LF210-sarjaan. Kaikkien mallien voimanlähteenä oli Super Red Diamond-moottori, alkaen
143 hevosvoimaisesta 372 cid (6096 cm3) versiosta, jatkuen 162 hevosvoiman 451 cid (7390 cm3) versioon. Vuonna 1952 joihinkin malleihin tuli saataville Budan keskiraskas (mid-range), 6-sylinterinen, 135 hevosvoiman, 468 cid (7669 cm3) diesel-moottori.

300- / 400-sarjan premium-mallit[muokkaa]

Uusi 300/400-sarja korvasi aiemmat W eli "Westcoaster" -mallit. Keulan muodot olivat hivenen pyöristyneet mutta olivat edelleen hyvin massiiviset. 400-sarja alkoi kokonaispainoluokan 30000 lbs (n. 13,6 t), yhdistelmäpainoltaan 64000 lbs (n. 29 t), 2-akselisesta LD-405 Roadliner rekkaveturista, jatkuen kokonaispainoluokan 45000 lbs (n. 20,4 t), yhdistelmäpainoltaan 76800 lbs (34835 kg) LFD-402 6x4 Standard kuorma-autoon. 300-sarjan kokoonpano oli sama, mutta mallien akseliväli oli lyhyempi, taemmas sijoitetun etuakselin vuoksi (set-back front axle)[[1]]. Vuonna 1952 300-sarjaan lisättiin raskaampia malleja, suurimpana kokonaispainoluokan 70000 lbs (n. 31,7 t) 6x4 LFD-320 off-highway truck, maanteiden ulkopuoliseen käyttöön. Kaikkien 300/400-sarjojen ajoneuvojen vakiomoottori oli 165 hevosvoiman 743 cid (12 175 cm3) Cummins HRB-600 diesel-moottori. Vaihtoehtoisina moottoreina oli 300 hevosvoiman mekaanisesti ahdettu (supercharged) Cummins NHRBS-600, Buda-dieselit 280 hevosvoimaan asti sekä Hall-Scott bensiini- ja nestekaasu (butaani)-moottorit 356 hevosvoimaan asti. Hall-Scott -moottorilla varustettujen kuorma-autojen mallitunnuksen "D"-kirjain jätettiin pois.

LC400-sarjan premium COE-mallit[muokkaa]

Vuonna 1951 International Harvester toi markkinoille pystyhyttiset LCD-405 4x2 ja LCFD-405 6x4 rekkaveturit. Näissä Comfo-Vision-ohjaamo oli nostettu moottorin päälle. Moottorivalikoima lähti vakioversiona olleesta 165 hevosvoiman Cummins diesel-moottorista, jatkuen 300 hevosvoimaiseen mekaanisesti ahdettuun. Lisäksi tarjolla oli 266 ja 318 hevosvoimaiset Hall-Scott bensiinimoottorit.


Lähteet[muokkaa]

http://tractors.wikia.com/wiki/International_Trucks#L-series
http://tractors.wikia.com/wiki/International_L-110_Series
http://tractors.wikia.com/wiki/International_L-150_Series
http://tractors.wikia.com/wiki/International_LFD-410_Series
http://www.hansenwebdesign.com/truck/history_trucks.html
http://www.vannattabros.com/truck3.html Esimerkkikuvat L-sarjan raskaasta nokkamallista
http://paskapoopark.com/truckcolletion.htm
http://paskapoopark.com/l%20110%20series.html