Tatra T111

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tatra T111 Wikipedia Loikkaa: valikkoon, hakuun Tatra T111 T111S3.jpg Nimi Tatra T111 Valmistaja Tatra a.s. / Tatra Narodni Podnik, Kopřivnice Tuotanto T6500/111: 1942 - maaliskuu 1944; T8000/111: huhtikuu 1944 - 1962 Valmistusmaa Saksa / Tšekkoslovakia Tuotantomäärä 34 000 kappaletta Suunnittelija Hans Ledwinka, Erich Ledwinka, Roman Labens, Milan Cvetnič, Miroslav Klavík Edeltäjä Tatra T81 Seuraaja Tatra T138 Kantavuus T6500/111: 6 500 kg; T8000/111: 8 000 kg Omamassa T6500/111: 8 460 kg; T8000/111: 8 500 kg Pituus 8 300 mm Leveys 2 500 mm Korkeus 3 050 mm Iskutilavuus 14 825 cm³ Teho 180-210 hv (132,5-158 kW) / 1800-2250 1/min Vääntö 726 Nm / 1400-1600 1/min Polttoaine dieselöljy Kulutus 34 l /100 km Vaihteisto 4+1; 1. ja 2. vaihde synkronoitu Vetotapa 6×6, etuakselisto irrotuskytkimellä Jarrut Tatra-Knorr -paineilmakäyttöiset rumpujarrut Akseliväli 4 175 + 1 220 mm Maavara 300 mm Suurin sallittu perävaunun massa 22 000 kg

Tatra T111 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama maastokuorma-auto. Auto suunniteltiin toisen maailmansodan aikana Wehrmachtin käyttöön. Sisällysluettelo [piilota]

   * 1 Suunnittelu ja rakenne
   * 2 Käyttö Saksan armeijassa
   * 3 Sodan jälkeen
   * 4 Muunnelmat
   * 5 Viitteet
   * 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Suunnittelu ja rakenne

Vuonna 1940 Tatralla aloitettiin uuden, kapasiteetiltaan 6,5 tonnin raskaan kuorma-auton suunnittelu. Auto oli tarkoitettu seuraajaksi T81-mallille, johon uudenkin mallin rakenne pitkälle pohjautui keskusputkirunkoineen ja heiluriakseleineen. Ratkaisun avulla saavutettiin erittäin vääntöjäykkä rakenne ja erinomainen etenemiskyky huonoissa olosuhteissa. Lisäksi auto varustettiin T81:n muunnelman, mallin T93 tapaan vetävällä etuakselilla jonka sai kytkettyä pois päältä irrotuskytkimellä.

Uutta mallia varten kehitetty ilmajäähdytteinen V12-dieselmoottori, mallinimeltään V 850, valmistui 1941. Saksan itärintamalla koettiin kylmä talvi 1942, jolloin kuorma-autojen ja panssarivaunujen moottorien jäähdytysnesteet jäätyivät. Kuumassa ilmastossa taas ylikuumenemisongelmat olivat yleinen vaiva nestejäähdytteisissä moottoreissa. Huomio kiinnittyi ilmajäähdytteisiin moottoreihin, joissa jäätymisongelmaa ei ollut eivätkä ne vaatineet lämmityskäyttöä kylmäkäynnistyksen jälkeen, ja toisaalta toimivat luotettavasti hyvin kuumissakin olosuhteissa. Niinpä Saksan asevarustelusta vastaavan toimiston käskystä Tatran uudesta moottorista kehitettiin sopiva versio myös Büssingin valmistamaan 8-pyöräiseen panssaroituun ajoneuvoon mallinimeltään SdKfz 234. Tämän moottorin mallinimi oli T103. Ajoneuvo oli alun perin suunniteltu Afrikakorpsin käyttöön Pohjois-Afrikan olosuhteisiin, ja koska moottori sijaitsi suojassa panssaroinnin alla, siihen oli lisätty ylimääräisiä jäähdytyspuhaltimia. Ajoneuvon sarjatuotanto alkoi syyskuussa 1942.

Kantavuuden mukaan ensimmäisiä T111-versioita kutsuttiin nimellä T6500/111. Voimansiirrossa oli kuiva kaksilevyinen kytkin, nelivaihteinen vaihteisto, kaksivaihteinen alennusvaihde ja tasauspyörästöjen lukot. Materiaaleissa oli säästetty, ja esimerkiksi pronssin, kuparin, kromin ja niklatun teräksen käyttö oli minimoitu. Rungossa oli käytetty halpaa terästä ja ohjaamossa oli puurunko. Materiaalipulan pahetessa myös hytin teräslevyjä korvattiin kuitulevyllä, jolloin ohjaamon muoto muuttui kulmikkaammaksi. [muokkaa] Käyttö Saksan armeijassa

Wehrmachtin ensimmäinen 60 ajoneuvoa kattanut tilaus saatiin toimitettua vuoden 1943 aikana. Auton tunnus oli 6 Rad-Lkw.6ton Tatra 111. Auto oli eräs raskaimmista Saksan armeijan kuorma-autoista. Ensimmäinen iso erä saatiin Valko-Venäjän ja Ukrainan rintamille lokakuussa 1943.

Huhtikuussa 1944 esiteltiin uusi versio T8000/111 jossa jousitusta oli muutettu. Tämän ansiosta auton kuljetuskapasiteettia saatiin nostettua 8 tonniin.

Vuonna 1944 armeija testasi T111-nosturiautomallia, jonka nosturin kapasiteetti oli 6 tonnia. Autosta tehtiin myös V 898 -niminen rautatiekiskoilla kulkevan moottoriresiinan prototyyppi.

T111-malleja ehdittiin toimittaa Wehrmachtille kaikkiaan 906 kappaletta sodan loppuun mennessä. Sota-aikaiset mallit eivät olleet erityisen luotettavia moottorin korkean viritysasteen ja huonojen materiaalien tähden.[1] [muokkaa] Sodan jälkeen

Sodan loputtua auton pääsuunnittelijan, Hans Ledwinkan katsottiin auttaneen natseja ja hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen. Pääsyynä oli juuri T111:n suunnittelu.

Auton tuotantoa jatkettiin välittömästi ja kantavuutta kasvatettiin 10 tonniin. Ensimmäiset 42 uuden mallin mukaista siviilikäyttöön suunniteltua autoa toimitettiin jo vuoden 1945 aikana. Vuonna 1952 moottoriin tuli sarjatuotantoon paremmin sopivat alumiiniset sylinterikannet ja myös palotiloja, venttiileitä ja kannen kanavia uusittiin. Uudistetun moottorin mallinimeksi tuli T111A ja sen teho oli 180 hevosvoimaa. Samalla huippunopeus laski 75:stä 65 kilometriin tunnissa.[2] Auton moottori ei alkuperäisenä 210-hevosvoimaisena ollut kovin pitkäikäinen, mutta taisteluolosuhteissa auton eliniäksi olikin laskettu kuusi tuntia.

T111:llä oli merkittävä rooli Neuvostoliiton ja uusien sosialististen maiden jälleenrakennustöissä. Se niitti mainetta etenkin Siperian hankalissa olosuhteissa. Autoja käytettiin Varsovan liiton maiden armeijoissa[3] ja niitä myytiin myös Afrikkaan ja Aasiaan.[4] Mallin tuotanto päättyi vuonna 1962, jolloin sen korvasi Tatra T138. [muokkaa] Muunnelmat

Autosta rakennettiin lukuisia muunnelmia, muun muassa erilaisia armeijan käyttöön tarkoitettuja kulkuneuvoja.

   * T111 R: Ensimmäinen versio teräksisellä ohjaamolla.
   * T111 NR: Kuten edellinen, mutta varustettu vetokyvyltään 6 tonnin vinssillä.
   * T111 N: Henkilökuljetukseen tarkoitettu versio, varustettu myös vinssillä.
   * T111 S: Kipillisellä lavalla varustettu malli.
   * T111 S2: Kuten edellinen, mutta akseliväliltään 350 mm lyhyempi.
   * T111 C: 7 000 litran säiliöllä varustettu säiliöauto.
   * T111 C2: Kuten edellinen, mutta ilman apurunkoa.
   * T111/140 R: Nosturiauton alustaksi tarkoitettu malli.
   * T111 D: Jälkiasenteisia koreja varten suunniteltu versio (esim. linja-auto, korjausauto).[5]

Mallit T128, T130, T131, T141 ja T147 pohjautuvat T111:een. Seuraajamalli T138:n esittelyn jälkeen T111:ä valmistettiin rinnalla vielä kolme vuotta. Kokonaistuotantomäärä kaikkine variaatioineen oli yhteensä noin 34 000 kappaletta. [muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945, part 3, s. 62 - 68. Nevojice: Jakab, 2008. ISBN 978-80-87161-03-6.
  2. ↑ Tatra portal - Web site about TATRA cars and trucks
  3. ↑ TATRA, a.s., a traditional Czech manufacturer of off-road heavy duty commercial and military vehicles
  4. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945, part 3, s. 62 - 68. Nevojice: Jakab, 2008. ISBN 978-80-87161-03-6.
  5. ↑ Tatra portal - Web site about TATRA cars and trucks
Aiheesta muualla

Commons Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatra T111.

   * Kuvia ja teknisiä tietoja T111:stä
   * Harrastajasivusto; kuvia

Näytä