Ayrton Senna
Ayrton Senna da Silva (21.3. 1960 São Paulo, Brasilia - 1.5. 1994 Imola, Italia) oli brasilialainen kilpa-autoilija, joka voitti F1-sarjan mestaruuden kolmesti urallaan . Hän kuoli San Marinon Grand Prixissa onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vuonna 1994. Monet uskolliset kannattajat pitävät Sennaa yhä kaikkein parhaimpana kuljettajana. F1-kuljettajat arvostavat Sennan kaikkien aikojen parhaimmaksi kuljettajaksi . Hän ajoi urallaan toiseksi eniten paalupaikkoja F1-sarjassa. Tässä tilastossa hänen edellään on viisi vuotta pidemmän uran ajanut Michael Schumacher.
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa]
Uran alkuvaiheet[muokkaa]
Senna osallistui ensimmäisiin karting-kilpailuihinsa 13-vuotiaana.
Vuonna 1977 Sennan ura moottoriurheilun saralla lähti todenteolla käyntiin, kun hänen onnistui voittaa Etelä-Amerikan mestaruus kartingissa. Hän osallistui tuon jälkeen useita kertoja kartingin maailmanmestaruuskisoihin, muttei ikinä onnistunut voittamaan.
Vuonna 1981 hän siirtyi kilpailemaan Eurooppaan ja voitti tulokaskaudellaan Ison-Britannian Formula Ford 1600-sarjan mestaruuden. Seuraavana vuonna 1982 hän nousi luokkaa ylemmäs ja voitti sekä Ison-Britannian, että Euroopan Formula Ford 2000-sarjan mestaruuden.
Mestaruuksien sarja ennen Formula 1-luokkaa huipentui vuonna 1983 kun Senna voitti Englannin Formula 3 -sarjan mestaruuden West Surrey Racing-tallissa. Senna hallitsi sarjaa alkukaudella, mutta kauden puolivälissä hyviä sijoituksia ajanut Martin Brundle onnistui ajamaan Sennan kuroman eron kiinni. Mestaruus varmistui vasta kauden viimeisessä kilpailussa Thruxtonissa.
Formula 1[muokkaa]
Formula 3-luokan mestaruuden jälkeen McLaren, Williams, Brabham ja Toleman osoittivat kiinnostusta Sennaa kohtaan. Senna oli päässyt jo testaamaan jokaisen tallin autoja. Kuitenkin Sennan maanmies Nelson Piquet asettui vastustamaan toisen brasilialaisen kuljettajan palkkaamista Brabhamille. Vain Toleman suostui tekemään hänen kanssaan sopimuksen kaudeksi 1984.
Toleman[muokkaa]
1984[muokkaa]
Ayrton Sennan Formula 1 -ura alkoi vuonna 1984 Toleman-tallissa, jolla hän korvasi Dereck Warwickin. Toleman oli nuori talli, joka ei ollut saavuttanut erityistä menestystä. Sennan uran ensimmäinen kilpailu oli kauden 1984 Brasilian GP. Hän sijoittui ensimmäisen kerran Formula 1-pisteille toisessa osakilpailussaan Etelä-Afrikan Kyalamissa, ja toisti tämän jo seuraavassa kilpailussa Belgiassa. Rengas- ja polttoaineen pumppausongelmien takia hän epäonnistui San Marinon Grand Prixin karsinnoissa ja jäi kilpailun ulkopuolelle ainoan kerran urallaan.
Sennan kauden paras sijoitus tuli sateisesta Monacon Grand Prixista. Hän lähti 13. sijalta ja nousi tasaisesti sijoituksissa ylöspäin. 19 kierroksella hän ohitti toisena ajaneen Niki Laudan ja alkoi saavuttaa nopeasti kisaa johtanutta Alain Prostia. Kilpailu kuitenkin keskeytettiin sateen yllyttyä liian kovaksi ja Senna saavutti uransa ensimmäisen palkintopallisijoituksen. Keskeyttämisen aikaan hän oli saavuttanut Prostia noin 4 sekunnilla per kierros.
Kauden aikana Senna sijoittui vielä kaksi kertaa palkintopallille Britannian ja Portugalin Grand Prixeissä. Hän sijoittui MM-sarjan yhdeksännelle sijalle 13 pisteellään. Hän jäi tasoihin Nigel Mansellin kanssa. Kun Senna ilmoitti tehneensä seuraavaksi kaudeksi sopimuksen Lotuksen kanssa, syrjäytti Toleman hänet Italian GP:stä, koska hän ei ollut ilmoittanut asiasta heille.
Lotus[muokkaa]
1985[muokkaa]
Toisessa Lotus-kilpailussaan Portugalissa Senna saavutti uransa ensimmäisen paalupaikan. Koko viikonlopun jatkuneesta sateesta huolimatta hän ajoi paalupaikalta uransa ensimmäisen voiton. Toiseksi tullut Michele Alboreto jäi yli minuutin päähän.
Senna ajoi paalupaikalle myös Monacon GP:ssä, mutta menetti sen, kun Niki Lauda ja Michele Alboreto väittivät hänen ajaneen liikaa kierroksia ja tahallaan hidastaneen muiden vauhtia. Seuraavan voittonsa Senna ajoi sateisessa Belgian GP:ssä, jossa vain neljä autoa selviytyi maaliin, lähdettyään toiselta sijalta. Kauden jälkeen Sennan tallitoveri Elio de Angelis, joka oli ajanut Lotuksella jo kuuden vuoden uran, päätti jättää tallin ja siirtyä Brabhamille, koska hänen omien sanojensa mukaan Lotus oli "Liian keskittynyt brasilialaiseen".
Lopullisissa MM-pisteissä Senna sijoittui neljänneksi 38 pisteellään ja kuudella palkintopallisijoituksellaan (kaksi voittoa, kaksi toista sijaa ja kaksi kolmatta sijaa). Hänen tallitoverinsa de Angelis jäi vain viiden pisteen päähän hänestä. Senna ajoi kauden aikana seitsemän paalupaikkaa.
1986[muokkaa]
Kaudella 1986 Sennan talliparina Lotuksella ajoi skotlantilainen Johnny Dumfries, kun Senna kieltäytyi ajamasta samassa tallissa englantilaisen Derek Warwickin kanssa. Senna perusteli mielipiteensä sillä, että Lotus ei kykenisi rakentamaan kahta hyvää autoa kahdelle huippukuljettajalle. Myöhemmin hän kuitenkin katui päätöstään, sillä se pilasi hänen ystävyytensä Derekin kanssa.
Kauden toisessa kilpailussa Espanjan GP:ssä Senna otti ensimmäistä kertaa urallaan haltuunsa MM-sarjan johtoaseman voitettuaan kilpailun vain 0.014 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Nigel Manselliin. Erityisesti kauden toisella puoliskolla Lotus kuitenkin kärsi luotettavuusongelmista, jotka pudottivat hänet MM-sarjan neljänneksi.
1987[muokkaa]
Kaudella 1987 Lotus onnistui rakentamaan Sennalle kilpailukykyisen auton, kun Lotus hankki autoihinsa samat Hondan moottorit kuin aiemmalla kaudella valmistajien mestaruuden voittanut Williams-talli. Sennan onnistui ajaa palkinnoille San Marinossa mutta seuraava kilpailu Belgiassa päättyi keskeytykseen, kun Senna kolaroi Nigel Mansellin kanssa, minkä seurauksena Mansell huusi hänelle jälkikäteen avoimesti varikolla. Pettymyksen jälkeen Senna voitti kaksi seuraavaa kilpailua Monacosta ja USA:sta. Monacon voitto oli ensimmäinen hänen tulevasta kuuden voiton sarjastaan kyseisessä kilpailussa. Peräkkäiset voitot nostivat hänet MM-sarjan kärkeen.
Kauden puoliväliin mennessä kävi selväksi että maailmanmestaruus menisi Hondan moottoreita käyttävälle kuljettajalle. Britannian GP kuitenkin osoitti selvästi Hondan moottoreita jo aiemmalla käyttäneen Williams tallin olevan etulyöntiasemassa, kun Honda-moottoriset autot saavuttivat peräti nelosvoiton, Williamsin Mansell ja Piquet ajoivat kahdelle ensimmäiselle sijalle, kun Senna ja hänen tallikaverinsa Satoru Nakajima ajoivat kolmanneksi ja neljänneksi. Senna ei ollut tyytyväinen autoonsa ja ilmoittikin Italian GP:n jälkeen siirtyvänsä ensi kaudella McLarenille. Mestaruusmahdollisuutensa Senna menetti keskeytettyään Meksikossa.
McLaren[muokkaa]
1988[muokkaa]
Kaudeksi 1988 Senna siirtyi ajamaan McLarenille kaksinkertaisen maailmanmestari Alain Prostin tallikaveriksi. Hän onnistui tekemään sopimuksen tallin kanssa luotuaan suhteet Hondaan, McLarenin uuteen moottorivalmistajaan, jo aiemmalla kaudella vielä ajaessaan samoja Hondan V6 turbomoottoreita käyttävällä Lotuksella.
Senna sai tallikaverikseen ranskalaisen Alain Prostin, joka oli jo voittanut maailmanmestaruuden, ja heistä muotoutui seuraavien viiden vuoden aikana yksi Formuloiden tunnetuimmista taistelupareista.
McLaren oli kauden alusta lähtien ylivoimainen. Tallin autoilla voitettiin 15 kauden 16 kisasta ja sen molemmat kuljettajat olivat MM-sarjan kärjessä. Prost sai tietää, että mestaruuden takia Senna oli valmis kaikkeen, kun hän lähes ajautui ulos radalta varikkomuuriin Sennan yrittäessä estää Prostin ohituksen Portugalin GP:ssä. FIA antoi Sennalle tapauksesta vain varoituksen. Lopulta Senna voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 90 MM-pisteellään. Prost keräsi kauden aikana enemmän pisteitä, mutta koska vain 11 parasta tulosta laskettiin mukaan loppupisteisiin, oli Senna maailmanmestari. Hän ajoi kauden aikana kahdeksan voittoa (Prost seitsemän) ja oli yksitoista kertaa palkintopallilla.
Mestaruus varmistui kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa; Senna lähti kilpailuun paalupaikalta, mutta auto sammui jo lähdössä. Mäkilähdön ansiosta hän pääsi liikkeelle pudottuaan sijoituksissa kilpailun keskikastiin. Senna kuitenkin nousi useita sijoituksia ja lopulta ohitti johtopaikalla olleen Prostin kierroksella 23., jonka jälkeen hän ajoi kilpailun voittoon. Lehdistötilaisuudessa Senna kertoi nähneensä Jumalan kilpailun viimeisellä kierroksella.
1989[muokkaa]
Seuraavalla kaudella Senna ajautui riitoihin Prostin kanssa rikottuaan heidän välistä herrasmiessopimustaan Imolassa. He olivat sopineet, että se, joka olisi ensimmäisen mutkan jälkeen ensimmäisenä, saisi pitää johtopaikkansa kisan loppuun asti. Kun kisa jouduttiin aloittamaan uudelleen kolmen kierroksen jälkeen, Senna väitti ettei sopimus kattanut uusintalähtöä ja ohitti Prostin.
Sennan ja Prostin kylmät välit räjähtivät puhtaaksi sodaksi radalla, ja tätä jännittynyttä tunnelmaa korosti jatkuva psykologinen sodankäynti lehtien palstoilla.
Kausi oli jälleen McLarenin hallintaa, joten maailmanmestaruudesta taistelivat viime kauden tapaan Senna ja Prost. Senna voitti kuusi kilpailua Prostin neljää vastaan, mutta Sennan auton tekniset viat käänsivät taistelun Prostin eduksi. Taistelun ratkaisu nähtiin toiseksi viimeisessä kilpailussa, Japanin GP:ssä Suzukan radalla. Sennan piti voittaa kilpailu, jos hän halusi pysyä mukana mestaruustaistossa. Senna yritti ohitusta sisäkautta Suzukan radan shikaanissa, mutta Prost käänsi autonsa törmäämään Sennan kylkeen, jolloin autot lukkiutuivat toisiinsa ja sammuivat. Senna sai työntöapua avustajilta ja pääsi jatkamaan matkaansa varikolle vaihdattamaan rikkoutuneen etusiipensä Prostin joutuessa keskeyttämään. Myöhemmin Senna ohitti Benetton-tallin Alessandro Nanninin ja saapui ruutulipulle ensimmäisenä. Kisan jälkeen FIA tutki Sennan ja Prostin kolarin, jonka seurauksena Senna hylättiin kisasta. Virallinen syy hylkäykseen oli shikaanin oikaisu, jonka Senna oli joutunut tekemään palattuaan radalle. Sennalle määrättiin suuret sakot ja hänen superlisenssinsä peruttiin väliaikaisesti. Tämä johti sanasotaan Sennan ja FIA:n sen aikaisen johtajan Jean-Marie Balestren kanssa.
Prost voitti maailmanmestaruuden 16 pisteen erolla Sennaan. Sennan saldoksi kaudesta jäi seitsemän palkintosijaa (kuusi voittoa ja yksi toinen sija) sekä 60 MM-pistettä.
1990[muokkaa]
Ennen kauden alkua Prost päätti lähteä McLarenilta ja solmi sopimuksen Ferrari-tallin kanssa. Hän ei halunnut olla enää missään tekemisissä Sennan ja häntä suosineen tallipäällikkö Ron Denniksen kanssa.
Kaudella 1990 ratkaisu nähtiin jälleen Suzukan radalla Japanin GP:ssä, kun Senna kolaroi edellisen kauden tapaan Prostin kanssa. Kolari tapahtui heti ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä mutkassa. Ennen kilpailun starttia Senna vaati paalupaikan siirtämistä radan puhtaalle puolelle. Järjestäjät olivat tähän suostuneet aiemmin mutta FIA ei myöntynyt Sennan pyyntöihin. Senna lähti paalulta radan likaiselta puolelta ja Prost onnistuikin saamaan Ferrarillaan paremman startin. Senna kuitenkin yritti aggressiivisesti ohittaa Prostin joka sulki oven. Sennan McLaren törmäsi Prostin Ferrarin oikeaan takakulmaan ja molemmat kuljettajat ajautuivat hiekalle joutuen keskeyttämään. Tämä ratkaisi maailmanmestaruuden, jonka Senna voitti 7 pisteellä.
Vuonna 1990 Senna myös valittiin Amerikan mantereen parhaaksi urheilijaksi. Äänestys käsitti USA:n ohella Väli- ja Keski-Amerikan sekä Karibian maat. Äänestykseen osallistuivat paikallisten urheilutoimittajaliittojen jäsenet. Sennan taakseen jättämiä urheilijoita olivat muun muassa sijalla 2 Julio Cesar Chavez, Meksiko (nyrkkeily), sijalla 3 Gabriela Sabatini, Argentiina (tennis), sijalla 4 Janet Evans, USA (uinti) ja esimerkiksi jalkapallotähti Diego Maradona, Argentiina, sijoittui vasta kuudenneksi. (lähde: Satakunnan Kansa/urheilu)
1991[muokkaa]
Kaudella 1991 Ferrari, ja sitä myöten Sennan tunnetuin vastustaja Prost, putosivat kärjen vauhdista ja uudeksi vastustajaksi nousi kauden puolivälissä Williams-tallin Nigel Mansell. Williamsin epäluotettavuus ja Sennan vahva alkukausi antoivat kuitenkin Sennalle edun.
Kauden loppuun mahtui monia muistettavia hetkiä. Espanjan GP:ssä Senna ja Mansell ajoivat toisistaan vain senttimetrien päässä 320 km tuntivauhdissa pääsuoraa pitkin. Lopulta Mansell voitti. Toinen muistettava hetki oli Britannian GP, jota Senna johti vielä viimeisellä kierroksella, mutta joutui keskeyttämään polttoaineen loputtua. Mansell ohitti hänet ja voitti kilpailun, mutta ajaessaan kunniakierrosta hän pysäytti Williamsinsa Sennan kohdalle ja tarjosi tälle kyydin varikolle.
Mestaruus ratkesi Sennan hyväksi - jälleen kerran Suzukassa - kun Mansell pyörähti hiekalle jo kilpailun alussa. Mestaruus tuli lopulta 24 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Manselliin. Senna ajoi 96 MM-pistettä kauden aikana, mikä oli hänen oma ennätyksensä. Hän voitti seitsemän kilpailua.
1992[muokkaa]
Vuonna 1992 Williams ohitti McLarenin autonkehitystyössä eikä Sennalla ollut asiaa mestaruustaistoon haastamaan Mansellia. Auto oli epäluotettava, arvaamaton nopeissa mutkissa, eikä sen Hondan moottori enää ollut sarjan tehokkain. Kolmesta voitosta (Monacon, Italian ja Unkari) huolimatta hän jäi MM-taulukossa vasta neljänneksi Mansellin, Patresen ja Benetton-kuljettaja Michael Schumacherin taakse. Kauden päätteeksi McLaren menetti myös Hondan moottorit, jolla talli oli voittanut viimeiset neljä mestaruuttaan.
1993[muokkaa]
Seuraavaksi kaudeksi Mansell lähti CART-sarjaan ja tilalle tuli välivuoden jälkeen paluun tehnyt Prost. Sennalla oli epäilyksensä McLarenin uudesta autosta, joka käytti Fordin asiakasmoottoreja, kun sen sijaan Benetton-talli sai Fordilta tehdasmoottorit. Senna suostui sopimaan McLarenin kanssa vain yhden kilpailun mittaisen sopimuksen nähdäkseen, oliko uusi auto hänelle sopiva. Hän yllättyi McLarenin suorituskyvystä ja ajoikin tallissa loppukauden tietäen, että taistelu maailmanmestaruudesta Prostin Williamsia vastaan olisi käytännössä mahdotonta.
Altavastaajana kauteen lähteneen Sennan onnistui haastaa Prost kauden ensimmäisissä kisoissa ja saavuttaa Monacon GP:n kuudes voitto, ennätys joka on edelleen rikkomatta. Euroopan GP:n voitto sateisella Doningtonin radalla jäi historiaan; Senna putosi lähdössä neljänneltä paikalta viidenneksi Prostin, Damon Hillin, Karl Wendlingerin ja Michael Schumacherin taakse, mutta ohitti nämä kaikki yksitellen ensimmäisen kierroksen aikana. Kun ensimmäinen kierros täyttyi, oli kisan johdossa Senna eikä hän enää johtopaikastaan luopunut ajaen ylivoimaiseen voittoon sateen liukastamalla radalla. Senna ajoi myös kilpailun nopeimman kierroksen, joka syntyi erikoisesti: Senna ajoi varikolle, mutta McLarenilla ei oltu vielä valmiita pysähdykseen, joten Senna ajoi varikon läpi täydellä nopeudella.
Senna johti MM-sarjaa aina kesäkuussa ajettuun Kanadan GP:hen asti, kunnes Prostin onnistui ohittaa Senna MM-taulukossa (Prost oli johtanut sarjaa jo aiemmin hetken). Lopullisesti mestaruustoiveet haihtuivat Estorilissa moottoririkkoon ja Prost oli mestari Sennan jäädessä hopealle. Kilpailun jälkeen Senna haukkui Prostin toimittajille väittäen, että tämä oli pettänyt hänet aikoinaan Sennan talliparina.
Vuoden 1993 Portugalin GP oli monessakin mielessä historiallinen kilpailu, sen lisäksi että Prost varmisti mestaruutensa ja ilmoitti lopettamisestaan kauden päätteeksi, paljasti Senna tehneensä sopimuksen Williamsin kanssa kaudesta 1994. Samainen kisa oli myös kauden alun Mclarenin testikuljettajana toimineen Mika Häkkisen ensimmäinen kisa uuden tallinsa väreissä Ayrton Sennan rinnalla. Aika-ajoissa Häkkisen onnistui lyödä Senna. Edellisen kerran Senna oli hävinnyt tallikaverilleen aika-ajoissa vuonna 1990 Phoenixissa Gerhard Bergerin kukistaessa hänet.
Uransa viimeiseksi jääneen voittonsa Senna ajoi kauden viimeisessä, Australian Adelaidessa ajetussa kisassa. Yhteensä kaudelta saldona oli viisi voittoa ja yksi paalupaikka.
Williams[muokkaa]
1994[muokkaa]
Kaudella 1994 Senna oletti pääsevänsä ajamaan parasta autoa, olihan Williams ollut sarjan paras auto jo kauden 91 puolivälistä lähtien. Tätä tuki myös tilastotieto, että Prost, Senna ja Damon Hill olivat voittaneet yhtä lukuun ottamatta kaikki kilpailut kaudella 1993. Senna lähti kauteen ennakkosuosikkina, mutta heti ensimmäisten testien jälkeen hän valitti auton käyttäytyvän epäjohdonmukaisesti. Vikuroivasta autosta huolimatta Senna ajoi paalupaikat kauden kolmessa ensimmäisessä kilpailussa, mutta ei päässyt kertaakaan maaliin saakka.
Brasilian GP:n Senna joutui keskeyttämään pyörähdettyään ulos radalta yrittäessään tavoittaa lopulta kisan voittoon ajanutta Michael Schumacheria. Seuraavassa kilpailussa hän joutui keskeyttämään kun hänen entinen tallikaverinsa Mika Häkkinen ajoi hänen peräänsä ensimmäisessä mutkassa.
Luca Cordero di Montezemolo on sanonut, että Senna tuli tapaamaan häntä tiistaina ennen Imolan radan onnettomuutta. Senna kertoi haluavansa mielellään lopettaa uransa Ferrarilla.
Kuolema[muokkaa]
Senna kuoli vuoden 1994 San Marinon GP:ssä sattuneen ulosajon aiheuttamiin vammoihin. Sennan Williams jatkoi nopeassa Tamburello-kaarteessa suoraan ja osui suurella nopeudella betoniseinään. Auto osui seinään huonossa kulmassa, minkä seurauksena sen eturenkaan hiilikuituinen tukivarsi tunkeutui Sennan kypärän läpi kuljettajan päähän. Tallia vastaan nostettu oikeuskanne kuitenkin hylättiin. Senna on viimeisin F1 Grand Prix'ssä kuollut kuljettaja. Ratavirkailijoita on sittemmin kuollut kaksi.
Syitä Sennan kuolemaan johtaneeseen ulosajoon oli monia. Jotkut epäilivät ennen kohtaloksi koitunutta kilpailua pidettyjä aika-ajoja, joissa menehtyi kokematon itävaltalaiskuljettaja Roland Ratzenberger. Sennan autosta löydettiin Itävallan lippu, jota tämä olisi todennäköisesti heiluttanut maalissa Ratzenbergerin muistoksi. Jotkut epäilevät Williamsissa ollutta teknistä vikaa, jota Senna ei olisi pystynyt enää hallitsemaan. Tamburello-mutka sai myös syytteitä vaarallisuudesta, sillä muun muassa Gerhard Berger oli viisi vuotta aiemmin ajanut itse samassa paikassa rajusti ulos ja selvinnyt kuin ihmeen kaupalla hengissä. Tamburello-mutka muutettiinkin shikaaniksi seuraavan vuoden kilpailua varten, kuten myös Ratzenbergerin ulosajopaikka.
Sennan kuoleman jälkeen autojen ja ratojen turvallisuuteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ratzenbergerin onnettomuus oli ensimmäinen kuolemantapaus lajissa lähes kahdeksaan vuoteen ja ensimmäinen virallisena kilpailuviikonloppuna 12 vuoteen. Sennan johdolla olikin tarkoitus kokoontua Imolan kilpailua seuranneella viikolla keskustelemaan muiden kuljettajien kanssa turvallisuudesta.
Sennan kuolema kosketti monia autourheilun ystäviä, etenkin hänen kotimaassaan Brasiliassa, jossa hän on vieläkin kautta aikain arvostetuin F1-persoona.
Hautajaiset[muokkaa]
Sennan hautajaiset olivat iso tapahtuma hänen kotimaassaan Brasiliassa ja Sao Paulossa pidettyyn seremoniaan osallistui noin 250 000 ihmistä. Tilaisuuteen osallistui myös monia tunnettuja Formula 1-kuljettajia, joista Alain Prost, Damon Hill ja Emerson Fittipaldi olivat hänen arkunkantajiaan. Paikalla oli myös Williamsin tallipäällikkö Frank Williams, McLarenin tallipäällikkö Ron Dennis sekä F1-kuljettaja Gerhard Berger.
Yksityiselämä ja persoonallisuus[muokkaa]
Senna harrasti useita vauhdikkaita lajeja myös vapaa-aikanaan. Hänelle tapahtui vaarallinen tapaturma vesiskootterilla, jolloin hän kaatuessaan oli lyönyt päänsä skootteriin ja menettänyt hetkellisesti tajuntansa. Jo tällöin spekuloitiin paljon Sennan uhkarohkeaa menoa. Senna oli usein sanonut, että hän uskoo vahvasti Jumalan johdatukseen, myös kuolemassa. Tämän vahvan uskon epäiltiin olevan osana syynä siihen, miksi Senna otti riskejä niin työssä kuin vapaa-aikanaan. Senna kuljettikin aina mukanaan Raamattua, jota hän luki yleensä hotellihuoneessaan.
Jouluna 1984 Senna sai kasvohalvauksen. Siitä paraneminen kesti kauan, mutta hän pystyi kuitenkin ajamaan koko kauden 1985. Sennan äiti on kertonut, että halvaus aiheutti pysyviä muutoksia hänen kasvoissaan.
Ayrtonin sisarenpoika Bruno Senna on myös kilpa-autoilija.
F1-uran tilastot[muokkaa]
Kaudet numeroina[muokkaa]
Kausi | Talli | Sijoitus | Kilpailut | Pisteet | Voitot | Paalupaikat | Palkintosijat | Nopeimmat kierrokset |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1984 | Toleman-Hart | 9. | 14 | 13 | 0 | 0 | 3 | 1 |
1985 | Lotus-Renault | 4. | 16 | 38 | 2 | 7 | 6 | 3 |
1986 | Lotus-Renault | 4. | 16 | 55 | 2 | 8 | 8 | 0 |
1987 | Lotus-Honda | 3. | 16 | 57 | 2 | 1 | 8 | 3 |
1988 | McLaren-Honda | 1. | 16 | 90 | 8 | 13 | 11 | 3 |
1989 | McLaren-Honda | 2. | 16 | 60 | 6 | 13 | 7 | 3 |
1990 | McLaren-Honda | 1. | 16 | 78 | 6 | 10 | 11 | 2 |
1991 | McLaren-Honda | 1. | 16 | 96 | 7 | 8 | 12 | 2 |
1992 | McLaren-Honda | 4. | 16 | 50 | 3 | 1 | 7 | 1 |
1993 | McLaren-Ford | 2. | 16 | 73 | 5 | 1 | 7 | 1 |
1994 | Williams-Renault | - | 3 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 |
Yhteensä (11 kautta) | 161 | 614 | 41 | 65 | 80 | 19 |
Tulokset kilpailuittain[muokkaa]
(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)
Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1984 | Toleman | BRA Kesk. |
RSA 6 |
BEL 6 |
SMR DNQ |
FRA Kesk. |
MON 2 |
CAN 7 |
USE Kesk. |
USA Kesk. |
GBR 3 |
GER Kesk. |
AUT Kesk. |
DUT Kesk. |
ITA |
EUR Kesk. |
POR 3 |
9. | 13 |
1985 | Lotus | BRA Kesk. |
POR 1 |
SMR 7 |
MON Kesk. |
CAN 16 |
USA Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR 10 |
GER Kesk. |
AUT 2 |
NED 3 |
ITA 3 |
BEL 1 |
EUR 2 |
RSA Kesk. |
AUS Kesk. |
4. | 38 |
1986 | Lotus | BRA 2 |
ESP 1 |
SMR Kesk. |
MON 3 |
BEL 2 |
CAN 5 |
USA 1 |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER 2 |
HUN 2 |
AUT Kesk. |
ITA Kesk. |
POR 4 |
MEX 3 |
AUS Kesk. |
4. | 55 |
1987 | Lotus | BRA Kesk. |
SMR 2 |
BEL Kesk. |
MON 1 |
USA 1 |
FRA 4 |
GBR 3 |
GER 3 |
HUN 2 |
AUT 5 |
ITA 2 |
POR 7 |
ESP 5 |
MEX Kesk. |
JPN 2 |
AUS DSQ |
3. | 57 |
1988 | McLaren | BRA DSQ |
SMR 1 |
MON Kesk. |
MEX 2 |
CAN 1 |
USA 1 |
FRA 2 |
GBR 1 |
GER 1 |
HUN 1 |
BEL 1 |
ITA 10 |
POR 6 |
ESP 4 |
JPN 1 |
AUS 2 |
1. | 90 |
1989 | McLaren | BRA 11 |
SMR 1 |
MON 1 |
MEX 1 |
USA Kesk. |
CAN 7 |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER 1 |
HUN 2 |
BEL 1 |
ITA Kesk. |
POR Kesk. |
ESP 1 |
JPN DSQ |
AUS Kesk. |
2. | 60 |
1990 | McLaren | USA 1 |
BRA 3 |
SMR Kesk. |
MON 1 |
CAN 1 |
MEX 20 |
FRA 3 |
GBR 3 |
GER 1 |
HUN 2 |
BEL 1 |
ITA 1 |
POR 2 |
ESP Kesk. |
JPN Kesk. |
AUS Kesk. |
1. | 78 |
1991 | McLaren | USA 1 |
BRA 1 |
SMR 1 |
MON 1 |
CAN Kesk. |
MEX 3 |
FRA 3 |
GBR 4 |
GER 7 |
HUN 1 |
BEL 1 |
ITA 2 |
POR 2 |
ESP 5 |
JPN 2 |
AUS 1 |
1. | 96 |
1992 | McLaren | RSA 3 |
MEX Kesk. |
BRA Kesk. |
ESP 9 |
SMR 3 |
MON 1 |
CAN Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER 2 |
HUN 1 |
BEL 5 |
ITA 1 |
POR 3 |
JPN Kesk. |
AUS Kesk. |
4. | 50 |
1993 | McLaren | RSA 2 |
BRA 1 |
EUR 1 |
SMR Kesk. |
ESP 2 |
MON 1 |
CAN 18 |
FRA 4 |
GBR 5 |
GER 4 |
HUN Kesk. |
BEL 4 |
ITA Kesk. |
POR Kesk. |
JPN 1 |
AUS 1 |
2. | 73 |
1994 | Williams | BRA Kesk. |
PAC Kesk. |
SMR Kesk. |
MON |
ESP |
CAN |
FRA |
GBR |
GER |
HUN |
BEL |
ITA |
POR |
EUR |
JPN |
AUS |
- | 0 |
Aiheesta muualla[muokkaa]
![]() |
Tätä artikkelia on pyydetty kuvitettavaksi. Syy: {{{1}}}. Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Artikkelitoiveet. |