Jarrut
Jarrujen tehtävä on hidastaa kulkuneuvon nopeutta.
Autoissa on tyypillisesti kahdella periaatteella toimivia jarruja: levyjarruja sekä rumpujarruja. Levyjarrut ovat tehokkaampia ja nykyään henkilöautoissa käytetäänkin lähes pelkästään niitä. Seisontajarru eli käsijarru on kuitenkin usein uusissakin autoissa rumputyyppinen, joka on sijoitettu takajarrulevyn sisälle.
Nykyautoissa on lähes poikkeuksetta kaksipiirijarrut, jolloin kumpaankin piiriin kuuluvat ainoastaan kahden pyörän jarrut (esim. oikean etu- ja vasemman takarenkaan jarrut). Tämä on tärkeää turvallisuuden kannalta, sillä vaikka toiseen piiriin tulisikin jokin vika, toimivat kahden pyörän jarrut silti normaalisti.
Jarrut ovat kehittyneet vuosien saatossa, nykyään käytännössä kaikissa uusissa autoissa on lukkiutumattomat jarrut.
Työkoneissa käytetään myös öljykylpyisiä levyjarruja.
Sisällysluettelo
Levyjarrut[muokkaa]
Levyjarrussa jarrupalat puristuvat jarrulevyä vasten. Levyjarrut voivat olla jäähdytettyjä tai jäähdyttämättömiä. Jäähdytetyissä levyissä levyn pintojen välissä on tuuletusrakoja, joissa on jäähdytysripoja. Jäähdyttämättömissä levyissä levy on täyttä metallia. Jäähdyttämättömiä levyjä käytetään yleensä vain pienemmissä autoissa tai takalevyjarruissa.
Ensimmäinen automerkki, joka käytti mekaanisia levyjarruja oli Lanchester vuonna 1902. Levyjarrut olivat vain etupyörissä ja niiden ohuet levyt olivat pehmeää, messinkiseoksen tyyppistä metallia. Lanchesterin levyjarrut olivat vuosikausia markkinoiden parhaita. Levyjarruja käytettiin 1900-luvun alussa mm. ranskalaisissa autoissa (kuten Cottereaussa). Levyjarrut kuitenkin jäivät käytöstä, sillä silloiset jarruhihnat eivät kestäneet niitä.
16-sylinterisessä BRM kilpa-autossa käytettiin levyjarruja ensimmäisen kerran pitkään aikaan vuonna 1952. Jaguar aloitti levyjarrujen käytön vuonna 1953, aluksi vain kilpa-autoissa, ja siitä alkoi levyjarrujen yleistyminen. 1953 Le Mansin kilpailussa Jaguar varusti C-autonsa levyjarruilla ja voitti sijat 1., 2. ja 4. Tavallisissa autoissa käytettiin levyjarruja (etupyörissä) ensimmäisen kerran pitkään aikaan Citroen DS 19:ssa vuoden 1955 Pariisin autonäyttelyssä. [1]
Rumpujarrut[muokkaa]
Rumpujarrussa jarrurummun sisäpuolella olevat jarrukenkien kitkapinnat puristuvat jarrutettaessa vasten pyörivää jarrurumpua, joka on kiinnitetty pyörään. Kitkapinnoista käytettiin aiemmin nimeä jarruhihnat.
Modernin auton rumpujarrun keksi Louis Renault vuonna 1902, vaikka vähemmän hienostuneempaa rumpujarrua käytettiin Maybachissa vuotta aiemmin. Ensimmäisissä rumpujarruissa jarrukenkiä käytettiin mekaanisesti vivuilla ja tangoilla tai vaijereilla. 1930-luvun puolivälistä lähtien kenkiä käytettiin öljyllä ja pienellä männällä, joka oli sylinterissä. Joissakin autoissa käytettiin kuitenkin puhtaasti mekaanisia järjestelmiä vielä vuosikymmeniä. Joissakin mailleissa on kaksi mäntää.
Rumpujarru ei ole niin tehokas kuin levyjarru ja niitä käytetään nykyautoissa yleisesti vain takapyörissä. Jarrutettaessa jarrurummun pyörimisliike puristaa auton kulkusuunnassa etummaista jarrukenkää (johtokenkää) tiukemmin jarrurumpua vasten. Osin myös tämän itsetehostusilmiön takia rumpujarrut olivat suositumpia vanhoissa autoissa: rumpujarrullisessa autossa ei välttämättä ole jarrutehostinta lainkaan, toisin kuin levyjarrullisissa autoissa.
Joissain autoissa on takalevyjarrun sisällä rumpujarru, jota käytetään vain käsijarruna.
Mekaaniset jarrut ja nestejarrut[muokkaa]
Varhaisissa autoissa käytettiin lähes pelkästään mekaanisia jarruja 1920-luvulle asti ja vielä 1930-luvullakin mekaaniset jarrut olivat varsin yleisiä [2]. Ensimmäisen kerran nestejarruja käytettiin 1910-luvulla ja joka pyörässä vuoden 1921 kalliissa Duesenberg Model A:ssa ja tavallisissa autoissa vuoden 1924 Chryslereissa. Mekaaniset jarrut olivat kuitenkin pitkään vallitsevia. Ford käytti henkilö- ja kuorma-autoissa ensimmäisen kerran nestejarruja vuosimallista 1939 lähtien - paitsi kalleimmissa Lincolneissa ja eräissä linja-autoissa, joissa oli ilmajarrut. Viimeiset henkilöautot, joissa mekaanisia jarruja käytettiin vielä 1950-luvun puolivälissä olivat itäsaksalaiset IFA (puukorinen) ja Zwickau P70 sekä VW Kuplan halvin Standard-malli (joka ei ollut vientimalli, tarkoitettu vain Länsi-Saksan kotimarkkinoille) sekä Ford Popular. 1950-luvun jälkeen mekaanisia jarruja ei ole käytetty uusissa autoissa, ja sen jälkeen valmistetuissa autoissa nestejarrut ovat olleet vallitsevia. [3]
Kuitenkin raskaissa ajoneuvoissa käytetään nestejarrujen sijasta ilmajarruja koska ne ovat tehokkaampia.
Mekaanisten jarrujen suurin etu (nestetoimisiin verrattuna) on että jarrut eivät hapetu jumiin esimerkiksi pitkän seisottamisen tuloksena. Mekaaniset jarrut voivat kuitenkin olla raskaskäyttöisiä.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
http://www.motorera.com/history/hist07.htm Automobiilien historiaa:Jarrut (englanninkielinen)