Leyland National

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leyland National
Leyland National badge.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa British Leyland
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Cumbria, Workington
Valmistusaika 19721985
Luokka Linja-auto
Oviaukot 1, 2 tai 3
Lattia Puolimatala
Kori Itsekantava
Pituudet 10,3 m, 10,6 m, 10,9 m, 11,3 m, 11,6 m
Moottori Leyland 510
Leyland 0.680
Leyland TL11
Gardner 6HLXB
Gardner 6HLXCT
Vaihteisto Leyland
Voith 851
Edeltäjä AEC Swift
Bristol RE
Daimler Fleetline
Daimler Roadliner
Leyland Panther
Seuraaja Leyland Lynx

Leyland National oli brittiläinen, vuosien 1972 ja 1985 välisenä aikana valmistettu yksikerrosbussi. Mallin suunnittelusta vastasivat bussioperaattori National Bus Company sekä British Leyland. Niiden valmistus tapahtui luoteis-Englannin Cumbriassa sijaitsevassa Workingtonin kaupungissa, jonne oli tarkoitusta varten pystytetty oma tehdas.[1]

Nationalilla korvattiin kaikki British Leylandin aiemmat yksikerrosbussit, joita olivat AEC Swift, Bristol RE, yksikerroksinen Daimler Fleetline, Daimler Roadliner ja Leyland Panther.

Yleistä[muokkaa]

Takamoottorinen, itsekantavalla korilla toteutettu Leyland National, valmistettiin modulaarisella konstruktiolla. Kaikki korin komponentit suunniteltiin helppoa valmistusta ja uusimista silmälläpitäen. Vuoteen 1978 asti auton katolla, korin takaosassa, oli kupu, jonka alla sijaitsi matkustamon lämmityslaitteen puhallin ja kenno. Lämmityslaite puhalsi ilman matkustamoon katon kanaaleja myöden. Kupua lyhennettiin vuonna 1976, kun lämmityslaitteiston kenno siirrettiin korin etuosaan alas.

Koska korin kaikki komponentit olivat keskenään vaihtokelpoisia, niiden uusiminen oli nopeaa ja helppoa. Esim. London Transport muutti useita kahdella oviaukolla ostamiaan busseja yksiaukkoisiksi.

Vuonna 1978 Leyland toi markkinoille budjettiversion 10351B/1R. Sen varustus oli riisuttu minimiin ja mm. katolla sijainnut lämmityslaite oli korvattu joidenkin istuimien alle sijoitetuilla puhallinkennoilla. Koska versio oli hinnaltaan edullinen, se sai Britanniassa operaattoreiden keskuudessa hyvän suosion.

Vuonna 1979 esiteltiin National 2, joka erosi edeltäjästään etenkin moottorivalikoimansa ja etuosaan sijoitetun jäähdytinkennonsa osalta.[2]

Leyland Nationalin keulan ilme on italialaisen Michelottin käsialaa.

Moottorit[muokkaa]

Leyland National Mark I:n voimanlähteenä toimi kuusisylinterinen, 8,3-litrainen, turboahdettu Leyland 510 -dieselmoottori. Pystysylinterisen rivikuutosen rakenne oli valtavirrasta poikkeava, koska siinä ei ollut erilllisiä sylinterikansia, vaan lohko ja kannet olivat samaa valua. Tämä tarkoitti, että mikäli moottorissa ilmeni tarvetta venttiilien vaihtamiselle tai läppäykselle, tätä varten kiertokanki mäntineen oli purettava pois tieltä. Moottori hankki maineen janoisena ja raskaasti savuttavana yksikkönä, etenkin jos sen huoltoja ei tehty tiukkoja säätöarvoja noudattaen.[3]

Jotkin operaattorit Britanniassa kokeilivat Leyland Nationalin varustamista jollain muulla, esim. DAF:in tai Volvon dieselmoottorilla, päästäkseen eroon vaikeasti huollettavasta ja teknisesti epäluotettavasta Leyland 510-moottorista.

Budjettiversio 10351B/1R:n moottorin tehon pudottaminen ratkaisi osittain myös savutusongelman, jonka yksi syy oli polttoaineen liiallinen syöttö.

Syy Leyland 510 -moottorin kehittämiselle oli aiemman Leyland 680 -moottorin kannentiivisteongelmat, jotka johtuivat moottorin riittämättömästä jäähdytyksestä. National 2 -mallissa jäähdytinkenno tuotiin bussin keulalle ja sen voimanlähteenä toimi aluksi 680-, myöhemmin Leyland L11 -moottori, joka oli jatkokehitetty 680:sta. 510-moottoria ei enää tarjottu.

Vuonna 1981 operaattori Eastern Counties asensi kokeilumielessä National 2:n voimanlähteeksi Gardner 6HLXB -dieselmoottorin, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi ja poiki pian vastaavia muutoksia muidenkin operattoreiden toimesta. Vuodesta 1982 lähtien Leyland tarjosi National 2 -bussien voimanlähteeksi myös Gardnerin moottoria, aluksi versiota 6HLXB ja myöhemmin 6HLXCT.

Leylandin tanskalainen tytäryhtiö Leyland-DAB valmisti vuonna 1980 joitain mahuri-mallisia nivelbusseja, joissa käytettiin Leyland Nationalin koreja.

Ongelmistaan huolimatta Leyland National oli Britanniassa varsin suosittu ja sitä valmistettiin noin 7000 kappaletta.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Leyland-Logo.jpg Leyland-nimellä valmistetut automallit

Henkilöautot: Eight | Maxi | P76 | Princess

Paketti- ja kuorma-autot: Steam Van | Beaver | Steer | Comet | Bison | Hippo | Terrier | Mastiff | Boxer | Clydesdale | Reiver | Retriever | Super Comet | Octupus | Firemaster | Leyland 15/20 | Leyland 2-Tonner | EA | Leyland WF | Buffalo | Super Buffalo | FG | FM | Marathon | Sherpa | Super-G | Roadtrain | Constructor | Cruiser | Freighter | Landmaster | Roadrunner

Bussit (yksikerros): Tiger (TS/TF/PS) | Comet | MCW Olympic | Royal Tiger (PSU 1) | Royal Tiger Worldmaster | Tiger Cub | Royal Tiger Cub | MCW Olympian | Leopard | Leveret | Lioness | Lion PSC | Lion LT | Tigress | Cub K | Cub CR | Cheetah | Gnu | Panther Cub | Panther | National | Lion PSR1 | Tiger (B43) | Cub CU | Lion B21 | Royal Tiger (B50) | Lynx | Swift

Bussit (kaksikerros): Leviathan | Titan (TD/PD) | Lowlander | Atlantean | Fleetline | Titan (B15) | Victory Mk 2 | Olympian | Lion

Nivelbussit: Leyland-DAB