Lotus Esprit
| Lotus Esprit | |
|---|---|
| Valmistaja ja valmistusmaa | Lotus Cars,  UK, Englanti
|
| Valmistusaika | 1976 – 2004 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | 2-ovinen coupé |
| Moottori | R4, V8 |
| Iskutilavuus | 2000 – 3500 cm3 |
| Teho | 103 – 260 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Lotus Europa |
| Seuraaja | Lotus Europa S |
| Saman luokan autoja | Ferrari 208 / 360 / 308 GTB Maserati Merak |
Lotus Esprit on Lotus-automerkin malli, jota valmistettiin Britanniassa vuosina 1976–2004. Auton suunnittelija on Giorgetto Giugiaro. Esprit-mallista esiteltiin uuden sukupolven prototyyppi 2008. Automerkin silloisen epävakaan tilanteen vuoksi malli kuitenkin toistaiseksi hyllytettiin. Uuden omistajan hoivissa Esprit saattaa lopulta tehdä paluun lähivuosina[1].
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Vuonna 1970 Lotus Cars käynnisti yhtiön tulevaisuuden kannnalta kaksi tärkeää projektia. Ensimmäisen hankkeista, Project M50, synnytti toukokuussa 1974 esitellyn Lotus Elite Type 75:n. Toisen hankkeista, Project M70:n, tarkoituksena oli kehittää seuraaja Lotus Europalle. Colin Chapmanin visiona oli uusien mallien myötä nostaa Lotuksen urheiluautojen arvoa ja arvostusta.
M70:n korin suunnittelu annettiin Giorgetto Giugiaron tehtäväksi ja tämä esitteli marraskuussa 1972 pidetyssä Torinon autonäytelyssä ensimmäisen konseptimallin tulevasta Espritistä. Konseptiauton kori oli selkeän kiilamainen, todella matalaan kulmaan asennetulla tuulilasilla. Kori vakuutti Chapmanin muodoillaan, mutta samalla hän oli huolestunut sen aerodynamiikasta ja tuotteistuksesta. Pienoismallilla tehtyjen tuulitunnelikokeiden perusteella selvisi että korin muodot aiheuttivat nostetta, mikä ei todellakaan ole toivottu ilmiö. Seuraavan konseptiauton tuulilasin kulmaa oli nostettu ja keulalle asennettu spoileri. Lisäksi se oli tehty lasikuidusta, joka oli Lotuksen käyttämä korien valmistusmateriaali. Kyseinen konseptiauto oli Giugiaron ensimmäinen lasikuidusta työstämä malli.
Espritin voimanlähteenä oli tarkoitus käyttää insinööri Tony Ruddin suunnitelemaa 2-litraista, nelisylinteristä moottoria, joka oli samalla ensimmäinen täysin Lotuksen alusta loppuun talon sisällä suunnittelema ja valmistama moottori. Tämän moottorin testimuulin osa oli langennut Jensen-Healey-urheiluautolle, jossa se joutui tuotantoautojen käyttöön vielä osittain raakileena. Jensenin taistellessa moottorin ongelmien kanssa, Lotus keräsi arvokasta kenttätietoa siitä, mitkä olivat Lotus 907 -moottorin ongelmakohtia ja vaativat parannuksia.[2]
S1 (1976 – 1978)[muokkaa]
Pääartikkeli: Lotus Esprit S1
Esprit esiteltiin yleisölle lokakuussa 1975 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä.[3] Mallin tuotanto aloitettiin kesäkuussa 1976, jolloin se korvasi Lotuksen mallistossa Europan. Nämä sarjan ensimmäiset versiot tunnetaan Series 1- tai S1-Espriteinä. Perusrakenteena mallissa on keskusputkirunko (joka on tässä hieman harhaan johtava nimitys, koska Chapman käytti teräspellistä prässättyä kotelomaista rakennetta), jolle on kiinnitetty erillinen lasikuitukori. S1-Espritit on tunnistettavissa myöhemmistä vesioista keulan ilmanohjaimesta. Version takavalot ovat peräisin Fiat X1/9:stä, kyljissä ei ole jäähdytysilma-aukkoja ja alkuperäiset vanteet ovat Wolfracen valmistamat kevytmetallivanteet. Sisätiloissa katkaisijat ja Veglian vihreäpohjaiset mittarit on koottu yhden paketin sisään kuljettajan eteen. S1:n ongelmakohtia olivat moottorin melu sisätiloissa ja yleinen viimeistelyn huono taso. Vastapainona malli sai runsaasti kehuja ajettavuudestaan.[4]
S2 ja johdannaiset (1978 – 1981)[muokkaa]
.jpg)
Pääartikkeli: Lotus Esprit S2
Uudistettu Series 2 (S2) paljastettiin loppukesästä 1978. Näkyvimpiä ulkoisia muutoksia olivat ilmanottokanavat vartti-ikkunoiden takapuolella, Rover SD1:stä peräisin olevat takavalot sekä keulan kiertävä, koriin integroitu ilmanohjain. S2 Espritien vakivanteina olivat Lotuksen omaa designia edustaneet, Speedlinen 14-tuumaiset kevytmetallivanteet. Sisätilojen muutoksiin lukeutuivat konekoppaan lisätty tarkistusluukku, leveämmät istuimet, Veglian mittaristo-katkaisinpaketin korvaaminen Smithsin erillismittareilla sekä kojelaudan valaistut katkaisimet, joista valtaosa oli peräisin Morris Marinasta.[5]
S3 ja johdannaiset (1981 – 1987)[muokkaa]
.jpg)
Pääartikkeli: Lotus Esprit S3
Esprit Series 3 (S3) ja Turbo Esprit paljastettiin huhtikuussa 1981. Malli oli yhdistelmä S2-sarjan johdannaisista; S3:n moottorina oli 2,2-litrainen Lotus 912, joka oli alkuun ollut S2.2:n voimanlähteenä. Kori taas oli perua vuoden 1980 Essex Turbo Esprit -versiosta. S3 sai uuden sisutuksen, uudet istuimet (joiden selkänojan kaltevuus ei edelleenkään ollut säädettävissä) ja niihin valinnaisena varusteena nahkaverhoilun,uuden ohjauspyörän, saman kojetaulun ja mittariston kuin Turbossa (pl. ahtopainemittari) sekä paremman äänieristyksen, joka laski ohjaamon melua jopa puolella aiemmasta. Ulkoisia muutoksia olivat värikoodattu etuspoileri, sivuhelmat, scoopit sekä Turbo-puskurit.[6]
X180 ja johdannaiset (1988 – 1993)[muokkaa]
.jpg)
Pääartikkeli: Lotus Esprit (X180)
Lokakuussa 1987 paljastettiin ulkoiselta olemukseltaan täysin uudistunut Esprit, jota kutsutaan versioksi X180, sen tehdaskoodin mukaan. Korin uusi design oli Peter Stevensin käsialaa. Mekaniikaltaan auto oli edellisen sarjan Turbo Espritin kaltainen, vaihteisto-vetopyörästöpakettia lukuunottamatta. Aiemmin käytössä ollut, Citroën SM:n 5-portainen C35-vaihteisto vaihtui Renault Alpine GTA:n 5-portaiseen UN-1-vaihteistoon. Autossa oli aiempaa paremmat polvitilat ja matkustajan tila ylipäätään. Hallintalaitteet ja kojetaulu oli uusittu ja ilmanvaihtoa parannettu.[7]
S4 ja johdannaiset (1993 – 2004)[muokkaa]
Pääartikkeli: Lotus Esprit S4
Helmikuussa 1993 Lotus esitteli Espritin viimeiseksi jäävän sarjan. Designeri Julian Thomson oli antanut mallille uutta ilmettä viilaamalla sen muotoja kevyesti. S4:n ensmmäisen version teho oli 197 kW (268 hv), vuotta myöhemmin markkinoille tuotiin versio S4 Sport (S4s), jonka teho oli nostettu 224 kW:iin (305 hv). Vuonna 1996 esiteltiin Lotus Esprit V8, jonka voimanlähteenä toimi Lotuksen oma, täysalumiininen tuplaturbo-V8. Moottorin teho oli 261 kW (355 hv), huippunopeus 175 mph (282 km/h) ja kiihtyvyys 0–60 mph nopeuteen (97 km/h) vei 4,4 sekuntia.[8]
Lotus Espritin valmistus päättyi helmikuussa 2004, 28 tuotantovuoden jälkeen.
Suomessa[muokkaa]
Korpivaara toi Suomeen 1985 Lotus-urheiluautoja, mutta niiden tuonti loppui jo seuraavana vuonna 1986 vain 8 autoyksilön (3 Excel, 5 Esprit) tuonnin jälkeen.
Rekisteröinti[muokkaa]
Lotus Espritiä rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1986 | 1988 |
|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 3 | 1 |
Lähteet[muokkaa]
- ↑ https://www.carscoops.com/2018/07/new-lotus-esprit-study-envisions-brands-2020-flagship-supercar/
- ↑ Keith Adams: The cars : Lotus Esprit development story – AROnline, 30. lokakuu 2019. Viitattu: 3. toukokuu 2020.
- ↑ Historia – Lotus Suomi, Viitattu: 5. toukokuu 2020.
- ↑ Matt Younger, Mike Younger: Lotus Esprit. Amberley Publishing Limited, 2017. ISBN 9781445669847. Teoksen verkkoversio (viitattu 5. toukokuu 2020).
- ↑ Esprit S2 – Lotus Esprit World, Viitattu: 7. toukokuu 2020.
- ↑ Esprit S3 – Lotus Esprit World, Viitattu: 7. toukokuu 2020.
- ↑ Lotus Esprit Stevens X180 – Lotus Esprit Turbo, Viitattu: 9. toukokuu 2020.
- ↑ Models – Lotus Esprit World, Viitattu: 11. toukokuu 2020.
