Morris Marina
| Morris Marina (ADO28) | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | BLMC, British Leyland BL Cars Ltd  UK, Englanti, Cowley Australia, Zetland[1] Uusi Seelanti, Panmure [2] Etelä-Afrikka, Blackheath [3] Malesia, Shah Alam (AMI) [4] Malta [5]
|
| Valmistusaika | 1971–1980 |
| Luokka | Keskiluokka |
| Kori | 2-ovinen coupe 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari lava-auto pakettiauto |
| Suunnittelija | Roy Haynes [6] |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1300–1800 cm3 |
| Teho | 37–96 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | 11,9–34,5 (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 140–170 km/h |
| Kulutus | 9,3–9,9 l/100 km (yhd.) |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 16.400–19.500 € (1979) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | Morris Ital |
| Saman luokan autoja | Datsun 140 Y/ 160J Ford Cortina/ Taunus FSO Polonez Lada Opel Ascona Sunbeam Avenger Toyota Carina Vauxhall Viva/ Chevette |
Morris Marina oli British Leyland Motor Corporationin ja sitä seuranneiden yhtiöiden vuosina 1971–1980 valmistama keskikokoinen henkilöauto.
Marina on malli, jonka kohdalla kulminoituivat sekä sen valmistajakonsernin että Britannian autoteollisuutta yleisesti 1970-luvulla vaivanneet ongelmat. Marina oli mainettaan parempi auto, sen kohtaloksi koitui syntyä liian myöhään ja elää liian pitkään. Mallia myytiin tuotantohistoriansa aikana kaikkiaan 1 135 343 kappaletta
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Marinan synty sijoittuu vuoteen 1968, jolloin British Motor Holdings- ja Leyland Motors -konsernien fuusion myötä syntyi BLMC-konserni. Konsernijohdossa havaittiin pian, että aiempi BMC-konserni, jonka henkilöautotuotannosta oli nyt muodostettu Austin-Morris-divisioona, oli ollut taloudellisesti todella huonossa jamassa. Kehitysresurssit oli suunnattu etuvetoisiin malleihin ja perinteistä takavetomallistoa edustivat 10 vuoden ikäiset isot "Farina"-mallit Austin Cambridge ja Morris Oxford, sekä vuonna 1948 ensiesittelynsä saanut pieni Morris Minor.
Austin-Morris-divisioonalta puuttui perinteinen takavetoinen keskiluokan malli, jolla oli edelleen suuri ostajakunta sekä yksityis- että yritysautopuolella. Nyt näitä markkinoita dominoi Ford Cortina. BMC ei ollut suunnitellut uutta mallia yksinkertaisesti rahan puutteen vuoksi. Etuvetoisten mallien suunnittelu ja tuotantolinjojen muutostyöt olivat vaatineet suuria investointeja ja vaikka kauppa kävi hyvin, tuotti esim. jokainen myyty Mini yhtiölle tappiota.
Uuden keskiluokan takavetomallin pikainen kehitystyö ja markkinoille saaminen asetettiin päätavoitteeksi. Mallin ei tarvitsisi elää pitkään eikä olla eriyisen mullistava, koska sen oli tarkoitus toimia ainoastaan ylimenokauden tuotteena, kunnes markkinoille saataisiin "oikea" uusi auto. Tätä taustaa vasten, ja kustannuksia säästäen, tulevan Marinan perustaksi otettiin ikääntyneen Minorin pohjalevy, jota jatkettiin 10 tuumalla. Vertailuanalyysimallina käytettiin Ford Cortina mk2:ta, joka oli myös Roy Haynesin suunnittelema auto.
Projektille asetettiin selkeät tavoitteet, etenkin myyntihinnan suhteen. Cortinan hinnan yli ei saa mennä. Kun alkoi näyttää siltä, että auton valmistuskulut nousevat liiaksi, alkoi karsiminen. Materiaalien laatua oli pakko laskea alaspäin, kardaaniakselin toinen ristinivel poistettiin ym. Konsernitason ongelmia kuvaa hyvin se, ettei kukaan osannut sanoa, tulisiko auto tuottamaan tehdasmyyntihinnallaan puntaakaan voittoa.
Marina saatiin kahdessa ja puolessa vuodessa suunnittelupöydältä tuotantoon, mitä voidaan pitää aivan kelvollisena, ellei jopa erinomaisena suorituksena. Näihin aikoihin Britannian autoteollisuudessa alkoi työtaistelujen aikakausi, joka lopulta johti lukuisten tehtaiden sulkemiseen ja satojen tuhansien työpaikkojen menetykseen. British Leyland -konsernin tehtaista nimenomaan Cowley sai kyseenalaisen kunnian olla lakkojen ja viivytysten kärjessä. Marina esiteltiin 27. huhtikuuta 1971 ja alkuun mallin tuotantovauhdiksi suunniteltiin 1000 autoa viikossa. Tarkoitus oli päästä 5000 auton viikkovauhtiin vuoden loppuun mennessä, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Suurimillaan tuotanto oli heinäkuussa 1974, jolloin autoja valmistui 4250 kappaletta viikossa.
Valmistuneiden autojen komponenttien ja kokoonpanon laatu vaihteli suuresti ja saattoi olla jopa täysin luokatonta. Lisäksi valmistuslinjoilla saatettiin syyllistyä jopa suoranaiseen tuotteiden sabotoimiseen. Vanha tekniikka yhdistettynä kaikkeen edellä mainittuun on enemmän kuin tarpeeksi tuhoamaan minkä tahansa auton maineen.
Vuonna 1974 British Leylandilla oli aloitettu työt Marinan korvaavan ADO77-mallin kehittämiseksi. Jos ajatellaan että Marinan oli tarkoitus olla ainoastaan ylimenokauden malli, tämä tapahtui huomattavan myöhässä. Samaan aikaan konserni vajosi taloutensa osalta yhä syvemmälle. Välttääkseen massiivisten joukkoirtisanomisten aiheuttaman levottomuuksien riskin, Britannian valtio tuli apuun ja kansallisti konsernin. Kaikki toiminnot otettiin suurennuslasin alle ja kaikki tarpeettomalta vaikuttava joutui poistolistalle. Morris Marina pysyi tuotannossa vuoteen 1980, jolloin sen seuraajaksi esiteltiin Morris Ital.[6]
Rekisteröinti[muokkaa]
Marina -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
| Vuosi | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä (kpl) | 330 | 3142 | 2426 | 3111 | 2051 | 1261 | 739 | 534 | 218 | 111 |
Koeajo 1972[muokkaa]
Morris Marina 1,3 Coupe oli TM:n koeajossa 12/1972. Coupe tarkoittaa Marinassa tavallista kaksiovista mallia ilman erityistä urheilullisuutta.
Ovet ovat isoja, taakse pääsee helposti. Takana on hyvin tilaa, mutta takaistuimen jousto on pehmeä ja painuu helposti pohjaan. Istuinten verhoilu on ikävän hiostavaa muovia.
Vaihdekepin liikkeet ovat pitkät. Koeajovaunun oven kiinnitys on löystynyt, mistä aiheutuu räminää ajossa. Melutaso on korkea.
Mittarit ovat pienet. Jarrujärjestelmä on vain 1-piirinen. Takana on jäykkä taka-akseli lehtijousin.
Ajossa Marina kallistelee voimakkaasti, joskin rauhallisesti. Lehtijousista johtuen peräpää ei pysy mukana pienissä perättäisissä kuopissa, vaan perä irtoaa soratiellä helposti luistoon. Moottori on joustava ja ajo-ominaisuudet ovat tasapainossa jarrujen ja moottorin kanssa.
Nelisylinterinen 1275 cm3 rivimoottori tuottaa 42 kW / 5500 r/min (DIN, 57 hv). Suurin vääntömomentti 93 Nm / 2450 r/min (DIN, 9,5 kpm). Sylinterin mitat 70,61 × 81,28 mm. Kansiventtiilimoottori on kehitetty aiemmasta sivuventtiilikoneesta. Kampiakselin runkolaakereita on kolme. Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu.
Tekniikan Maailma 12/1972 mittasi Morris Marina 1,3:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,0 sekuntia, 0–100 km/h 15,8 sekuntia ja 0–120 km/h 27,0 sekuntia.
Huippunopeus on valmistajan mukaan vain 132 km/h, mutta TM-lehti saavutti nopeuden 141,2 km/h. Kulutus vaihtelee 7–10,5 litran välillä /100 km. [7]
Vuonna 1972 toinen Suomessa myyty Marina oli neliovinen 1,8 Sedan, jossa tehoa oli 61 kW (83 hv).
1,8 TC[muokkaa]
Morris Marina 1,8 TC maksoi vuonna 1973 19 390 markka. TC tarkoittaa Twin Carb ja moottori on otettu MGB-mallista. Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin sylinterin mitat ovat 80,2 × 88,9 mm. Auto painaa 955 kiloa. Kierroslukumittari on vakiovaruste. Istuimissa on hiostava muoviverhoilu. Vaihteita on neljä.
Tekniikan Maailma 11/1973 mittasi Morris Marina 1,8 TC:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,0 sekuntia, 0–80 km/h 8,3 sekuntia, 0–100 km/h 13,3 sekuntia, 0–120 km/h 20,0 sekuntia ja 0–140 km/h 33,6 sekuntia. Huippunopeus on 163,8 km/h (TM). [8]
1,8 Automatic[muokkaa]
Morris Marina 1,8 Special Automatic maksoi vuonna 1976 31 200 markkaa eli 22 289 euroa (v. 2015, kerroin 0,7144). Special-mallissa on vinyylikatto, niskatuet edessä, kello, jalopuukoristeltu kojelauta sekä sähkölämmitteinen takalasi. Automaattivaihteisen mallin lisähinta on 3000 markkaa.
Maskissa on apukaukovalot, jotka puuttuvat halvemmista malleista.
Marina kallistelee vähemmän kallistuksenvakaajien ansiosta. Etujousitus on yhä liian pehmeä. Kaarrekäytös on tasapainoista. Ohjaus on melko hidas, lähes 4 kierrosta.
Istuinten verhoilu on kangasta. Neliovinen kori ei ole tilava ja takana polvitilaa on niukasti. Auto on meluisa.
Nelisylinterinen 1798 cm3 rivimoottori tuottaa 53,5 kW / 4750 r/min (DIN, 72 hv). Suurin vääntömomentti 129 Nm / 2500 r/min (DIN, 13,2 kpm). Automaattivaihteisto on kolmiportainen. Auto painaa 935 kiloa.
Marina 1,8 Special Automatic kiihtyy 0–100 km/h 15 sekunnissa. Huippunopeus on lähes 150 km/h. Kulutus on noin 10–13 l/100 km.
1500 Diesel[muokkaa]
Suomessa myytiin myös diesel-mallia Morris Marina 1500 Diesel. Moottori asennettiin Suomessa ja se maksoi 17 000 markkaa. Hintaan kuuluivat myös vaihteisto, pakoputki, etu- ja takajousitus ym. Asennus maksoi 1500 mk. Eli ostajalla piti olla oma Morris Marina dieselöitäväksi. Mahdollista oli ostaa myös uusi Morris Marina 1500 Diesel, joka maksoi vuonna 1981 53 300 markkaa.
Dieselmoottori tarvikkeineen lisäsi auton painoa 40 kiloa, jolloin auton omapainoksi tuli noin 1000 kiloa. 1,5-litran dieselmoottorin teho on 27,6 kW /4000 (37,5 hv). Akku sijoitettiin tavaratilaan.
Diesel-Marina on meluisa, yli 100 km/h nopeudessa melua on yli 80 dB. [9]
Tekniikan Maailma 3/1981 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 8,0 sekuntia, 0–80 km/h 17,7 sekuntia ja 0–100 km/h 34,5 sekuntia. Tuulilasi 1980 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 39,5 sekuntia [10].
Vertailu 1979[muokkaa]
Morris Marina 1804 voitti TM:n 9/1979 vertailun, jossa oli kolme halpojen autojen kalleinta mallia (muut olivat FSO Polonez 1500 ja Lada 1600).
Morris Marina 1804 maksoi Suomessa vuonna 1979 37 400 markkaa eli 20 551 euroa (v. 2015, kerroin 0,5495). Morris Marina oli vuonna 1978 Suomen myydyin englantilaisvalmisteinen auto.
Marinassa on takana polvitilaa melko vähän. Etuistuimet ovat melko lyhyet. Tavaratila on iso. Jousitus on pehmeä ja mukava. Kaarteissa auto hieman puskee, mutta ei aiheuta yllätyksiä. Suuntavakavuus voisi olla parempikin.
Kaasupolkimen asento pakottaa nilkan epämukavaan asentoon, johon vielä lämmityslaite työntää lämmintä ilmaa. Marinan vaihdevivun liike on pitkä. FSO Poloneziin ja Ladaan verrattuna Marinan jarrut olivat kohtalaiset, mutta muuten keskitason alapuolella ja vielä melko raskaat.
Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin suurin teho on 53 kW /4750 (DIN, 72 hv) ja suurin vääntömomentti 115 Nm /2900 DIN. Moottorin vetoalue on laaja. Vaihteita on neljä.
Tekniikan Maailma 9/1979 mittasi Morris Marina 1804:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,1 sekuntia, 0–100 km/h 15,4 sekuntia ja 0–120 km/h 27,3 sekuntia.
Kulutus on noin 8,5–9,7 litraa /100 km (ryhmän alhaisin).
Vertailu 1977[muokkaa]
Tekniikan Maailman 20/1977 neljän brittiauton vertailussa Morris Marina 1,3 sijoittui kolmanneksi (3./4). Vertailun muut autot olivat 1. Vauxhall Chevette L, 2. Chrysler Avenger 1300 DL (entinen Sunbeam), 3. Morris Marina, 4. Ford Escort 1.3L.
Marinan etuistuimet ovat pehmeät, mutta niissä ei ole pääntukia ja istuinosa on lyhyt. Säätövarat ovat runsaat. Ohjauspyörä on ohut. Renkaat ovat kapeat (145) ja ajettavuus on hieman vaappuvaa. Tavaratila on iso (ryhmän suurin), mutta jousitus ei kanna kunnolla täyttä kuormaa. Melutaso on suurehko. Oikeaa ulkopeiliä ei ole.
Tekniikan Maailma 20/1977 mittasi Morris Marina 1,3:n (42,5 kW, 930 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 6,1 sekuntia, 0–80 km/h 13,4 sekuntia ja 0–100 km/h 21,2 sekuntia. Huippunopeus on 141 km/h. [11]
Vertailu 1974[muokkaa]
Morris Marina 1.8 sijoittui Tekniikan Maailman 11/1974 kuuden auton vertailussa neljänneksi (4./6). 4-ovinen Morris Marina 1.8 maksoi 1974 18 900 markkaa. Marinan hinta oli suhteellisen alhainen, vertailun toiseksi halvin.
Istuimissa on ikävän hiostava muoviverhoilu ja pääntukia ei ole. Ohjauspyörä on varsin alhaalla. Turvavyöt ovat hyvät. Takatilat ovat leveyssuunnassa isot, kolme mahtuu joten kuten takaistuimelle, mutta pituussuunnassa hieman ahtaat. Pääntila riittää takanakin, mutta keskellä istuva kärsii takaistuimen raudoituksesta.
Hallintalaitteista viikset toimivat hyvin. Kierroslukumittari on vakiovaruste. Nopeusmittarin 20 km/h jaotus on liian harva. Säilytystiloja on runsaasti ja matkatavarasäiliö on iso.
Jousitus ei kanna kunnolla täyttä kuormaa. Jousitus on vaaputtava ja iskunvaimennus heikko (myöhemmissä vuosimalleissa jousitusta ja iskunvaimennusta parannettiin). Liian pehmeä etujousitus lyö pohjaan jo kevyellä kuormalla ja täyskuormalla myös takajousitus saattaa pohjata. Hyvällä tiellä suuntavakavuus on hyvä. Kaarreajossa Marina käyttäytyy muuten tasapainoisesti, mutta auto kallistelee liikaa. Osaava kuljettaja pystyy käyttämään luistoja hyväkseen soratiellä. Ohjaus on kevyt ja tarkka. Sitä vastoin vaihteiston toiminnassa on parantamisen varaa. Jarrut ovat yleensä helppokäyttöiset ja hyvät, mutta vajaasti kuormattuna takapyörät lukkiutuvat liian herkästi, ja tällöin auto voi kääntyä poikittain.
R4-moottorin iskutilavuus on 1798 cm³. Sylinterin mitat ovat 80,26 × 88,9 mm. Suurin teho on 57 kW /5100 (DIN, 78 hv) ja suurin vääntömomentti 132 Nm /2900 DIN (13,5 kpm). Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja.
Tekniikan Maailma 11/1974 mittasi Morris Marina 1.8:n (57 kW, 970 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,0 sekuntia, 0–80 km/h 8,6 sekuntia, 0–100 km/h 14,2 sekuntia ja 0–120 km/h 20,3 sekuntia. Huippunopeus on 160 km/h. Kulutus vaihtelee välillä 7,4–9,1 l/100 km, ryhmän alhaisin kulutus.
TM 11/1974 vertailun voiton vei Ford Taunus 1600, muut vertailuautot olivat 2. Opel Ascona 1,6, 3. Datsun 160J, 5. Toyota Carina 1600 ja 6./6 Sunbeam Hunter DL 1725. [12]
Kehitys[muokkaa]
1970-luvun puolivälissä Marina sai kallistuksenvakaajat ja pientä ulkoista modifikaatiota. Vasta 1980 esiteltiin auton seuraaja Morris Ital, jonka muotoilussa ItalDesign oli ollut apuna. Auton keula oli muotoiltu hieman Fiat Argentan tyyliin. Malli ei ollut pitkäikäinen, sillä 1984 esitetiin Austin Montego, joka samalla lopetti Marinan ja koko Morris-merkin.
Marinasta oli myös harvinainen lava-automalli (Pick-up), joka esiteltiin 1974 Lontoon autonäyttelyssä. Etutilat ovat riittävät kahdelle kookkaallekin ihmiselle. Kojelauta on karu, siinä on vain yksi yhdiste(lmä)mittari, jossa on nopeus- matka- ja bensiinimittari. Lämpömittari puuttuu. Melutaso on korkea. Täyskuormattu Marina Pick-up ei siedä nopeaa kaarreajoa, jolloin se kallistelee liikaa. [13]
Tekniikka[muokkaa]
Marinan voimanlähteinä toimi 1,3-litrainen BMC A-sarjan- ja 1,8-litrainen B-sarjan moottori. Saatavilla oli myös urheilullisempi TC-malli, jossa oli kaksi kaasutinta (Twin Carburettor). Suomessa jälkiasennettiin vuosina 1979 ja 1980 Marinaan BMC:n B-sarjan 1,5-litraista dieselmoottoria, joka muutossarjoineen maksoi noin 18.000 mk. Muutossarja piti sisällään mm. vahvemmat jouset ja voimansiirron sekä lisäakun. Moottori tuotti tehoa 40 hevosvoimaa, jonka voimalla auton huippunopeus oli hieman yli sata kilometria tunnissa.
Alustarakenteena toimi edessä vääntösauvajouset ja takana lehtijouset ja jäykkä taka-akseli; sangen tyypillinen ratkaisu 1970-luvun alun autolle. Ensimmäisien vuosien mallit olivat jousitukseltaan kovin löysiä ja keinuvia, mutta muutaman vuoden päästä esittelystä auto sai kallistuksenvaimentajat eteen ja taakse.
Moottorit[muokkaa]
Bensiinimoottorit[muokkaa]
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Kaasutin | Valmistusvuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1.3 | R4 OHV 8V | BMC A-sarja | 1275 cm3 | 42 kW (57 hv) @ 5500 r/min | 93 Nm @ 2450 r/min | ||
| 1.8 | R4 OHV 8V | BMC B-sarja 18V | 1798 cm3 | 53,7 kW (73 hv) @ 4750 r/min | 115 Nm @ 2900 r/min | SU HS6 | 1971–1978 |
| 1.8 | R4 OHV 8V | BMC B-sarja 18V | 1798 cm3 | 63,4 kW (86 hv) @ ? r/min [14] | 136 Nm @ ? r/min | ||
| 1.8 TC | R4 OHV 8V | BMC B-sarja 18V | 1798 cm3 | 71 kW (95 hv) @ 5500 r/min | 152 Nm @ 3000 r/min | 2 x SU HS6 | 1971–1978 |
Dieselmoottori[muokkaa]
| Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Valmistusvuodet | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1500 Diesel | R4 OHV 8V | BMC B-sarja | 1489 cm3 | 27,6 kW (37,5 hv) @ 4000 r/min | 80 Nm @ 1900 r/min | 1977–1981 |
Mitat[muokkaa]
| Malli | 1,3 Coupe vm 1972 | Coupé | Saloon |
|---|---|---|---|
| Pituus | 4143 mm | 4290 mm | |
| Leveys | 1635 mm | 1646 mm | |
| Korkeus | 1406 mm | 1425 mm | |
| Akseliväli | 2438 mm | ||
| Raideleveys (e / t) | 1321 mm /1321 mm | 1330 mm / 1320 mm | |
| Maavara | 150 mm | ||
| Omapaino | 880 kg | 880–970 kg | |
| Tavaratila | 481 l | 552 l | |
| Polttoainesäiliö | 52 l | ||
Lehdistö[muokkaa]
Morris Marina osoittautui Tekniikan Maailman 3/1979 luotettavuusvertailussa (Erikoiskatsastus) 3. huonoimmaksi automalliksi (18./20). Tavallisten vikojen lisäksi esiintyi paljon pikkuvikoja. Heikosta viimeistelytasosta johtuen Marinoissa oli hyvin erilaisia pikkuvikoja, esimerkiksi vaihdevivun irtoamista ja sähköjohtojen liitosten pettämistä. Marinoilla ajettiin keskimäärin 15 600 kilometriä vuodessa. [15]
Omistajien mielipiteet: Morris Marinan omistajat kiittivät autonsa isoja sisätiloja ja kookasta tavaratilaa sekä huokeaa hankintahintaa. Moitekohtia oli paljon: takajousitus on liian pehmeä, iskunvaimennus huono, kytkin ja vaihteensiirto reistailevat (40 % omistajista), paljon pikkuvikoja sekä ikkunat huurtuvat pakkasella (huono ilmanvaihto ja lämmitys). [16]
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 11/1974, vertailu
- Tekniikan Maailma 9/1979, vertailu
- ↑ Morris Marina - History in Australia – elevenhundred.com, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : New Zealand – AROnline, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Keith Adams: Around the World : South Africa – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Kōnosuke Odaka: The Motor Vehicle Industry in Asia: A Study of Ancillary Firm Development. NUS Press, 1983. ISBN 9789971690571. Teoksen verkkoversio (viitattu 30. marraskuu 2018).
- ↑ Charles Mercieca: Did You Know? Malta Once Used To Assemble Cars – Lovin Malta, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ 6,0 6,1 Keith Adams: The cars : Morris Marina (ADO28) development story – AROnline, 30. heinäkuu 2018. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
- ↑ Tekniikan Maailma 12/1972
- ↑ Tekniikan Maailma 11/1973
- ↑ Tekniikan Maailma 3/1981, s. 96-97
- ↑ Tuulilasi 08/2013
- ↑ Tekniikan Maailma 20/1977
- ↑ Tekniikan Maailma 11/1974
- ↑ Tekniikan Maailma 19/1974, s. 70
- ↑ https://www.automobile-catalog.com/make/morris/marina/marina_saloon_2/1976.html
- ↑ Tekniikan Maailma 3/1979, s. 72-79
- ↑ Tekniikan Maailma 4/1979, s. 89-95
Ulkoiset linkit[muokkaa]
 Morris-merkillä valmistettujen autojen aikajana 1946–1984
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Luokka | 1940 | 1950 | 1960 | 1970 | 1980 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||
| 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| Kaupunkiauto | Mini Mk I (ADO15) | Mini Mk II | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Mini Mk III (ADO20) | Mini Mk IV | V | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Pieni auto | Minor MM | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Minor Series II | Minor 1000 (Series III, Series V (ADO59)) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kompaktiluokka | Cowley | 1100 (ADO16) Mk I | 1100/1300 Mk II | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oxford MO | Series II | Series III | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Traveller all-steel Series IV | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Keskiluokka | Oxford Series V | Oxford Series VI | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Six MS | Isis Series I | Isis Series II | Marina (ADO28) | Ital | |||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ylempi keskiluokka | 1800 (ADO17) | 18-22 (ADO71) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
